Me Me

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Avokado-banaani smoothie

Huomenna on punnituspäivä ja jännittää. Olen syönyt melkein joka päivä jotain makeaa - vähemmän kuin ennen, mikä toki on saavutus sinänsä, mutta olin toivonut pystyväni parempaan. Eilen kävimme ulkona syömässä ja söin lähes kokonaisen ravintolapizzan - pienempihän se oli kuin pizzerioiden pizzat, mutta ainakin kolme kertaa rasvaisempi. Yöh. No, katsotaan.

Edellisessä postauksessa puhuin smoothieista ja nyt haluaisin jakaa tämän aivan mahtavan ohjeen, jonka eilen löysin. Avocado-banaani smoothie Tickle Your Fancyn kirjoittajalta.


Kokeilimme sitä yhdessä tänä aamuna, eikä uskoisi että pelkästä banaanista ja avokadosta sotkettuna rahkaan ja jugurttiin voi tulla näin hyvää! Puolitin ohjeen, ja se riitti vallan mainiosti ruisleivän lisäkkeeksi aamupalalle kahdelle ihmiselle. Käytin myös turkkilaisen jugurtin tilalla Bulgarian jugurttia. Jatkossa lisäisin ehkä hieman enemmän jugurttia korvaamaan osan rahkasta, mutta erittäin hyvää se oli näinkin, mutta aika paksua smoothieksi - söimmekin ihan perinteisesti lusikalla. Tämän ohjeen tulen ehdottomasti muistamaan tuleviakin aamuja ajatellen.


Huomenna kirjoittelen varmaan enemmän kun olen nähnyt mitä vaaka sanoo. Jos tätä joku vielä lukee, niin jätä ihmeessä kommentti tai tervehdys - olisi kiva löytää muita kanssabloggaajia. :)

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Helpotusta arkiaamuihin

Olen monien muiden tapaan aika huono syömään välipaloja - yleensä kärvistelen sinne oikeaan ruokaan asti. Jos kuitenkin päätän napata jotain, teen yleensä leivän, mikä taas johtaa siihen, että syön päivän aikana tosi paljon leipää (syön sitä myös aamu- ja iltapalalla). Rakastan leipää, mutta haluaisin keksiä sen tilalle jotain muuta yhtä täyttävää. Olen kokeillut erilaisia puuroja, mutta se ei varsinkaan työ- tai koulupäivinä yksinkertaisesti pidä nälkää yhtä hyvin kuin ruisleipä.

Välipala- ja aamiaislisäkeongelmaan on kuitenkin löytynyt ainakin yksi ratkaisu! Olemme parina viime kuukautena löytäneet uudelleen smoothiet, joista olen aina pitänyt, mutta joita ei vain yksinkertaisesti ole tullut tehtyä. Tykkään yleensä tehdä maitopohjaisia hedelmä- tai marjasmoothieita maustamattomaan jugurttiin, mutta pari kertaa on tullut kokeiltua myös mehupohjaisia. Ainoa ongelmahan niissä on, että siitä mehusta tulee sitten ylimääräistä sokeria. 

Smoothie on tosi näppärä ja helppo tehdä, mutta jos mietin esimerkiksi omia kiireisiä aamujani, useimmiten on kuitenkin liian kiire tavaroiden kaivamiselle sekä hedelmien pesemiselle ja pilkkomiselle. Niinpä kaupan smoothiehedelmä-annospussien innoittamana paloittelin tänään minigrip-pusseihin valmiita hedelmäannoksia, joita voi aamulla vain nostaa sulamaan ja hurruttaa sekoittimessa.


torstai 26. kesäkuuta 2014

Kuluneen viikon ruokia

En ole koskaan ollut avokadon suuri ystävä. Itseasiassa olen lähinnä kartellut sitä, mitä nyt pari kertaa maistanut sitä kihlattuni leivän päältä - siksi oikeastaan yllätyin kun edellispäivänä meidän keittiössä valmistui avokadoruisleipiä, eikä se enää maistunutkaan yhtään hullummalta! Tyytyväisenä söin yhden leivän, ja jonkun ajan päästä olin ihan limainen, tukkoinen eikä henki meinannut kunnolla kulkea. Minulla ei ole ruoka-aineallergioita, joten vähän pistää mietityttämään oliko kyseessä avokadon aiheuttama allerginen reaktio vai puhdas sattuma. Toivottavasti kuitenkin uusi tuttavuuteni ei jää vain pikaihastukseksi, vaan pystyisin ainakin pienissä määrin sitä syömään.

Eilinen oli niitä päiviä, kun olin vannonut etten söisi mitään herkkuja - no, toisin kävi. Huushollausminäni otti vallan ja tein kasvissosekeiton ja sämpylöiden jälkkäriksi vielä suklaapiirakan. Tulihan sitä popsittua, mutta normaalisti olisin varmaan syönyt enemmänkin, joten sikseen itsensä liika ruoskiminen ja kohti parempia päätöksiä.

Tänään laitettiin ruoaksi uusia perunoita, possua ja salaattia. En ole koskaan ollut pelkän vihreän salaatin suuri ystävä, ja yleensä tykkään laittaa sekaan joko pähkinöitä tai fetaa ja jotakin öljypohjaista salaatinkastiketta. Syksyllä kun jatkan opintojani työharjoittelun merkeissä niin olen ajatellut harrastavani paljon enemmän salaattilounaita kuin ennen. Yleensä olen vain kaapinut kippoon mukaan eilisen päivän tähteitä.

Tämän viikon aikana me ollaan käyty lenkillä kävelemässäkin. Löysin ihanan metsäpolun ihan täältä kaupungin keskustasta! Sen ihmeempiä ei ainakaan painonhallintaan liittyen vielä kuulu, niin alussa sitä vielä ollaan.




tiistai 24. kesäkuuta 2014

Aloituspaino ja edistymisestä

Punnitsin tänään pitkästä aikaa (kenties ensimmäistä kertaa tässä kuussa?) itseni, sillä en ole aikaisemmin uskaltanut astua vaa'alle. Tiedän yleensä milloin painoni on noussut - se on vain sellainen ikävä aavistus, joka pääni perukoilla jäystää mieltä. Oikeaan osuin taas. Painoni on tällä hetkellä 97,3 kg ja pituutta ei ole kuin lyhkäiset 164 cm. Apua! On sanomattakin selvää, ettei kenenkään tämän mittaisen pitäisi huidella noin korkeissa painolukemissa.

Olen lisännyt blogin alalaitaan tickerin, josta mahdolliset tulevat lukijani voivat seurata edistymistäni. Päätin jo aikaisemmin, etten aseta itselleni tarkkoja painotavoitteita, sillä ne muuttuvat helposti liiallisiksi pakkomielteiksi - laitoin kuitenkin tickeriin ensimmäiseksi tavoitteeksi kymmenen kiloa, sillä sen nyt ihan vähintään haluan tässä elämässä pudottaa. Jos nyt jotakin suuntaa antavaa aikatavoitetta pitäisi antaa, niin olisi kiva mahtua vaikka yhtä kokoa pienempiin vaatteisiin noin vuoden päästä kun minulla toivottavasti on käsissäni valmis tutkinto. 

Ottaen huomioon, että olen tosiaan tottunut syömään makeaa nyt joka päivä, eilinen meni melko kivuttomasti verrattuna viime viikkoihin. Meillä oli kaapissa lahjaksi saatu konvehtirasia lempisuklaatani, ja siitä tuli muutamat viimeiset napsittua. Ruoaksi laitoin lihapullia tomaattikastikkeessa täysjyväpastalla. Molemmat olemme innokkaita ruoanlaittajia, mutta pakko on myöntää, että turhan usein tulee laitettua uuniin vaan ranskalaisia jonkun kanssa. Silloin kyse on yleensä siitä, että edellisestä ruokailusta on ihan liian kauan aikaa ja on pakko vain saada jotain nythetiäkkiä - eli sitä säännöllistä ruokailua jälleen opetellessa... :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kompastuskiviä tielläni

Mielestäni on tärkeää tiedostaa omat voimavaransa, vahvuutensa ja haasteensa, joten halusin tehdä yhteenvedon asioista, jotka ovat syystä tai toisesta johtaneet lihomiseeni ja luovat minulle yhä haasteita. Nämä eivät ole missään erityisessä järjestyksessä, mutta toiset asiat ovat ehdottomasti isompia kuin toiset.

1. Lapsuusajan ylipaino
Olen ollut lapsesta asti ylipainoinen - enkä tarkoita, että olisin ollut söpö pieni pullukka, vaan todellakin lihava. Painoin yläasteella enemmän kuin nyt, itsetuntoni oli nolla ja äitini ruokki lihomistani korvaamalla pitkät työtuntinsa herkuilla. Edellisen elämäntapamuutokseni aikana jouduin siis opettelemaan paljon sellaista itse, mikä on toisille itsestäänselvää jo pienestä pitäen.

2. Tunnesyöminen ja stressi
Tunnesyöminen on todennäköisesti hyvin vahvasti sidoksissa edelliseen. Vanhempani erosivat kun olin pieni, ja rupesin kuulemma sen jälkeen lihomaan nopeassa tahdissa. Muistan saaneeni ruoasta lohtua aina, ja viimeisen vuoden aikana tunnesyöppöilyni on pahentunut, sillä stressiäkin on ollut huomattavasti enemmän.

3. Suorittaminen
Olen melko suorituskeskeinen ihminen. Haluan suoriutua paremmin kuin hyvin opinnoistani, kodin täytyy aina olla siisti, vieraiden tullessa kaiken pitää olla täydellistä... Tästä seuraa se, että olen myös kohtuuttoman ankara itseäni kohtaan silloinkin, kun ei välttämättä olisi syytä olla, ja haluan heti olla paras. Siksi teen joskus painonhallinnastakin itselleni liian vaikeaa.

4. Liikunta
Olen aina vihannut liikuntaa lapsuuden liikuntatunneista lähtien. Uskokaa pois, olen kyllä yrittänyt, ja välillä saankin liikuntakärpäsen pureman. Silloin liikunta tuntuu hetken aikaa hyvältä - kunnes suorittajaminäni ei ole enää tyytyväinen, verenmaku tulee suuhun ja liikunnasta tulee kamalaa, sillä minun on vain pakko tehdä enemmän, nopeammin ja paremmin. Tämä on ehdottomasti yksi niistä asioista, joita haluaisin muuttaa.

5. Herkut
Yksi isoimmista sudenkuopista. Rakastan suklaata, jäätelöä, leivonnaisia, viiniä ja sipsejä, ja joudun häpeäkseni myöntää, että näitä on tullut popsittua lähes päivittäin jo monta kuukautta ties minkä tekosyyn varjolla. Emme ennen ostaneet kihlattuni kanssa kotiin isoja määriä herkkuja, sillä molemmat tiedämme etten (enää) osaa pitää näppejäni irti ennen kuin koko sipsipussi tai suklaalevy on syöty. En siis pysy kohtuudessa, ellen oikeasti osta jotakin pientä - harmi vaan, että sitä jotakin pientä tulee tosiaan ostettua ihan liian usein, ja,nykyään myös yhä isommissa määrin.

6. Parisuhde
Tämä tuntuu olevan monille ikuinen väittelynaihe - lihottaako parisuhde vai onko kyse vain omista valinnoista? En suoranaisesti väitä, että parisuhde lihottaa. Pikemminkin on kyse siitä, että esimerkiksi me parisuhteemme alkuvaiheessa halusimme aina nähdessämme (olimme etäsuhteessa) tehdä tapaamisesta jotenkin erityisen, ja ostimme ruokaa ja herkkuja. Yhteenmuuton jälkeen on ollut liian helppo vain viettää rentoa koti-iltaa toisen kanssa sohvalla ja napostella samalla jotakin. Ja kun molempien tekee samaan aikaan mieli jotain, on paljon vaikeampi vastustaa.

7. Mukavuudenhalu
Ehkä jo edellisistäkin pointeista huomaa, että olen mukavuudenhaluinen. Mitäpä siihen lisäämään? En ole laiska ihminen, sillä teen töitä saavuttaakseni tavoitteeni, näen paljon vaivaa asioiden eteen - mutta olen ehdottomasti ihminen, joka ennemmin istuu kotona viltin alla kaakaokupin kanssa kuin lähtee talvipakkasella ulos rämpimään metsään kuten parempi puoliskoni.

Kuva: We Heart It
Tällaisia asioista haluaisin siis lähteä työstämään. Onneksi se oma kulta on asiassa myös mukana - olemme yhdessä sopineet, että nyt vähentyy herkuttelu ja rupeamme molemmat tekemään parempia valintoja. Hän on itse todella hoikka, joten hänen ei missään nimessä tarvitse pudottaa painoa, mutta kyllähän ne elämän valinnat vaikuttavat minkä tahansa kokoisen kehoon.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

N, Y, T - nyt!

Olen viime aikoina alkanut nähdä itseni uudessa valossa - tai pikemminkin siinä samassa, jossa näin minäni muutama vuosi sitten. Painoindeksini oli silloin sairaalloisen lihava, ja vuodessa parissa laihdutin yli 25 kiloa yksinkertaisesti syömällä terveellisemmin - ei dieettejä, ei vippaskonsteja, vaan rehellisiä pieniä muutoksia jotka tuottivat yllättäviä tuloksia. Viimeisen puolentoista vuoden aikana kiloja on kuitenkin kertynyt takaisin viitisentoista, enkä voi enää kieltää nopeaa lihomistani.

Edellisen kesän vaatteet eivät mahdu päälle, joudun valitsemaan isompia kokoja niin kaupassa kuin töissä ja valokuvissa en näytä valtavalta vain koska kamera lisää kiloja. Ne muutamat ensimmäiset lisäkilot eivät olleetkaan turvotusta eivätkä farkut purista siitä syystä. Auts.

Nyt olen tehnyt päätökseni siitä, että painonhallinnan on pakko alkaa uudestaan, mikäli en halua viettää nuoruuttani ja loppuelämääni tässä kropassa. Yritän palauttaa mieleen kaiken sen, mitä elämäntapamuutokseni aikana opin ja myöhemmin unohdin, ja samalla oppia uutta. Toivottavasti bloggaamisen ilot tuovat tavoitteideni saavuttamiseen lisäpotkua!