Terveiset kesälomalta

Huomatkaa otsikon ironia. Ei nimittäin yhtään tunnu kesälomalta, kiitos niin kiireen kuin ankeiden sateiden, joille ei tunnu tulevan loppua. Näin perjantaiaamun kunniaksi päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista ja vihdoin kirjoittaa tässä kahvikupposen ääressä, vaikka blogi on ollut mielessäni lähes päivittäin. Sellaisia vapaita hetkiä, jolloin olisi energiaakin tehdä ajatustyötä, on lähiaikoina vain ollut kovin harvassa, vaikka kiire onkin päällisinpuolin ollut ihan positiivista.

Kuten aikaisemmin kerroin, niin muutamme ensi kuussa - "siihenhän on tosi pitkä aika vielä!" Näin ajattelimme vielä muutama viikko sitten, mutta harjoittelujen jatkuminen kesäkuun puolella ja oma sairastumiseni vuosisadan kesäflunssaan sotki kuvioitamme, ja se tosi pitkä aika onkin yhtäkkiä tosi lyhyt aika. Olen aina nauttinut muuttamisesta ja tavaroiden pakkaamisesta ja purkamisesta, mutta nyt kun aikataulut puskevat päälle, niin tästä kaaoksesta ja sekasotkusta on kyllä nautinto kaukana. :D

Syömiset sitten? Tällä viikolla paljon paremmin kuin aikaisemmin, sillä teimme päätöksen alkaa suunnitella viikon ruokia etukäteen, ja ostimme sunnuntaina lähes koko viikon ruoat kaappiin. Ei ole tarvinnut käydä kaupassa joka päivä (kuten aikaisemmin, krhm), ruoat on valmistettu suunnitellusti ja todennäköisesti rahaakin on säästynyt kun ei olla menty mielitekojen perässä. Tätä aikaisemmin olin tosiaan kokonaisen viikon kipeänä, ja tällä kertaa peräti siinä kunnossa, etten syönyt kaikkea kuin roskis kuten yleensä. Ainoa ruoka, jota mieleni teki oli ruskea kastike, kaupan valmislihapullat (ja kyllä, nimenomaan valmislihapullat, ja juuri yhtä tiettyä merkkiä), keitetyt porkkanat ja perunamuussi. Siinä oli tyttöystävällä kestämistä, kun söimme tätä neljänä päivänä putkeen. Tämän lisäksi alas upposi suklaa, mustaherukkamehu ja vaalea leipä. Hienoa, siis, äärimmäisen terveellistä. Juhannuksesta puhumattakaan, vaikkei sekään niin perseilyksi mennyt kuin joskus.

Vaa'alla en ole vieläkään käynyt. En ole uskaltanut. Olen ihan varma, että painoni huitelee kolminumeroisissa luvuissa, joissa ei olla käyty moniin vuosiin. Juokseminen on jäänyt, mutta nyt muuton jälkeen tarkoitus on ehdottomasti aloittaa uudestaan. Vaikka kuntoa ei ehtinyt kasvattaa juoksemalla kuin ehkä reilun kuukauden, niin kyllä eron omassa olossa ja jaksamisessa huomaa - nyt vaikka isojen portaidenkin nouseminen hengästyttää eri tavalla.

Näillä kuulumisilla lähden perjantain viettoon (siis siivoamaan asuntoa näyttökuntoon ja hätäpakkaamaan viikonloppukamoja, yngh). Nyt lupaan tulla lähiaikoina kirjoittelemaan lisää, sillä ainakin yksi postaus pyörii tuolla pääkopan perukoilla. Hyvää kesää kaikille!