Tyttöystävän juhlat on nyt juhlittu - takana mahtava viikonloppu ystävien seurassa. Valitettavasti niitä huonoja valintojakin siihen sisältyi, ja vaikka herkuttelu on mielestäni täysin sallittua spesiaaleina hetkinä, niin pitäisi muistaa säilyttää siinäkin jokin kohtuus. Tai ainakin osata lopettaa se ylijäämien syönti, köh. Punnitustulos on luvassa vasta huomenna, sillä punnituspäivä siirtyi pari viikkoa sitten keskiviikolle ja ajattelin.
Hyviäkin uutisia on kuitenkin luvassa, sillä ihan perussyömiset menevät taas huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Kuten arvelinkin, niin säännöllinen päivärytmi (niin säännöllinen kuin vuorotyössä nyt voi olla, mutta kuitenkin) ja se, että töissä on pakko jaksaa on palauttanut monia niistä tavoista, joita ennen noudatin. Nyt on ollut joka päivä keitto- ja puuropäivää lukuun ottamatta jotain vihreää töissä, ja vähintään yksi hedelmä ja jokin maitotuote, esim. rahka tai jogurtti. Syön kaupan valmisjugurtteja nykyään lähes poikkeuksetta vain töissä - yksinkertaisesti siksi, että ne on niin helppo napata mukaan eikä tarvitse pakata mukaan mitään lisukkeita, enkä taas voi maun puolesta sietää mitään proteiinirahkoja.
Tässä edeltävien työpäivien pääruokaeväät:
- Porkkanaletut, raejuusto & salaatti
- Kanasalaatti & taikaruisvoileipä
- Kalakeitto & ruisleipä
- Broileri, keitetty tumma riisi & uuniporkkanat x 2
- Uunipuuro
Tänään alkaa kahden yön valvomiset, ja olen suunnitellut selviäväni ilman sitä pientä suklaapatukkaa, joka yleensä on pitänyt saada yövuoroon. Tällä hetkellä olen siis syventävässä harjoittelussa lempparipotilaitteni parissa - vauvojen ja lasten. :) Ihanaa alkuviikkoa kaikille!
tiistai 24. maaliskuuta 2015
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Superminipika
Paino oli tänään kahden viikon takaisissa lukemissa, eli 97,4 kg - puoli kiloa miinusta edellisestä viikosta. Otin itseäni niskasta kiinni ja merkitsin puuttuvat punnitukset vihdoinkin myös edistymissivulle. Nyt viime päivät ovat menneet paljon paremmin kuin pitkään aikaan ja herkkuja ei ole tullut popsittua päivittäin. Valitettavasti tämäkin päivitys jää hyvin pikaiseksi, sillä olen menossa iltavuoroon ja keittiössä odottaa vielä edeltävästi uuninpesukin.
Ihanan keväisiä päiviä kaikille!
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Yleiset kuulumiset
Pieni muistutus siitä, että elossa ollaan - jotenkin vaan ei ole ollut aikaa eikä energiaa nyt päivitellä, kun pari viimeistä viikkoa koulutehtävien parissa on vaatinut veronsa. Punnituskin oli poikkeuksellisesti keskiviikkona ja paino näytti 97,9 kg - en muista paljonko plussaa edelliseen, mutta plussaa kuitenkin. Ja kyllähän sitä stressiä on taas purettu niihin herkkuihin.
Viimeinen eli syventävä työharjoittelu alkaa maanantaina, ja se tuo taas suurella todennäköisyydellä positiivisia muutoksia omiin elämäntapoihin. Se, että päivää on rytmittämässä työajat helpottaa ainakin itseäni suuresti, eikä ehdi miettiä niitä herkkuja. Taukohuoneessa myös mieluummin syö terveellisiä eväitä, kiitos ryhmäpaineen. Syy sekin! Aktiivisuusrannekekin oli tauolla pennun tulon jälkeen (ihan puhtaasta unohduksesta), mutta nyt se on tällä viikolla pääsyt käyttöön. Ihan vielä ei koiran kanssa tule lenkkeiltyä, sillä meidän hurjat kävelymme ulottuvat yleensä kadun päähän ja takaisin. Pikkuherra palelee vielä niin herkästi ja lyhyeenkin matkaan menee tuhottomasti aikaa. Suurin saavutuksemme on ollut yhtenä lämpimänä ja aurinkoisena päivänä kävely korttelin ympäri, johon kului aikaa 40 minuuttia.
Seuraavalle viikonlopulle on luvassa tyttöystävän synttärit, ja saadaan taas kavereita kylään kun käydään ulkona syömässä ja istutaan iltaa. Tällä kertaa ollaan suunniteltu myös vähän terveellisempiä naposteltavia, kuten ruisnappeja ja vihannestikkuja. Alkoholistahan tunnetusti tulee paljon kaloreita, mutta sitä tulee onneksi nautittua sen verran harvoin, etten yleensä huolehdi siitä.
Tänään lääkäri diagnosoi mulle jälleen kerran korvakäytävän tulehduksen, joten tämä viikonloppu menee sitä parannellessa ja nauttiessa vielä näistä vapaapäivistä ennen tulevaa harjoittelua. Juhannukseen mennessä sitä pitäisi olla ihan oikea sairaanhoitaja, hui. ;)
Viimeinen eli syventävä työharjoittelu alkaa maanantaina, ja se tuo taas suurella todennäköisyydellä positiivisia muutoksia omiin elämäntapoihin. Se, että päivää on rytmittämässä työajat helpottaa ainakin itseäni suuresti, eikä ehdi miettiä niitä herkkuja. Taukohuoneessa myös mieluummin syö terveellisiä eväitä, kiitos ryhmäpaineen. Syy sekin! Aktiivisuusrannekekin oli tauolla pennun tulon jälkeen (ihan puhtaasta unohduksesta), mutta nyt se on tällä viikolla pääsyt käyttöön. Ihan vielä ei koiran kanssa tule lenkkeiltyä, sillä meidän hurjat kävelymme ulottuvat yleensä kadun päähän ja takaisin. Pikkuherra palelee vielä niin herkästi ja lyhyeenkin matkaan menee tuhottomasti aikaa. Suurin saavutuksemme on ollut yhtenä lämpimänä ja aurinkoisena päivänä kävely korttelin ympäri, johon kului aikaa 40 minuuttia.
Seuraavalle viikonlopulle on luvassa tyttöystävän synttärit, ja saadaan taas kavereita kylään kun käydään ulkona syömässä ja istutaan iltaa. Tällä kertaa ollaan suunniteltu myös vähän terveellisempiä naposteltavia, kuten ruisnappeja ja vihannestikkuja. Alkoholistahan tunnetusti tulee paljon kaloreita, mutta sitä tulee onneksi nautittua sen verran harvoin, etten yleensä huolehdi siitä.
Tänään lääkäri diagnosoi mulle jälleen kerran korvakäytävän tulehduksen, joten tämä viikonloppu menee sitä parannellessa ja nauttiessa vielä näistä vapaapäivistä ennen tulevaa harjoittelua. Juhannukseen mennessä sitä pitäisi olla ihan oikea sairaanhoitaja, hui. ;)
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Päiväni kuvina - vihdoinkin!
Montakohan viikkoa on siitä, kun otin päiväni kuvina -kuvat ja lupasin tehdä teille katsauksen päivittäiseen elämääni? Varmaan kohta kolme, sillä pentukaan ei ollut tullut vielä silloin. Sattuneesta syystä arki on nyt muuttunut, ja päätin alunperin jo viikko sitten eilen ottaa uudet kuvat - jotka peräti tulevat aikataulussa tänne bloginkin puolelle. Valitettavasti kuvia ei järin montaa ole, sillä eilinen elämäni oli varsin yksitoikkoista eikä nyt aivan täysin vastannut jokapäiväisiä tekemisiäni. Ennen kuin kuitenkaan mennään ajassa taaksepäin, niin mainitsen jo heti alkuunsa, että vaakaan oli tullut plussaa. Paino oli tänä aamuna 97,4 kg ja fiilis lievästi masentunut.
Maantaiaamu alkoi perinteisesti ruisleivällä päällisineen (Beceliä, leikkelettä ja kurkkua), kupillisella kahvia ja puolikkaalla lasillisella viikonlopusta jäänyttä appelsiinituoremehua - ja erittäin poikkeuksellisesti myös croissantilla, joita anoppi syystä tai toisesta antoi edeltävän iltana tyttöystävän matkaan. Kuten kuvasta ehkä voi havannoida, on lautaseni ja lasit tyhjiä. Miksi? Koska olin jo pistellyt ruoat poskeeni kun hihkaisin, että "hei voi ei, annatko mulle kameran? Mun piti tehdä tänään päiväni kuvina!"
Tyttöystävä lähti kouluun ja minä jäin koiran kanssa kotiin opiskelemaan. Viemme vuoroaamuin koiran pihalle heti herättyämme, vaikka se yleensä on ehtinyt tehdä tarpeensa paperille jo ennen kuin ehdimme nousta sängystä - ja koska eilisaamuna pääsin pälkähästä, niin hommakseni jäi sitten leikittää pentua, jolla nykyään energiaa piisaa ihan riittävästi. Herra ei tahtonut pysyä kuvassa, ja jäljelle jäi vain vinkuleluparka.
Harkitsin ensin kuvaavani päiväni sellaisena päivänä kun olen koulussa. Toisaalta arkeni on tällä hetkellä realistisimmillaan niinä päivinä kun olen kotona, koska kontaktitunteja on vain kahtena päivänä viikossa. Opiskeluni kotona on siis lähinnä esseiden kirjoittamista, osallistumista keskusteluihin netissä ja lääkelupatenttiin lukemista. Ja olen muuten äärimmäisen huono istumaan paikallani pitkiä aikoja, joten eilenkin ramppasin vähän väliä tekemässä ties mitä. Jossain kohtaa laitoin musiikinkin taustalle. Makuni sen suhteen on muuten tosi vaihteleva ja kuuntelen sekaisin melkein mitä tahansa, paitsi mitä tahansa raskasta musiikkia tai klassista.
Joskus puoli neljän aikaan iskenyt päänsärky pisti keskeyttämään kouluhommat. En valitettavasti muistanut ottaa kuvia kaikista syömisistäni, mutta lounaaksi söin porkkanalettuja raejuustolla ja yhdeksi välipalaksi muistaakseni banaania. Eilisen syömingit olivat ihan mitä sattuu, sillä meillä oli viikonlopun jäljiltä tyhjä jääkaappi ja kyhäilin vaan kasaan mitä keksin. Kuvassa näkyvä puuro maistuikin välipalaksi kouluhommien jälkeen. Meillä siis syödään "päivällinen" useimmiten vasta joskus seitsemän-kahdeksan aikaan, mistä johtuen iltapala jää usein syömättä ja syön päivän aikana kaksi välipalaa. Tein koiraherran kanssa päivähommat ja me asetuttiin sohvalle katsomaan pitkästä aikaa Sykettä Yle Areenasta. Olen muuten monta jaksoa jäljessä!
Tyttöystävä tuli kuuden aikaan kotiin ja lähdimme saman tien käymään kaupassa vähän pidemmällä. Koiralle hankittiin Mustista ja Mirristä uusi kaulapanta ja uutta pureskeltavaa, Cittarista taas tuotiin ruokaostokset - joita tosin piti täydentää vielä lähi-S-marketissa, koska meiltä jäi parit pakasteet ostamatta kun tuli kiire bussiin. Ulkona oli tosi kurja keli, vaikka sää olikin leuto. Pahoittelut viimeisten kuvien laatu!
Hetken mielijohteesta jäimme jo aikaisemmin bussista pois ja piipahdimme vielä kirjastossa hakemassa yhden varaamani romaanin. Olen aina ollut tosi ahkera lukemaan, mutta välillä tulee kausia kun ei vaan koulujuttujen lomassa jaksa avata hyvääkään kirjaa. Joulun jälkeen lukuinnostus on kuitenkin palannut ja olen lukenut paljon niin uusia kuin aikaisemmin lukemianikin teoksia. Ihan viimeisimpänä luin Jojo Moyesin Me Before You (löytyy myös suomennettuna nimikkeellä Kerro minulle jotain hyvää), ja samaiselta kirjailijalta hain nytkin kaksi kirjaa lisää. Me Before You on aivan mahtava kirja ja kertoo neliraajahalvaantuneen nuoren miehen ja tämän uuden henkilökohtaisen avustajan keskinäisestä suhteesta - suosittelen! Meidän kirjastossa on muuten meneillään kuvassa näkyvä lukuhaaste, ja itsellekin on tarttunut lappunen mukaan. Ideana on valita listasta joku kriteeri, vaikkapa "perinteinen romanssi", "kirja josta tehtiin elokuva" tai "Finlandia-palkittu kirja" ja raksia sitten ruutuun kun on sellaisen lukenut.
Kotona heitettiin sitten ranskalaiset ja nugetit (älkää sanoko mitään, ei todella kuulu meidän normiruokavalioon) uuniin, käytettiin koiraa ulkona, siivottiin pissoja lattialta, leikittiin, katsottiin telkkaria, kävin suihkussa, katsottiin lisää Sykettä ja tapeltiin siivoamisesta. Sinänsä valitsin huonon päivän kuvaamiselle, koska esimerkiksi päivän syömiset ei vastaa todellisuutta, enkä yleensä ole noin paljon sisällä kotona. Toisaalta hyvä valinta, koska sainpahan kerrottua jostain muustakin kuin vaikkapa siivoamisesta tai kaupungilla pyörimisestä. :D
Toivottavasti joku koki tämän virkistävänä vaihteluna normipostauksiin. Ihanaa maaliskuun alkua, ainakin itse odottelen jo kevättä ihan innolla!
Maantaiaamu alkoi perinteisesti ruisleivällä päällisineen (Beceliä, leikkelettä ja kurkkua), kupillisella kahvia ja puolikkaalla lasillisella viikonlopusta jäänyttä appelsiinituoremehua - ja erittäin poikkeuksellisesti myös croissantilla, joita anoppi syystä tai toisesta antoi edeltävän iltana tyttöystävän matkaan. Kuten kuvasta ehkä voi havannoida, on lautaseni ja lasit tyhjiä. Miksi? Koska olin jo pistellyt ruoat poskeeni kun hihkaisin, että "hei voi ei, annatko mulle kameran? Mun piti tehdä tänään päiväni kuvina!"
Tyttöystävä lähti kouluun ja minä jäin koiran kanssa kotiin opiskelemaan. Viemme vuoroaamuin koiran pihalle heti herättyämme, vaikka se yleensä on ehtinyt tehdä tarpeensa paperille jo ennen kuin ehdimme nousta sängystä - ja koska eilisaamuna pääsin pälkähästä, niin hommakseni jäi sitten leikittää pentua, jolla nykyään energiaa piisaa ihan riittävästi. Herra ei tahtonut pysyä kuvassa, ja jäljelle jäi vain vinkuleluparka.
Joskus puoli neljän aikaan iskenyt päänsärky pisti keskeyttämään kouluhommat. En valitettavasti muistanut ottaa kuvia kaikista syömisistäni, mutta lounaaksi söin porkkanalettuja raejuustolla ja yhdeksi välipalaksi muistaakseni banaania. Eilisen syömingit olivat ihan mitä sattuu, sillä meillä oli viikonlopun jäljiltä tyhjä jääkaappi ja kyhäilin vaan kasaan mitä keksin. Kuvassa näkyvä puuro maistuikin välipalaksi kouluhommien jälkeen. Meillä siis syödään "päivällinen" useimmiten vasta joskus seitsemän-kahdeksan aikaan, mistä johtuen iltapala jää usein syömättä ja syön päivän aikana kaksi välipalaa. Tein koiraherran kanssa päivähommat ja me asetuttiin sohvalle katsomaan pitkästä aikaa Sykettä Yle Areenasta. Olen muuten monta jaksoa jäljessä!
Tyttöystävä tuli kuuden aikaan kotiin ja lähdimme saman tien käymään kaupassa vähän pidemmällä. Koiralle hankittiin Mustista ja Mirristä uusi kaulapanta ja uutta pureskeltavaa, Cittarista taas tuotiin ruokaostokset - joita tosin piti täydentää vielä lähi-S-marketissa, koska meiltä jäi parit pakasteet ostamatta kun tuli kiire bussiin. Ulkona oli tosi kurja keli, vaikka sää olikin leuto. Pahoittelut viimeisten kuvien laatu!
Hetken mielijohteesta jäimme jo aikaisemmin bussista pois ja piipahdimme vielä kirjastossa hakemassa yhden varaamani romaanin. Olen aina ollut tosi ahkera lukemaan, mutta välillä tulee kausia kun ei vaan koulujuttujen lomassa jaksa avata hyvääkään kirjaa. Joulun jälkeen lukuinnostus on kuitenkin palannut ja olen lukenut paljon niin uusia kuin aikaisemmin lukemianikin teoksia. Ihan viimeisimpänä luin Jojo Moyesin Me Before You (löytyy myös suomennettuna nimikkeellä Kerro minulle jotain hyvää), ja samaiselta kirjailijalta hain nytkin kaksi kirjaa lisää. Me Before You on aivan mahtava kirja ja kertoo neliraajahalvaantuneen nuoren miehen ja tämän uuden henkilökohtaisen avustajan keskinäisestä suhteesta - suosittelen! Meidän kirjastossa on muuten meneillään kuvassa näkyvä lukuhaaste, ja itsellekin on tarttunut lappunen mukaan. Ideana on valita listasta joku kriteeri, vaikkapa "perinteinen romanssi", "kirja josta tehtiin elokuva" tai "Finlandia-palkittu kirja" ja raksia sitten ruutuun kun on sellaisen lukenut.
Kotona heitettiin sitten ranskalaiset ja nugetit (älkää sanoko mitään, ei todella kuulu meidän normiruokavalioon) uuniin, käytettiin koiraa ulkona, siivottiin pissoja lattialta, leikittiin, katsottiin telkkaria, kävin suihkussa, katsottiin lisää Sykettä ja tapeltiin siivoamisesta. Sinänsä valitsin huonon päivän kuvaamiselle, koska esimerkiksi päivän syömiset ei vastaa todellisuutta, enkä yleensä ole noin paljon sisällä kotona. Toisaalta hyvä valinta, koska sainpahan kerrottua jostain muustakin kuin vaikkapa siivoamisesta tai kaupungilla pyörimisestä. :D
Toivottavasti joku koki tämän virkistävänä vaihteluna normipostauksiin. Ihanaa maaliskuun alkua, ainakin itse odottelen jo kevättä ihan innolla!
torstai 26. helmikuuta 2015
Herkulliset porkkanaletut
Olen jo pitkään halunnut tehdä itse porkkanalettuja, sillä tykkään niistä ihan hirveästi, eikä aikaisemmin ole tullut kokeiltua. Ihan hyvin olisin vain voinut heittää porkkanaraastetta tavalliseen lettutaikinaan, mutta bongattuani Kotikokeista tämän ohjeen halusin kokeilla sitä. Pakko myöntää, että olin ensin vähän skeptinen - etenkin kun taikina ei muistuttanut lettutaikinaa edes etäisesti. Mutta todella hyviä tuli! Söimme lounaaksi raejuuston kanssa ja pari kolme riitti selättämään nälän.
Porkkanaletut:
3 dl porkkanaa hienona raasteena
½ dl korppujauhoja
½ dl (vehnä)jauhoja
1½ dl maitoa
50 g sulatettua margariinia
2 munaa
suolaa
valkopippuria
Sekoita mausteet korppujauhoihin ja mittaa maito mukaan. Anna turvota hetki. Pese, kuori ja raasta porkkanat. Lisää kaikki ainekset kulhoon ja sekoita. Paista pannulla.
Saman ohjeen mukaan voit valmistaa ohukaiset myös perunasta tai punajuuresta.
Porkkanaletut:
3 dl porkkanaa hienona raasteena
½ dl korppujauhoja
½ dl (vehnä)jauhoja
1½ dl maitoa
50 g sulatettua margariinia
2 munaa
suolaa
valkopippuria
Sekoita mausteet korppujauhoihin ja mittaa maito mukaan. Anna turvota hetki. Pese, kuori ja raasta porkkanat. Lisää kaikki ainekset kulhoon ja sekoita. Paista pannulla.
Saman ohjeen mukaan voit valmistaa ohukaiset myös perunasta tai punajuuresta.
tiistai 24. helmikuuta 2015
Arkiruoka-asiaa
Menkkahirviö ilmoittautuu, paino tänä aamuna 96,6 kg eli vaivaiset -100 g edellisestä viikosta. Okei, ottaen huomioon nämä ihastuttavat turvotus- ja ummetustaipumukseni tähän aikaan kuukaudesta, niin tulos on mainio. Vaaka on muuten saanut uuden ystävän - koiranpentumme välillä nautiskelee kauneusunistaan sen päällä. :)
En ole tainnut aikaisemmin mainita, että tyttöystäväni opiskelee ravintolakokiksi. Meitä molempia siis yhdistää kiinnostus ruokaan, eikä pelkästään syömisen osalta - vaan myös valmistuksen. Aikaisemmin olin paljon enemmän vastuussa ruokatouhuistamme, mutta viimeisen puolen vuoden aikana armas rakkaani on kuitenkin selkeästi ottanut sen isomman roolin haltuunsa. Joskus kuukausi sitten hän myös itse totesi, että "meidän pitäis kiinnittää enemmän huomiota ruoan ravinnollisiin arvoihin". Olin aidosti yllättynyt, sillä aikaisemmin olen saanut vain myötäilevää kannustusta osakseni, kun olen pohdiskellut sitä miten voisimme ruokamme laatua parantaa.
Kertauksen vuoksi kerron, että meillä siis käytetään vain tummaa makaronia ja riisiä, tummia tai sekaviljoja leivässä, vähärasvaisia maitotuotteita luonnonjugurttia lukuun ottamatta, Beceliä (minä) tai 60% Oivariinia (tyttöystävä), 4% ruokakermaa, lähinnä rypsi- tai oliiviöljyä paistamiseen, öljypohjaista salaatinkastiketta, vähärasvaista juustoa ja leikkeleitä sekä sokerittomia mehuja ja limsoja (viikonloppu-/spesiaaliaamuiksi ostamme usein tuoremehua). Lihoissa pyrimme suosimaan broileria, mutta usein tulee sen edullisuutensa vuoksi ostettua rasvaprosentiltaan max. 23% jauhelihaa. Vähärasvaisuus tuotteissa tuntuu muuten puhuttavan paljon, mutta itse yritän käyttää maalaisjärkeä ostaessani ruokia tai välipaloja. Pidämme maidosta ja juustosta, joten niiden on hyvä olla vähärasvaista - jugurttia taas syömme harvemmin, ja ostan luonnonjugurtin ihan "normaalina", koska se maistuukin paremmalta.
Kalaa tulee syötyä hävettävän harvoin, ja vielä hävettävämpää on myöntää, että silloin ostamme pakasteesta kullanrapeita kalapaloja - no, voittavat ne ehkä kalapuikot. Kasviksia ja salaattia pitäisi edelleen syödä paljon enemmän. Meillä on vihreiden ja värikkäiden saannissa sellaisia kausia, että välillä tulee popsittua oikein hyvällä ruokahalulla, välillä taas ei ollenkaan. Monesti kyse on pelkästä muistamattomuudesta, joka taas johtuu siitä, ettei salaatti ja kasvikset siis selvästikään vieläkään ole meille muodostunut elämäntavaksi. Eiköhän tähänkin saada taas tsemppiä kun syventävät harjoittelut alkavat kolmen viikon päästä - töihin tulee aina otettua niitä vihreitä mukaan.
No, näistä edeltävistä asioista olen läpissyt ennenkin, mutta mitä ne meidän arkiruoat sitten oikeastaan ovat? Sana arkiruoka kun ei terminä kovinkaan paljon kerro, koska jokaisella ihmisellä on omat tottumuksensa ja lempiruokansa, käsitykset siitä mikä on arkista tai helppoa ja nopeaa. Meidän arkiruokia ovat:
- jauheliha ja valkoiset pavut tomaattikastikkeessa tumman makaronin kera (meidän versio perinteisestä jauhelihamakaronimössöstä)
- kasvissosekeitto
- makaronilaatikko
- tomaattipohjainen jauhelihakastike ja tumma spagetti
- kermapohjainen broilerikastike ja tumma riisi/pasta
- kullanrapeat kalapalat ja ranskalaiset (joo-o...)
- lihapullat/lihamureke ja pussiperunamuusi
- broileri- tai lihavihanneswokki ja lasi- tai riisinuudelit
- broileririisilaatikko
- tortillat kasviksilla ja broilerilla tai papujauhelihatäytteellä
Niin kuin näkyy, niin meillä harvemmin syödään keittoja, tosin nyt ollaan päätetty skarpata tässä ihan jo pelkästään vaihtelun (krhm ja hinnan) vuoksi. Itse pistelisin niitä mielelläni naamaani, mutta tyttöystävä ei keitoista kauheasti perusta. Meidän arkiruoat on myös varsin yksitoikkoisia, mikä osittain johtuu rahasta ja osittain... en tiedä, laiskuudesta? Siitä, ettei koskaan muista ajatella, että voisi ehkä kokeilla jotain muutakin? Haluaisin myös lisää hyviä ja maistuvia kasvisruokareseptejä, joita saa mielellään pommittaa tai linkata kommentteihin - ja toki siis muutakin!
Tänään kaapissa odottaa vielä eilinen makaronilaatikko, ja taidankin tästä lähteä syömispuuhiin. Lämpimästi tervetuloa 15. lukijalleni!
En ole tainnut aikaisemmin mainita, että tyttöystäväni opiskelee ravintolakokiksi. Meitä molempia siis yhdistää kiinnostus ruokaan, eikä pelkästään syömisen osalta - vaan myös valmistuksen. Aikaisemmin olin paljon enemmän vastuussa ruokatouhuistamme, mutta viimeisen puolen vuoden aikana armas rakkaani on kuitenkin selkeästi ottanut sen isomman roolin haltuunsa. Joskus kuukausi sitten hän myös itse totesi, että "meidän pitäis kiinnittää enemmän huomiota ruoan ravinnollisiin arvoihin". Olin aidosti yllättynyt, sillä aikaisemmin olen saanut vain myötäilevää kannustusta osakseni, kun olen pohdiskellut sitä miten voisimme ruokamme laatua parantaa.
Kertauksen vuoksi kerron, että meillä siis käytetään vain tummaa makaronia ja riisiä, tummia tai sekaviljoja leivässä, vähärasvaisia maitotuotteita luonnonjugurttia lukuun ottamatta, Beceliä (minä) tai 60% Oivariinia (tyttöystävä), 4% ruokakermaa, lähinnä rypsi- tai oliiviöljyä paistamiseen, öljypohjaista salaatinkastiketta, vähärasvaista juustoa ja leikkeleitä sekä sokerittomia mehuja ja limsoja (viikonloppu-/spesiaaliaamuiksi ostamme usein tuoremehua). Lihoissa pyrimme suosimaan broileria, mutta usein tulee sen edullisuutensa vuoksi ostettua rasvaprosentiltaan max. 23% jauhelihaa. Vähärasvaisuus tuotteissa tuntuu muuten puhuttavan paljon, mutta itse yritän käyttää maalaisjärkeä ostaessani ruokia tai välipaloja. Pidämme maidosta ja juustosta, joten niiden on hyvä olla vähärasvaista - jugurttia taas syömme harvemmin, ja ostan luonnonjugurtin ihan "normaalina", koska se maistuukin paremmalta.
Kalaa tulee syötyä hävettävän harvoin, ja vielä hävettävämpää on myöntää, että silloin ostamme pakasteesta kullanrapeita kalapaloja - no, voittavat ne ehkä kalapuikot. Kasviksia ja salaattia pitäisi edelleen syödä paljon enemmän. Meillä on vihreiden ja värikkäiden saannissa sellaisia kausia, että välillä tulee popsittua oikein hyvällä ruokahalulla, välillä taas ei ollenkaan. Monesti kyse on pelkästä muistamattomuudesta, joka taas johtuu siitä, ettei salaatti ja kasvikset siis selvästikään vieläkään ole meille muodostunut elämäntavaksi. Eiköhän tähänkin saada taas tsemppiä kun syventävät harjoittelut alkavat kolmen viikon päästä - töihin tulee aina otettua niitä vihreitä mukaan.
No, näistä edeltävistä asioista olen läpissyt ennenkin, mutta mitä ne meidän arkiruoat sitten oikeastaan ovat? Sana arkiruoka kun ei terminä kovinkaan paljon kerro, koska jokaisella ihmisellä on omat tottumuksensa ja lempiruokansa, käsitykset siitä mikä on arkista tai helppoa ja nopeaa. Meidän arkiruokia ovat:
- jauheliha ja valkoiset pavut tomaattikastikkeessa tumman makaronin kera (meidän versio perinteisestä jauhelihamakaronimössöstä)
- kasvissosekeitto
- makaronilaatikko
- tomaattipohjainen jauhelihakastike ja tumma spagetti
- kermapohjainen broilerikastike ja tumma riisi/pasta
- kullanrapeat kalapalat ja ranskalaiset (joo-o...)
- lihapullat/lihamureke ja pussiperunamuusi
- broileri- tai lihavihanneswokki ja lasi- tai riisinuudelit
- broileririisilaatikko
- tortillat kasviksilla ja broilerilla tai papujauhelihatäytteellä
Niin kuin näkyy, niin meillä harvemmin syödään keittoja, tosin nyt ollaan päätetty skarpata tässä ihan jo pelkästään vaihtelun (krhm ja hinnan) vuoksi. Itse pistelisin niitä mielelläni naamaani, mutta tyttöystävä ei keitoista kauheasti perusta. Meidän arkiruoat on myös varsin yksitoikkoisia, mikä osittain johtuu rahasta ja osittain... en tiedä, laiskuudesta? Siitä, ettei koskaan muista ajatella, että voisi ehkä kokeilla jotain muutakin? Haluaisin myös lisää hyviä ja maistuvia kasvisruokareseptejä, joita saa mielellään pommittaa tai linkata kommentteihin - ja toki siis muutakin!
Tänään kaapissa odottaa vielä eilinen makaronilaatikko, ja taidankin tästä lähteä syömispuuhiin. Lämpimästi tervetuloa 15. lukijalleni!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)