Blogihiljaisuus

Blogi on nyt ollut muutaman viikon ennaltailmoittoimattomalla tauolla - aika ja oma jaksaminen ovat olleet niin kortilla. Paino on laskusuuntainen ja huitelee siinä sadassa kahdessa, ja syömiset vaihtelevat. En tiedä lopetanko bloggaamisen kokonaan, mutta tauko ainakin jatkuu.

Hyvää syksyä!

Viikkokooste: ...ainakin puolikas sellainen

En ole kuun vaihteen jälkeen päivittänyt lainkaan, ja syynä on ollut tavaton kiire. Tämäkin viikkokooste jää nyt vähän puolivillaiseksi, sillä loppuviikon ruokapäiväkirja puuttuu - lähdin perjantaina suoraan töistä viemään koiran hoitoon ja siitä lauantaiaamuna risteilylle, joten unohdin merkata mitään syömisiä ylös. Etukäteen taas olin jo päättänyt, etten lähde luetteloimaan lauantain ja sunnuntain risteilybuffettien syömisiä. Yleensähän merkitsen aina edellisen päivän ruoat tuoreesta muistista, koska aamupala on pitkälti sama joka päivä ja muistan hyvin mitä olen syönyt. Myös kuukauden tavoitteiden laatiminen on jäänyt tämän päivän tehtäviksi, ja teen niistä erillisen postauksen myöhemmin.

Mutta tosiaan, risteily - en ole pitkään aikaan ollut risteilyllä, ja meiltä löytyi lahjakortti, joka piti käyttää. Ilokseni voin kertoa, että riemu ei revennyt ylettömyyksiin edes buffetpöydässä, koska esimerkiksi jälkiruoat (heikko kohtani) eivät olleet niin hyviä, että niitä olisi viitsinyt syödä. Turvotuksia on kuitenkin silti kertynyt ihan kiitettävästi, jota tuntuu tapahtuvan aina kun syön vähänkin tavanomaisesta poiketen. Viime viikon torstaina paino nimittäin näytti 102,5 kg (josta ehdin riemuita) ja tänäaamuna 104,5 kg. Höh.

Pidemmittä puheitta, tässä kuitenkin ne muutaman päivän syömiset, jotka muistin merkata - itse lähden kohta palauttamaan opparia, vihdoinkin!

Maanantai 31.8:
Aamupala: Kaksi ruispalaa salaatilla, juustolla ja kurkulla sekä Activia mansikkajugurtti, n. 2 dl appelsiinituoremehua ja maitokahvi.

Lounas: Nakkikeitto ja salaatilla, kalkkunaleikkeleellä sekä kurkulla täytetty rouhesämpylä.

Välipala: Banaani ja Fazerina -suklaapatukka

Välipala: Kanarieska, pala vadelmajuustokakkua ja maitokahvi

Päivällinen: Nakit ja ranskalaiset ketsupilla ja maidolla


Tiistai 1.9:
Aamupala: Rouhesämpylä salaatilla, juustolla, kinkulla ja kurkulla sekä Activia maustamaton luonnonjugurtti ja noin 1 rkl Bonnen persikkasosetta, n. 2 dl appelsiinituoremehua ja maitokahvi

Lounas: Pinaatti-pastavuokaa, porkkanaraastetta, salaattia, kaksi viipaletta kauraleipää ja lasi maitoa, jälkiruoaksi pieni pallo jäätelöä

Välipala: Banaani, nektariini yksi ruispala juustolla ja jäätelöä

Päivällinen: Tomaattijauhelihakastiketta ja tummaa spaghettia, lasi maitoa

Iltapala: Kurkkua, porkkanaa, kukkakaalia, paprikaa ja kirsikkatomaattia Ranch -dipillä


Keskiviikko 2.9:
Aamupala: Kaksi ruispalaa salaatilla, juustolla ja kurkulla, n. 2 dl appelsiinituoremehua ja maitokahvi.

Lounas: Tomaattijauhelihakastiketta ja tummaa spaghettia, lasi maitoa

Päivällinen: Tomaattijauhelihakastiketta ja tummaa spaghettia

Torstai 3.9:

Aamupala: Kaksi ruispalaa salaatilla, juustolla ja kurkulla, Activia luonnonjugurtti Bonnen persikkasoseella, päärynälightmehua ja maitokahvi.

Välipala: Kolme pientä keksiä, viinirypäleitä, banaani

Lounas: Kaalilaatikkoa, nektariini

Välipala: N. puolikas pieni maalaisleipä, vähärasvaisempaa Oivariinia ja juustoa, suklaapatukka

Päivällinen: Ranskalaiset ja Finduksen kalapala

Iltapala: Kaksi viipaletta maalaisleipää, vähärasvaisempaa Oivariinia ja juustoa

Torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai puuttuvat!

Viikkokooste: Pohjanoteeraus

Tämä viikko on herkuttelun puolesta mennyt kyllä aivan eeppisen pieleen, koska joka päivä on tullut syötyä jotain makeaa tai suolaista joko enemmän tai vähemmän, eikä se ruokakaan ole ollut mitään maailman terveellisintä ihan joka päivä. Miksi? Jäi viime viikonlopulta, kaveri toi tullessaan, halusin ilahduttaa tyttöystävää, näin toista kaveria... Kyllä sitä opettelemista on niin paljon tuon makeansyönnin suhteen, eikä noita tekosyitä pitäisi itselle sallia niin hölläkätisesti. Ainoa positiivinen puoli on se, ettei ole tullut ostettua yhtäkään kokonaista karkkipussia taikka sipsipussia. Painokin oli tänä aamuna 103,5 kg, eli eipä sitä pudotusta ole tullut ja masentaa niin vietävästi olla yli satakiloinen.

No, joka tapauksessa - kysymysmerkit ruokapäiväkirjassa ilmaisevat, että en ole muistanut päivittää ruokapäiväkirjaa samana iltana tai vielä seuraavanakaan aamuna, ja en enää jälkikäteen ole muistanut mitä olen syönyt. Olen kuitenkin yrittänyt olla ihan yhtä rehellinen kuin aikaisemminkin, vaikka viime viikko onkin karua luettavaa. Tällä viikolla me ollaan turvauduttu valmisruokiin tavallista useammin, mutta ne ovat olleet kalaruokia. Puhuimme eilen alustavasti syyskuun kuukausitavoitteista, ja ainakin sille herkuttelulle on luvassa oma lupauksensa.

Kuukauden tavoitteet tällä viikolla:
1. Aina salaattia jääkaapissa
- Toteutunut - joko keräsalaattia tai leivänpäällyssalaattia löytyy.
2. Vähintään yhden aterian kanssa kasviksia tai salaattia päivittäin
- Toteutunut lähes joka päivä.
3. Vähintään kaksi liikuntakertaa viikossa koiran kanssa lenkkeilyn lisäksi
- Ei toteutunut - tähänkin on nyt luvassa niitä muutoksia!

Ruokapäiväkirja

Maanantai 24.8:

Aamupala: Kaksi viipaletta ruispalaa vähärasvaisemmalla Oivariinilla, salaatilla, kurkulla, toinen kinkulla ja toinen juustolla sekä Aktivia luonnonjugurttia ja 2 rkl mysliä, 2 dl appelsiinituoremehua ja maitokahvi.

Lounas: Kanasalaatti broilerinrintafileellä, salaatilla, tomaatilla, kurkulla, fetalla, suolapähkinöillä ja Rhode Island salaatinkastikkeella sekä itsetehty juustolla, kinkulla ja salaatilla täytetty rukiinen sämpylä.

Välipala: Pala kinkkujuustopiirakkaa

Päivällinen: Finduksen kalapala ja ranskalaiset ketsupilla ja chili-kastikkeella

Iltapala: Kinkku-juustopiirakkaa

Muut herkut: Sipsiä ja karkkia


Tiistai 25.8:

Aamupala: Kaksi viipaletta ruispalaa vähärasvaisemmalla Oivariinilla, salaatilla, kurkulla, toinen kinkulla ja toinen juustolla sekä Aktivia luonnonjugurttia ja 2 rkl mysliä, 2 dl appelsiinituoremehua ja maitokahvi.

Lounas: Saarioisten kalakeitto ja täytetty rouhesämpylä (vähärasvaisempi Oivariini, kinkku, juusto)

Välipala: Sämpylä, kaksi suolakeksiä, kolme keksiä, pähkinöitä, pala kinkkujuustopiirakkaa (osan söin kotona ja osan verenluovutuksessa, köh)

Päivällinen: Jauhelihapapukastike ja tumma makaroni

Iltapala: Sämpylä, sipsiä ja puolikas Twix


Keskiviikko 26.8

Aamupala: Kaksi viipaletta ruispalaa vähärasvaisemmalla Oivariinilla, salaatilla, kurkulla, toinen kinkulla ja toinen juustolla sekä Aktivia luonnonjugurttia ja 2 rkl mysliä, light-päärynämehua ja maitokahvi.

Lounas: Jauhelihapapukastike ja tumma makaroni, tomaattia ja kurkkua

Välipala: ?

Päivällinen: Jauhelihapapukastike ja tumma makaroni, tomaattia ja kurkkua

Iltapala: Mansikkavalkosuklaapatukka


Torstai 27.8:

Aamupala: Kaksi sämpylää vähärasvaisemmalla Oivariinilla, leikkeleellä ja kurkulla, maitokahvi ja light -päärynämehua.

Lounas: Jauhelihapapukastike ja tumma makaroni

Välipala: Kaksi viipaletta kaurapalaa vähärasvaisemmalla Oivariinilla, leikkeleellä, juustolla ja kurkulla x 2 (eri aikoihin)

Kahvilassa: Pala porkkanakakkua ja kaakao kermavaahdolla
Elokuvissa: Pieni Pringles -purkki (40 g)

Illallinen: (krhm, jäätävän riidan jälkeen kello yhdeltä yöllä kun kumpikaan meistä ei ollut syönyt mitään moneen tuntiin) Burger Kingin Whopper -ateria


Perjantai 28.8:

Aamupala: ?

Lounas: ?

Välipala: Salted caramel -jäätelöä

Päivällinen: Porsaan ulkofilettä kolme ohutta viipaletta sekä röstiperunoita, alkupalaksi vihersalaattia pienellä palalalla savulohta

Jälkiruoka: Salted caramel -jäätelöä ja kauraomenapaistosta


Lauantai 29.8:

Aamupala: Kaksi viipaletta ruispalaa vähärasvaisemmalla Oivariinilla, salaatilla, kurkulla, kinkulla ja juustolla sekä Aktivia luonnonjugurttia ja 2 rkl mysliä, 2 dl appelsiinituoremehua ja maitokahvi.

Välipala: Viinirypäleitä ja maitokahvi

Lounas: Saarioisten kirjolohikeitto ja kinkulla, juustolla ja kurkulla täytetty kauraleipäpala

Välipala: Banaani

Päivällinen: Itse leivitetty kananrintafile, pieni pala eilistä possua ja valkosipulikermaperunoita, vihersalaattia pähkinöillä ja Rhode Island salaatinkastiketta

Jälkiruoka: Minttu-suklaabrownie ja maitokahvi

Iltapala: Nachoja kanalla, guacamolella, Creme Frachella ja juustolla sekä kolme Orio -keksiä


Sunnuntai 30.8:

Aamupala: Kaksi viipaletta ruispalaa vähärasvaisemmalla Oivariinilla, salaatilla, kurkulla, kinkulla ja juustolla, maitokahvi, 2 dl appelsiinituoremehua sekä viinirypäleitä, Salted Caramel -jäätelöä ja metrilaku.

Lounas: Nakkikeittoa ja lasi maitoa

Päivällinen: Itse leivitetty kananrintafile, valkosipulikermaperunoita ja vihersalaattia

Iltapala: Sämpylä lohella ja lihalla sekä Salted Caramel -jäätelöä

Tällä viikolla tulen varmaan laittelemaan kuvia annoskoistani ja ylipäätään syömisistäni. Kirjoitan ruokapäiväkirjaa yleensä aika kiireessä, joten en yleensä jaksa arvioida, että desi sitä tai kauhallinen tätä - joten kuvat on siihen oiva apuri.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Lempiliikuntalajini

Liikkuminen on nyt työn myötä jäänyt entistäkin vähäisemmälle, enkä ole ehtinyt suoda uutta ajatusta korkeakoululiikuntaan osallistumiselle. Olen jokaisen aamuvuoron jälkeen tullut kotiin, syönyt välipalaa ja mahdollisesti käynyt kaupassa - ja sitten nukkunut mitä tahansa tunnin ja kolmen tunnin väliltä, koska olen niin mielettömän väsynyt. Sitten valvon pari tuntia, käyn ehkä koneella, koiran kanssa ulkona, suihkussa ja syön taas - ja taas nukkumaan. Todennäköisesti tokenen tästä alkuväsymyksestä taas viikon parin päästä, kuten on käynyt aikaisemmissakin harjoitteluissa, ja viimeistään silloin aion ottaa itseäni niskasta kiinni. Mainitsin kuitenkin yhdessä blogihaasteessa, että lempiliikuntalajejani ovat koiran kanssa lenkkeily ja uinti, ja halusinkin nyt avata suhdettani niihin vähän enemmän.

Tänä kesänä olen käynyt uimassa tasan yhden kerran, koska vedet ovat olleet niin hyisiä, mutta rakastan sitä keveyttä, jonka vedessä oleminen tuo. Samaan aikaan uiminen on mielestäni sekä loistavaa liikuntaa että hyvä tapa rentoutua. Viitisen vuotta sitten en uskaltanut käydä uimahalleissa lainkaan, koska olin varma, että kaikki muut ihmiset tuijottavat ja mut suunnilleen naurettaisiin ulos. En myöskään suostunut menemään kavereiden kanssa uimaan, koska heidän nyt viimeisenä halusin näkevän itseni alasti. Jokusen kilon laihduttuani pääsin kuitenkin tästä (naurettavasta) kammostani eroon ja aloin käydä uimassa melko säännöllisestikin.

Nyt viimeisen parin vuoden aikana uimista on rajoittanut lähinnä rahatilanne. Opiskelukaupunkini uimahalli oli remontissa silloin kun muutimme tyttöystävän kanssa tänne, ja kun ovet sinne aukesivat uudelleen pari vuotta sitten, niin hintoja oli nostettu reilusti - opiskelijahinnat ovat täällä varmaan kalliimmat kuin monissa muissa kaupungeissa aikuisten kertaliput. Ja ihan rehellisesti sanottuna, sitä ei edes muistanut, että voisi lähteä uimaan - ennemmin säästettiin vaikka elokuvalippuja varten, jotka ovat samanhintaisia kuin täällä se uiminen. Hyvin harvoin meillä on ollut se tilanne, että on täytynyt kirjaimellisesti laskea jostain sohvan välistä kaivettuja kolikoita ja katsoa, mitä ruokaa voidaan ostaa - vaan sekin on nähty. Nyt kun tuo rahanlähde näyttäisi kuitenkin löytyneen ainakin hetkeksi, niin varmaan tulee lähdettyä useammin taas uimaankin.

Lenkkimaisemia kotikunnastani.

Koiran kanssa ulkoilu taas on onnekseen ilmaista - no, mitä nyt pitää ruokkia tuota sontivaa nelijalkaista, mutta muuten. :D Olen aina pitänyt lenkkeilystä, mutta yksin lähteminen ja sen saman iänikuisen musiikin kuunteleminen käy pidemmän päälle tylsäksi, joten koira on mulle aivan oiva lenkkikaveri. Ilman koiraa en lähtisi ulos läheskään näin usein. Tämä meidän urbaani ympäristömme luo omat haasteensa sopivien lenkkireittien löytymiselle, mutta onneksi tässä ihan lähellä virtaa pitkä joki, jonka ympärillä näkee sitten muutakin kuin asfalttia. Me ollaan myös yritetty käydä vähintään kerran viikossa koirapuistossa, jonne on kävellen noin parinkymmenen minuutin matka. Sen tosin myönnän, että ison koiran kanssa tulee lenkkeiltyä pidempiä matkoja kuin pienen koiran kanssa - äitini toinen koira vetää ihan eripituisia lenkkejä kuin heidän chihuansa ja meidän koira.

Ja vastaavasti opiskelukaupunkini ainoa luontoläntti tässä lähellä.

Ja ihan kivastihan niitä askeleitakin tosiaan kertyy tuosta koiran ulkoiluttamisesta, vaikka ei aina mitään himolenkkiä vetäisikään. Olen katsonut, että meidän arkiaamun lenkistämme kertyy (riippuen siitä mitä kautta kierrämme) noin 1 000 - 1 500 askelta. Käytän koiran yleensä vain kymmenen minuutin tai vartin kävelyllä aamuisin, koska herään tosiaan viideltä ja tyttöystävä vie koiran uudelleen ulos vielä itse herättyään. Loput lenkit onkin sitten pidempiä.

Mutta iltavuoro odottaa, joten pidemmittä puheitta päätän postaukseni tähän. Hyvää keskiviikkoa!

Viikkokooste: Arkea ja juhlaa

Ensimmäinen kokonainen viikkokooste on nyt valmis, ja uusi viikko polkaistu käyntiin. Olen päällisin puolin tyytyväinen arkisyömisiini, jolloin herkkuja kyllä tuli syötyä, mutta paljon pienemmissä ja hillitymmissä määrin kuin yleensä. Paino laskikin nätisti ja perjantaina vaaka näytti -700 g viime viikosta, eli 102 kg. Valitettavasti tänäaamuna kaikkien viikonloppusyöminkien jälkeen 103,6 kg, eli aika turvoksissahan tässä ollaan. Meillä siis tosiaan oli tuparit ja kavereita kylässä läpi viikonlopun.

Kirjoittelin aikaisemmin siitä, miten sosiaalinen syöminen on mulle haastavaa ja usein tulee mätettyä kaikkea ihan liikaa. Meillä oli nytkin tarjolla aika paljon herkkuja, mutta jotenkin sitä tuli syötyä paljon vähemmän kuin normaalisti samanlaisissa tilaisuuksissa. Kun siis ruokapäiväkirjassani lukee esimerkiksi "sipsiä ja karkkia" niin puhutaan pienistä määristä (jatkossa tulen laittamaan määrät grammoissa tms. mutta nyt juhlissa oli eri asia). Ainoastaan rocky road maistui vähän turhan hyvin, köh.

Aktiivisuusrannekkeen lukemia en nyt tule laittamaan tähän koosteeseen, sillä olen ollut koko viime viikon töissä lauantaita ja sunnuntaina lukuun ottamatta, eikä sitä siis ole tullut pidettyä kuin iltaisin. Voin kuitenkin kertoa, että töissä tulee käveltyä ja melkein juostuakin koko ajan.

Kuukauden tavoitteet tällä viikolla:
1. Aina salaattia jääkaapissa
- Toteutunut! Meillä on kokoajan sekä keräsalaattia että leivänpäällyssalaattia jääkaapissa.
2. Vähintään yhden aterian kanssa kasviksia tai salaattia päivittäin
- Myöskin toteutunut, ja paremmin kuin hyvin.
3. Vähintään kaksi liikuntakertaa viikossa koiran kanssa lenkkeilyn lisäksi
- Ei valitettavasti toteunut. Olen ollut ihan uskomattoman väsynyt, mikä nyt ei sinänsä ole kovinkaan hyvä tekosyy, mutta iltaisin voisin vain kaatua sänkyyn.

Ruokapäiväkirja:

Ma 18.8.2015:

Aamupala: Kaksi viipaletta ruispalaa vähärasvaisemmalla Oivariinilla, 5% juustolla, salaatilla ja kurkulla, maitokahvi ja light-mehua.

Lounas: Kaksi viipaletta taikaruispalaa ja banaani.

Välipala: 0,2% mansikkarahka.

Päivällinen: Lohisalaatti ja juustolla ja salaatilla täytetty ruispala.

Illallinen: Lihamureketta ja muussia, lasi vähärasvaista laktoositonta maitojuomaa ja neljä kotitekoista kaura-suklaakeksiä.

Ti 18.8.2015:

Aamupala: Kaksi viipaletta ruispalaa vähärasvaisemmalla Oivariinilla, 5% juustolla, salaatilla ja kurkulla, mansikkakerrosjugurtti, maitokahvi ja light-mehua.

Lounas: Pala jauhelihamureketta, pieni annos pussiperunamuussia, n. 2,5 dl kurkkua ja kirsikkatomaattia pilkottuna ja maitokahi.

Välipala: 0,2% mansikkarahka ja maitokahvi.

Välipala 2: Kaksi palaa vaaleaa vuokaleipää ohuen ohuella leikkeleellä ja 5% juustolla, kaksi kotitekoista kaura-suklaakeksiä.

Illallinen: Pala kotitekoista kinkku-ananas-fetapizzaa ja salaattia, jossa tomaattia ja kurkkua + pieni loraus kevytsinappisalaatinkastiketta.

Muut herkut: 5 kaura-suklaakeksiä (jeps...)

Ke 19.8.2015:

Aamupala: Kaksi viipaletta ruispalaa voilla (koska Oivariini loppui!), kalkkunaleikkeleellä, salaatilla ja kurkulla, Activia -luonnonjugurttia ja 2 rkl myslliä, maitokahvi ja light -mehua.

Lounas: Pala kotitekoista kinkku-ananas-fetapizzaa ja salaattia, jossa tomaattia ja kurkkua sekä porkkanakaaliraastetta.

Välipala: Neljä pientä viipaletta vuokaleipää voilla kalkkunaleikkeleellä, kurkulla ja salaatilla.

Illallinen: Pala kotitekoista pizzaa.

Muut herkut: 1 kaura-suklaakeksi ja 1½ riviä Pandan maitosuklaata.

To 20.8.2015

Aamupala: Kaksi viipaletta ruispalaa vähärasvaisemmalla Oivariinilla, 5% juustolla, kalkkunaleikkeleellä, salaatilla ja kurkulla, Activia -luonnonjugurttia ja 2 rkl myslliä, maitokahvi ja light -mehua.

Välipala: Banaani ja maitokahvi.

Lounas: Pala kotitekoista kinkku-ananas-fetapizzaa ja salaattia, jossa tomaattia ja kurkkua.

Välipala: Neljä viipaletta vuokaleipää vähärasvaisemmalla Oivariinilla, kalkkunaleikkeleellä, 5% juustolla ja kurkulla.

Illallinen: Mummon poimutetut ranskanperunat ja Finduksen kalapala, ketsuppia ja chili-kastiketta.

Muut herkut: Kaksi riviä Fazerin sinistä

Pe 21.8.2015:

Aamupala: Kaksi viipaletta ruispalaa vähärasvaisemmalla Oivariinilla, 5% juustolla, kalkkunaleikkeleellä, salaatilla ja kurkulla, Activia -luonnonjugurttia ja 2 rkl mysliä, maitokahvi ja light -mehua.

Välipala: Maitokahvi

Lounas: Saarioisten kirjolohikiusaus

Välipala: Mustikkapiirakkaa ja pala vuokaleipää vähärasvaisemmalla Oivariinilla

Illallinen: Lohisalaatti (paistettua lohta, keitetty kananmuna, salaattia, rucolaa, tomaattia, kurkkua, Rhode Island -salaatinkastiketta ja suolapähkinöitä), pari palaa ciabattaa, ruisnachoja ja yrttitarha -levitettä sekä n. 2,5 dl itsetehtyä mustikkajuustokakkujäätelöä

Juomiset: valko- ja punaviiniä, baarissa shotti ja drinkki

La 22.8.2015:
Brunssi: (tupaantuliaiset!) Itsetehty rukiinen sämpylä vähärasvaisemmalla Oivariinilla, leikkeleellä ja juustolla, pala kinkkujuustopiirakkaa, rocky roadia, pari lasia kuohuviiniä, appelsiinimehua, maitokahvi, pala mustikkapiirakkaa, maustamatonta luonnonjugurttia ja hedelmiä

Päivällinen: Itsetehty hampurilainen naudanlihapihvillä, salaatilla, cheddar-viiplaleella, paprikamajoneesilla, kurkkusalaatilla ja ristikkoperunoilla sekä vihreällä salaatilla, n. 2,5 dl itsetehtyä mustikkajuustokakkujäätelöä

Iltasyömiset: kinkkujuustopiirakkaa, rocky roadia, sipsiä ja karkkia

Juomiset: punaviiniä, siideri, muutama kotitekoinen drinkki

Su 23.8.2015:

Aamupala: sämpylä vähärasvaisemmalla Oivariinilla, leikkeleellä, juustolla ja kurkulla, nektariini, pala kinkkujuustopiirakkaa, rocky roadia

Päivällinen: Kanasalaatti paistetulla kananfileellä, kurkulla, tomaatilla, jäävuorisalaatilla, fetajuustolla, Rhode Island -salaatinkastikkeella ja suolapähkinöillä

Iltapala: Kinkkujuustopiirakkaa

Muut herkut: sipsiä ja karkkia

Kaiken kaikkiaan ihan hyvin on mennyt vaikkakin niitä herkkuja on mahtunut ihan riittämiin tuonne syömisten sekaan. Perussyömisiin on kuitenkin salaatin myötä tullut ihan uudenlaista tasapainoa. Ateriarytmissä olisi vielä korjattavaa ja esimerkiksi aina töissä ei vain yksinkertaisesti ehdi syödä välipalaa.

Tällaisilla kuulumisilla kuitenkin eteenpäin, hyvää viikkoa kaikille!

Aamulöpinää

Pikaiset kuulumiset ennen työvuoroon lähtöä. Päällisin puolin viikko on tähän mennessä sujunut hyvin - sellaiset kohtuullista herkuttelua on ollut, mutta yllättävää kyllä, ruokapäiväkirjan pitäminen on saanut katsomaan tarkemmin, mitä suuhunsa pistää. Ongelmakohdaksi on osoittaunut se, jos töistä pitäisi heti lähteä vaikkapa pidemmälle kauppaan, eikä välipalaa oikein ehdi syödä tai se ei ole riittävän kokoinen. Tänään oli tarkoitus käydä vaa'alla katsomassa, onko mitään vielä nähtävissä, mutta se unohtui kaiken aamutohinan keskellä.

Uusi työ on alkanut suhteellisen hyvin - eipä ole ne monisairaat vanhukset ihan ykkösjuttu sairaanhoitajalle, joka on lapsiin syventänyt, mutta ainakin on töitä.

Seuraavat pari päivää ja viikonloppu meneekin sitten tupareita järjestäessä, mutta yritän kirjoitella viimeistään sunnuntaina kuulumisia!

Viikkokooste: Se ensimmäinen

Tiedättekö sen hetken, kun jossain kohtaa jokin loksahtaa päässä paikoilleen ja tulee tunne, että nyt on vain pakko tehdä asioiden eteen jotain? Välillä se tulee valheellisena, mutta olen nyt itse kokenut sen kahdesti. Kerran ennen edellistä painonpudotusprojektiani, jolloin painoa tippui se 25 kg - ja pari päivää sitten. Ajattelin, että en yksinkertaisesti enää jaksa jatkuvaa huonoa oloa, ylipainoa ja siitä seuraavia itsesyytöksiä, epävarmuuksia ja ulkonäköpaineita. Nyt on pakko alkaa tosissaan pudottaa painoa - joka muuten oli lauantaiaamuna 102,7 kg. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko.

Siispä teimme tyttöystävän kanssa pari päätöstä: mietimme joka kuukausi 2-3 lupausta/tavoitetta, joita pyrimme noudattamaan. Näin ensialkuun ne ovat pieniä, joten älkää hämääntykö. Toiveissa kuitenkin on pysyvä elämäntapamuutos, ja silloin on lähdettävä liikkeelle pienistä asioista. Niinpä tämän loppukuun ajan yritämme toteuttaa seuraavia asioita:

1. Aina salaattia jääkaapissa
- Tämä voi kuulostaa hassulta lupaukselta, mutta meille se tulee tarpeeseen. Kun salaattia on kaapissa, sitä on pakko syödä. Ruoan kanssa, leivän päällä...

2. Vähintään yhden aterian kanssa kasviksia tai salaattia päivittäin

- Siis lämpimän aterian - välipalojen hedelmät yms. ovat asia erikseen. Tämä kulkee pitkälti käsi kädessä edellisen kohdan kanssa, ja tästä tulee meille varmaan eniten haastetta.

3. Vähintään kaksi liikuntakertaa viikossa koiran kanssa lenkkeilyn lisäksi
- Monen mielestä kaksi kuulostaa vähältä, mutta itse nyt juuri työt aloittaneena (tänään ensimmäinen päivä, iltavuoro!) ja ihan rapakuntoisena kaksi kuulostaa toteutettavalta. 

Toinen päätös, jonka itse tein, on ruokapäiväkirjan pitäminen. Punnitsin ensin vaihtoehtoja kalorilaskurin ja ihan perinteisen ruokapäiväkirjan välillä, mutta päädyin testauksen jälkeen jälkimmäiseen. Jos paino ei sen avulla laske ja syömiset näyttävät kuitenkin terveellisiltä, on syytä harkita kalorilaskurin käyttöä uudelleen. Aloitin kokonaisen uuden päivän kirjaamisen eilen, joten valitettavasti tässä viikkokoosteessa näette ainoastaan sunnuntain syömiset. Yritän olla mahdollisimman rehellinen itseäni kohtaan - jos siis sanon pieni tai vähän, se oikeasti tarkoittaa sitä, enkä käytä sanaa turhaan.

Ruokapäiväkirja su 16.8.2015:

Aamupala: Mikrokaurapuuro, ½ tl ruskeaa sokeria, tuoreita mustikoita, yksi viipale taikaruisleipää ohuella leikkeleellä, 17% juustosiivulla, kurkulla ja vähärasvaisemmalla Oivariinilla + kuppi maitokahvia ja light-mehua

Lounas: Ravintolan noutopöytä kaverin treffaamisen merkeissä (2 possulla, salsalla, pekonilla ja salaatilla täytettyä rieskaa, 3 wingsiä, annos lohkoperunoita, salaattia, hedelmäsalaattia (viinirypäleitä, melonia, mansikkaa, leipäjuustoa), porkkanaraastetta, kaksi palaa vaaleaa leipää levitteellä - jälkiruoaksi lasillinen kuohuviiniä, maitokahvi, pieni pala juustoa ja muutama ruisnacho, pieni viipale täytekakkua, kolme keksiä, pari karkkia)

Välipala: Nestle Fitness -myslipatukka (ei muuten yleensä kuulu ruokavaliooni ollenkaan, mutta jäi lentokone-eväistä)

Illallinen: Lohisalaatti (n. 150 g paistettua lohta, jäävuorisalaattia, kirsikkatomaattia, kurkkua, keitetty kananmuna, loraus Rhode Island -salaatinkastiketta, muutama pähkinä)

Muu herkuttelu: 4 oikeasti todella pientä macaron -leivosta (vakuuttavaa, eikö?), sipsipussin jämät (n. kourallinen) ja puolikas Suffelipuffeli -pussi.

No, ei mennyt ihan putkeen, kuten näkyy. Voin myös avata karkkipussia sen verran, että se oli tunnesyömistä aivan puhtaimmillaan, enkä ole itseeni lainkaan tyytyväinen. Kello oli varmaan puoli kymmenen illalla, kun olin tosi stressaantunut ja lähestulkoon itkun partaalla tämänpäiväisen työn alkamisen takia, ja ainoa asia joka siinä hetkessä tuntui lohdulliselta oli suklaa. Pyysin tyttöystävääni hakemaan suklaata viereiseltä huoltsikalta. Kyllä, en edes itse vaivautunut menemään. Hän kyllä vielä kyseli, että olenko ihan varma ja jospa hän keksisi jotain muuta - mutta ei. On kuin aivojeni läpi kulkisi vain yksi suora putki silloin kun tulee se paha olo, johon tuntuu ettei auta muu kuin herkut. 

Fitbit Flex:

Kooste vielä viikon askelmääristä. Unohdin perjantaina saunan jälkeen laittaa ranneketta takaisin käteen, joten eikö lauantai jäänyt välistä - mutta ainakin muilta päiviltä on nyt lukemat.

Hyvää alkavaa viikkoa lukijoilleni ja tsemppiä kanssabloggaajille, itse lähden valmistautumaan iltavuoroon!

Ryhmäliikuntaa?

Syksy on aluillaan ja monissa paikoissa alkaa taas uudet ryhmäliikuntatunnit - ja itseäkin on nyt alkanut innostaa ajatus ohjatun liikunnan aloittamisesta. Eniten olisin kiinnostunut ehkä kahvakuulasta (sellainen kun löytyy kotoa ja sen kanssa on kiva jumppailla niin kauan kunnes satuttaa itsensä - siksi tarvitsisinkin ohjausta!), tanssista, aerobicista tai bodypumpista. Jos olisin paremmassa kunnossa, niin haluaisin ehdottomasti kokeilla potkunyrkkeilyä. Tyypilliseen tapaan itselleni kuitenkin epäröin, sillä en ole koskaan käynyt millään ryhmäliikuntatunneilla, ja oma epävarmuus tahtoo puskea esiin. Entä jos olen porukan lihavin? Jos olen hitaampi kuin muut? Merkittävästi huonokuntoisempi? Jos en uskalla astua edes ovesta sisään?

Vuorotyö tulee rajoittamaan vaihtoehtoja jonkun verran, koska esimerkiksi kansalaisopiston kurssit ovat poissuljettuja. Tunnit, jotka ovat aina samaan aikaan joka viikko eivät yksinkertaisesti sovi, kun omia työvuoroja ei voi ennustaa, enkä uutena työntekijänä kehtaa heti ilmoittaa, etten sitten voi tehdä jotakin tiettyä vuoroa tiettynä viikonpäivänä. Korkeakoululiikunta olisi varmaan vaihtoehdoistani tällä hetkellä paras, koska se on huokein ja tunteja on joka lähtöön ihan aamusta iltaan - toisaalta ohjaajat eivät ole ammattilaisia (joskaan en epäile etteikö heilläkin voisi olla oikea tekniikka ja ohjauskin ihan hallussa). Olen kuitenkin virallisesti opiskelija enää jouluun asti, joten sitten pitäisi keksiä uusi vaihtoehto. Kuntosalien ryhmäliikuntatunnit taas maksavat paljon.

Olisi kiva kuulla teidän muiden kokemuksia ryhmäliikuntatunneista - millaisilla tunneilla olette käyneet, pääsittekö helposti mukaan, mikä oli oma lähtötilanne? :)

Pariisin kooste

Nyt on kotiuduttu helteisestä Pariisista! Tarkoitukseni ei ollut pommittaa teitä matkakuvilla, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Tässä siis parhaat palat sullottuina kollaaseihin ja vain hyvin tiivis teksti.

Saavuimme perjantaina aamuyöstä äitini luokse koneemme laskeuduttua yhdeltätoista yöllä, ja kotiuduimme eilen. Pariisissa oli samaan aikaan ihanaa ja kamalaa - stressiä lisäsivät halu nähdä mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa, turistit, kuumuus, nestehukka ja ranskankielen taidottomuus sekä meidän molempien käsittämätön kyky eksyä. Toisaalta taas Pariisin keskusta oli niin kaunis ja loimme ihania muistoja; ajelimme jokilaivalla Pariisin yössä, kävimme ruokakierroksella Montmartressa maistelemassa macaronseja, suklaita, viinejä, juustoja ja leikkeleitä sekä hyytelöitä; vierailimme tietenkin Louvressa ja katsastimme Champs-Elyseen, Sacre-Coeurin sekä Notre Damen katedraalin; ja alueemme Le Marais ja pieni hotellimme (joka oli tosiasiassa vain viisi huonetta sisältävä guest house, rakennettu pariisilaiseen asuntoon, loistavalla palvelulla ja maailman parhaimmalla aamupalalla) olivat ihania.

Painoa on tuskin päässyt Pariisin matkan aikana tulemaan, sillä kävelimme aivan kaikkialle emmekä herkutelleet kuin ruokakierroksella. Käytimme metroa vain kerran kun meillä oli tarve pysyä aikataulussa, ja bussia kerran kun olimme aivan täydellisen poikki käveltyämme ensin Louvreen ja sieltä Champs-Elyseelle. Valitettavasti riisuin Fitbit Flexin lentokentän turvatarkastuksessa ja laitoin sen sen jälkeen laukkuuni, ja aktiivisuusranneke jäi unholaan. Olisi ollut niin mielenkiintoista montako askelta ja montako kilometriä reissun aikana tuli taivallettua.

Nyt koittaa paluu arkeen, tosin mulla on vielä viikko lomaa ennen uusien töiden alkua. Ihanaa alkuviikkoa kaikille!

Paluu aktiivisuusrannekkeen käyttöön

Pariisiin lähtö on huomenna, ja olen perjantaiaamusta asti ollut porukoiden luona, sillä jätämme koiran tänne hoitoon ja lähdemme täältä. Herkkulakko* ei ole sujunut suunnitellusti täällä olon aikana, mutta turhahan sitä näin jälkikäteen on surkutella. Överiksi ei ole mennyt, mutta silti ihan riittävästi on tullut nyt syötyä jätskiä ja suklaata.

Aktiivisuusranneke on ollut nyt viikon käytössä, ja suurimmaksi osaksi näyttää hyvältä! Eilen taisi olla eka laiska päivä. Ensimmäisen päivän lukemat lähtevät vasta joskus puolesta päivästä, kun ranneke ei jostain syystä rekisteröinytkään aamupäivän askeleita, joita tuli ainakin 1 500 aamulenkin ja muun touhuiluiden perusteella. On ollut kyllä näppärä nähdä arviolta kuinka monta askelta mahtuu tyypilliseen kävelyyn koiran kanssa - esimerkiksi juuri aamuisin unenpöppörössä teemme vain hyvin lyhkäisen lenkin, jos jompi kumpi meistä tulee olemaan kotona päivän ja koira pääsee muutenkin useammin lenkille. Vaan kieltämättähän tuo on taas motivoinut lisäämään ylimääräisiä metrejä lenkkeihinkin.

Kuvia kun katsoo, niin huomaatte ettei paino ole ajantasalla, olen nimittäin unohtanut sen päivittää. Unikin näyttää jääneen screenshoteista pois, mutta ihan okei nukkumisia on näin lomalla tullut. Pahoittelut yhtäkkisestä kuvien tulvasta, mutta tuntuisi hassulta sirotellakaan niitä ympäriinsä!

Tulin alunperin tekemään lähtöselvitystä koneelle, joten palailen takaisin matkustustunnelmiin ja toivotan teille hyvää elokuun alkua! :)

10 kysymystä

Kiitos Narseskalle kymmenestä kysymyksestä! Taidan tällä kertaa olla ilonpilaaja ja olla haastamatta ketään, sillä omat blogilukemiseni ovat jääneet vähän vähäkkäälle viime aikoina, enkä kehtaa haastaa sellaisia vähemmän tuttuja bloggaajia - ja niistä tutummista ei kyllä tulisi kymmentä kasaan. Tarttukoon tähän siis ken haluaa, omat kysymykseni löytyvät alta. ;)

1. Mikä on mielestäsi tällä hetkellä paras Youtubessa oleva video?

2. Käytätkö mielestäsi liikaa sosiaalista mediaa? Mitä kaikkia sosiaalisen median välineitä käytät?

- Käytän Facebookkia, Bloggeria ja Youtubea, ja seuraan joitakin ihmisiä Twitterissä ja tumblrissa, vaikken itse niihin mitään kirjoittele. En mielestäni käytä sosiaalista mediaa liikaa, eikä kukaan ole siitä mulle huomauttanutkaan, joten arvioni on varmaan ihan realistinen. 

3. Mikä on lemipielokuvasi?

- Vaikea kysymys... Elokuva, jonka jaksan aina katsoa uudelleen ja uudelleen on romanttinen hömppäkomedia Love Actually, ja samaan kategoriaan kuuluu myös Ranskalaista häähumua. Vakavampiteemaisista taas Australia, Intouchables ja The Imitation Game, upeita elokuvia kaikki. Ja hei, pakko sanoa, että vaikka en yhtään tykännyt Magic Mikestä (eikä se miesvartaloiden toljottelu nyt muutenkaan niin innosta), niin Magic Mike XXL oli aivan huippu! Pidän oikeastaan kaikenlaisista elokuvista toimintaräiskemäiskettä lukuun ottamatta.

4. Jos sinulla olisi varaa, haluaisitko ottaa tatuoinnin? Jos haluaisit, millaisen ottaisit?

- Haluaisin! Ja pyysin itse asiassa syntymäpäivälahjaksikin äidiltäni osallistumista isompaan tatuointiin, johon yritän nyt säästää. Aikaisempia tatuointejahan mulla ei ole, mutta haaveissa kaksikin kappaletta: naisen sukupuolisymboli (jonka haluaisin kämmenselkään, mutta joka sairaanhoitajalle on huono paikka, joten asia on vielä ajatuksissa - ehkäpä käsivarteen) ja ison, koko säären mittaisen puutatuoinnin, joka asettuisi enemmän tuonne pohkeen puolelle. Kuvaa ei vielä ole valmiina, mutta sen tiedän, että sen pitää olla iso, rehevä puu, jonka oksalla ehkä istuisi lintu.

5. Mitä ohjelmia seuraat televisiosta?

- Greyn anatomiaa! Se on ehdottomasti kaikkien aikojen lempisarjani, ja olen seurannut sitä uskollisesti teini-iästä asti. Olen myös katsonut läpi Täydelliset naiset, L-koodin ja Mad Menin. Toisinaan tulee katseltua myös Kurjia kuppiloita, Kauhukeittiötä ja Sykettä (josta mulla on edelleen kaksi viimeistä jaksoa katsomatta). Netflixistä seuraan Orange is the New Blackia. Ja silloin jos televisio sattuu auki oikealla hetkellä, niin salaa rakastan Arvostele mun illallista ja niitä kodinvuokrausohjelmia, joissa vuokralaisten pitää päättää kolmen asunnon välillä. Heh.

6. Parasta just nyt?

- Pariisin matkan suunnittelu ja odotus sekä nämä ihanat lomapäivät, kun voi tehdä melkein mitä huvittaa.

7. Odotatko jo syksyä?

- Syksy on lempivuodenaikani, mutta nyt on pakko sanoa, että en odota. On ollut niin kurja, kylmä ja sateinen kesä, että sen oikean kesän sietäisi saapua ja jatkua vaikka vähän pidemmällekin.

8. Mihin haluaisit matkustaa?

- Kliseisesti vastaan, että Ranskaan, kun kerta olemme sinne menossakin - tosin sehän ei koskaan ole ollut mulle mikään sellainen intohimon kohde. Haluaisin käydä myös Australiassa ja USA:ssa, Alankomaissa ja Italiassa. Ja kaikkein eniten kaipaan takaisin Britteihin ja Skotlantiin, jossa on tullut käytyä kerran jos toisenkin. Suomen lappikin voisi olla ihan elämys.

9. Liikuntamuoto, josta nautit eniten?

- Uinti ja koiran kanssa lenkkeily. Olen aina rakastanut vedessä olemista ja uiminen tuntuu luonnolliselta, kun jotenkin sitä liikkuu sutjakammin ja olo on kevyempi. Koiran kanssa lenkkeily taas nimenomaan siksi, että yksin on tylsä kävellä, eikä tulisi varmasti lähdettyä niin usein ulkoilemaan ilman tuota karvaturria. 

10. Kuka on mielestäsi ärsyttävin julkisuuden henkilö?

- Jos poliitikot lasketaan, niin Päivi Räsänen. 

Omat 10 kysymystäni heille, jotka haluavat vastata: (laitattehan linkkiä blogiini mikäli vastailette kysymyksiin, olisi nimittäin kiva nähdä vastauksia!)

1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?

2. Miten aloitat aamusi?
3. Millaisissa paikoissa mieluiten käyt ja kuinka usein ulkona syömässä?
4. Millaiset olisivat unelmiesi treffit?

5. Mitä ominaisuuksia pidät tärkeänä ystävässä?
6. Mitä haluaisit opettaa (tuleville) lapsillesi?
7. Kappale, jota olet viimeaikoina eniten kuunnellut

8. Kenen kanssa jäisit mieluiten ja vähiten mieluiten jumiin hissiin?
9. Eniten inhoamasi kotityö
10. Minkä elokuvan nimi kuvastaisi parhaiten elämääsi?

Kokonaisvaltaisuudesta

En ole ulkonäkökeskeinen ihminen, mutta välillä katselen muita kadulla käveleviä naisia ja ajattelen, että vau, voisinpa näyttää tuolta. Voisinpa mäkin olla noin laiha, kaunis ja onnellisen näköinen. Kun rupesin tänään ajattelemaan asiaa vähän syvällisemmin ja mietin, mitä oikeasti katson ja näen näissä salaa ihailemissani naisissa, niin tajusin sen olevan nimenomaan se viimeinen mainitsemani seikka: onnellisen näköinen.

Vaikka koen olevani suhteellisen tyytyväinen omaan elämääni, niin haluaisin ihan oikeasti sen näkyvänkin ulospäin - onnelliset ihmiset kun ovat vaan niin kauniita. En ole ruma enkä kulje lainkaan happaman näköisenä, mutta luulen oman hyvinvointini (niin sisäisen kuin ulkoisenkin) silti jäävän läskien alle piiloon. Omalla kohdallani hyvä olo kulkee käsi kädessä ulkonäön kanssa - kun olo on parempi, sitä kokee näyttävänsäkin kivemmalta. Kliseistä, mutta nyt olenkin ehkä ihan aikuisten oikeasti oivaltanut tavoittelevani nimenomaan sitä kokonaisvaltaista hyvää oloa - enkä liioin yksittäisinä asioina terveyttä, viehättävyyttä tai normaalipainoa.

Ihan viime päivien syömisillä sitä ei kuitenkaan vielä saavuteta, sillä herkuttelu on venynyt. Edelleen se sama sosiaalinen syöminen - meillä kun on sattunut nämä harvinaisemmat yövieraat nyt samalle viikolle. Voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa, että vaikka meidän teki tyttöystävän kanssa eilen päivällä mieli ostaa illaksi leffanamia kaupassa käydessämme, ja illalakin olisi vielä haluttanut painella ostamaan sitä viereiseltä huoltsikalta, niin päätimme molemmilla kerroilla pysyä kerrankin itsellemme tiukkoina. Samaten tarjottavaa oli nyt vieraille vähemmän kuin yleensä ihan tietoisen päätöksen johdosta. Liian usein sorrumme siihen "kun tää herkuttelu on nyt kerran aloitettu, niin ei se yksi karkkipussi siinä enää paljoa tee". (Joku lukija muuten kyseli olenko kokeillut raakaherkkuja, mutta jostain syystä en päässyt siihen vastaamaan. En ole kokeillut, sillä raakaruoka ei pahemmin itseäni innosta, ja usein olen jos olen ostanut jotain mukaterveellisempää herkkua, niin olen todennut sen olevan mielestäni pahaa. :D)

Ja ilouutinen - kaivoin äsken aktiivisuusrannekkeen yhden muuttolaatikon pohjilta ja pistin laturiin. Se tulee nyt ehdottomasti takaisin käyttöön ennen työelämään astumista, sillä muistan sen keväällä motivoineen liikkumistani huomattavasti. Silloinhan sen käyttö loppui työharjoittelun alkaessa, ja nytkin ensi kuun puolivälissä alkavat työt saavat taas miettimään, käytänkö sitä vain vapaapäivinä vai mitenkä teen. Sairaanhoitajalla kun ei saa ranteissa olla minkäänmoista killutinta työaikana. No, keksin kyllä ratkaisun.

Yritän vielä postailla ennen Pariisin matkaa, johon on vielä reilu viikko. Hyvää ensi viikkoa kaikille!

Petollinen sosiaalinen syöminen

Paino oli viime viikolla jonakin hirvittävänä aamuna 100.1 kg - siis enemmän. En muista milloin viimeksi olisin ollut kolminumeroisissa luvuissa. Siitä on nyt useampi päivä, enkä ole sen jälkeen muistanut enkä kaiketi uskaltanutkaan käydä vaa'alla, koska olen syönyt ihan liikaa karkkia viikonlopun aikana nähdessäni kavereita. Muutama päivä sujui ihan hyvin ilman herkkuja, mutta nyt on taas useamman päivän putki päällä, ja huomennakin saadaan meille vieras, jota en vuosiin ole nähnyt. Selityksiä riittää, mutta on se niin pirun vaikeaa. En tiedä miten muilla, mutta sosiaalinen syöminen on ehdottomasti yksi isoimmista haasteistani.

Enkä tarkoita niitä satunnaisia sukulaisten kahvipöytiä, jotka tuntuvat olevan monille laihduttajille ongelma - enkä muutenkaan ole tätä oikein koskaan ymmärtänyt. Eihän laihdutus kaadu siihen, että syö välillä yhden pullan. Sen sijaan se kyllä voi kaatua siihen, jos näkee aktiivisesti ystäviään leffassa, kahviloissa tai kotona sillä mentaliteetilla, että pitäisi lähes aina olla jotain makeaa tarjottavaa (jota usein jää yli) - ja näin juuri omalla kohdallani on, varsinkin nyt lomalla kun on oikeasti aikaa. Viikon sisään olen käynyt kerran kahvilla, kerran elokuvissa, yhtenä iltana istuimme iltaa ennen baariinlähtöä, toisena näimme kaveria muuten vain ja kolmantena meillä oli saunailta. Ja jokaisena jotain naposteltavaa, enemmän tai vähemmän. Nnnnnnngh.

En yleisesti ottaen kehtaa, enkä oikeastaan haluakaan ("kun muutkin saavat") kieltäytyä herkuista silloin kun niitä on tarjolla, tai jos itse tarjoan niitä muille. Pitäisi varmaan oikeasti vähentää (vaikka en siis kerralla tarjoilekaan vieraille kuin yhtä, korkeintaan kahta laatua mitähyvänsä) - en usko, että kukaan tulee meille tosiasiassa syömään, vaan viettämään aikaa. Lapsuudesta on kuitenkin iskostunut päähän ajatus vieraiden passaamisesta, ja koska haluan aina panostaa ja tehdä parhaani, on vaikea päästää irti pinttyneestä tavasta. Mitä jos meillä ei olisikaan mitään herkkuja, kun tulee vieraita? No, en tiedä, mutta maailma tuskin pysähtyisi siihen paikkaan.

Näillä pohdinnoilla kuitenkin kohti tätä viikkoa, ja kiitos ihanista kommenteista, joita sain edelliseen postaukseen - vastaan niihin kyllä! :)

Material Girl

Tässä niitä nyt tulee - kuvia vaatteista, ja ihan päälläni, kuten toivottiin. En ole kuukausiin oikeasti shoppaillut, ja nyt käytin hyödykseni niin alennusmyynnit kuin kohentuvan rahatilanteen. Tänään siis pestasin paremman puoliskoni kuvaushommiin, sillä vaikka meiltä löytyykin tyttöystävän valokuvausharrastuksen lisäksi myös kameran jalusta, koen sen vaivalloiseksi käyttää - ja ilman häntä olisin vain seissyt tönkkösuorana ja kiusaantuneena joka kuvassa. Joten olkaa hyvä. :)

Mekko (44) H&M - Laukku Even&Odd.

Olen erityisen rakastunut tähän mekkoon - se tuntuu ihanalta päällä, ja vaikka joudun kannattelemaan pitkää helmaa, se peittää jopa nilkat. Arastelen yleensä paljastaa käsivarsiani julkisilla paikoilla, mutta pari viikkoa sitten hilpeässä hiprakassani uskaltauduin ottamaan ohuen neuleeni pois peittämästä niitä, eikä se nyt niin kauheaa ollutkaan.

Farkut (48) apuaenmuista, Seppälä tai Lindex? - Toppi (46) New Look.

Ja tämä toppi! Pusero. Paita. Mikä onkaan - no, se poikkeaa täysin tavanomaisesta vaatetuksestani, joka on useimmiten hyvin yksinkertaistettua. Mutta tästä todella pidän, ja nyt odottelenkin entistä enemmän kelien lämpenemistä. Farkut ovat olleet käytössä kuukauden päivät, ja en huomannut ennen kuvauksia poistella niistä koirankarvoja. Ne ovat muuten joustovyötäröiset ilman vetoketjua. Ennen välttelin tällaisia housuja kuin ruttoja, koska ne saivat aikaan olon "läskifarkuista" jotka eivät menisi päälle napeilla ja vetskarilla, mutta olenkin huomannut niiden olevan päällä varsin mukavia.

Paidat (XL) Only.

Yllä olevassa kyseessä on siis saman paidan kaksi eri väriä. Se on arkinen, ja näin istuessa makkarat paistaa kiitettävästi läpi, mutta se on ihanan tuntuinen ja kevyt päällä.

Paita (XL) H&M - kengät (41) Anna Field - laukku Casual Attitude - kynsilakka (6 Nude) Lumene Natural Code - hajuvedet Escada

Viimeisimpänä (vaan ei vähäisempänä) vielä muutama muu ostos. Ohut neule, jonka ostin - ja joo, se voisi kyllä olla koon isompi, jotta se roikkuisi nätisti, mutta hyvin se on tähän asti palvellut. Anna Fieldin korolliset tennarit, joilla en ole vielä kunnolla päässyt kävelemään, mutta jotka ainakin äkkiseltään tuntuvat ihanilta jaloissa pehmeiden pohjiensa ansiosta. Plus ne antavat minulle lisäpituutta, joka on ihan tervetullutta. Viikonloppulaukku, johon olen ihan rakastunut, ja joka ei valitettavasti pääse arvoonsa kuvan taustalla - mutta joka tulee ajamaan asiansa erinomaisesti lentokoneen käsimatkatavarana. Nude -sävyinen kynsilakka, jollaista olin tietämättäni kaivannut. Ja - hip hurraa - pieni valikoima Escadan hajuvesiä, jotka tuoksuvat ihanilta. Tähän voisin vielä myöntää, etten ole ikinä ostanut itselleni hajuvettä. Lahjaksi olen saanut ja tyttöystävältäkin lainannut, mutta en itse valinnut tai ostanut suurista hajuvesihimoistani huolimatta. 

Näiden ostosten turvin on hyvä jatkaa kesää - joukossa on niitä, joita oikeasti tarvitsin ja niitä, jotka ostin ihan puhtaasti vain koska halusin. On ollut ihanaa vaihtelua kerrankin pystyä hankkimaan uusia juttuja, sillä varsinkaan lapsuudessani uudet vaatteet tai tavarat eivät ole olleet itsestäänselvyys, ja nyt pääasiassa opintotuella elettäessä ei ole ollut varaa hankkia juuri mitään ylimääräistä.

Maalaiskuulumisia

Viimepäivät on mennyt blogia päivittelemättä, sillä olen onnellisesti viettänyt pitkän viikonlopun mummoni luona katveessa, jossa hädin tuskin pystyin lähettämään tekstiviestiä, netin selailusta nyt puhumattakaan. Vaikka olen mukavuudenhaluinen kaupunkilainen, niin vaihtelu virkistää ja välillä maalla on mukavaa - siitäkin huolimatta, että olen aivan hyttysten syömä ja jouduin toissa-aamuna lehdenhakureissulla hyppäämään ojanpientareeseen lehmälauman laukatessa tiellä vastaan. (Kyllä, kuvitelkaa ilmeeni.) Voin myös kertoa, että syöty ja juotu on - meillä nimittäin oli isot sukujuhlat, joiden puitteissa tuli sitten nautittua niitä makeita ja suolaisia, joita tarkoitukseni on ollut välttää. Ja myönnettäköön, että niitä ennenkin tuli kuluneella viikolla syötyä suklaata. Luovuttamiselle sanon kuitenkin ehdottoman ein - herkkulakko* jatkuu.

Vaatepostausta on tulossa tällä viikolla. Pakettia on kyllä pukannut, mutta olen joutunut palauttamaan tai vaihtamaan osan tuotteista, ja tänään saan vihdoin vielä viimeiset kengät, joiden hartaasti toivon sopivan. Vielä kun löytäisin kameramme laturin, joka on todennäköisesti liiankin varmassa tallessa tyttöystävän jäljiltä...

Hyvää viikonalkua lukijoilleni - nyt lähden jatkamaan kirjaa, jonka maltoin laskea sängyssä käsistäni vasta aamuneljältä! :D

Ruokaherätys

Se on pyöreä, söpö, pieni ja sievä. Terveellinenkin. Ja halpa!

Varhaiskaali. Uusi ystäväni.

Valitsin kaupassa summamutikassa varhaiskaalin ja ajattelin tulla kotiin googlaamaan hyviä ohjeita ilman minkäänlaista kokemusta kaalin käsittelystä. Hätätapauksessa olisin varmaan vain seuraavat kaksi viikkoa raastanut kaalia jokaiseen salaattiin ja ruokaan. No, ei tarvinnut kauaa googlailla kun päädyin ihan siihen perinteiseen - nimittäin kaalilaatikkoon, josta en edes tiennyt pitäväni ennen eilistä. Ei kun uudestaan kauppaan ostamaan lisää kaalia ja jauhelihaa, soitto äidille, "miten mun pitää tää kaali keittää?" ja loput ohjeen mukaan. Sörssöt uuniin, pöytää kattamaan ja odottamaan tyttöystävää töistä kotiin.

"Mulla on sulle ruoka uunissa!"
- "Ooh, mitä teit?"
"Kaalilaatikkoa!"
- "...oikeasti?"

Ja se ilme. Se oli kyllä niin näkemisenarvoinen - armas rakkaani kun ei noista kaaliruoista niin perusta kaalikääryleitä lukuun ottamatta. Loppuen lopuksi tykkäsimme molemmat, joskin minä ilmeisen enemmän kuin tyttöystävä. Tosin, nyt on vain yksi ongelma...

Turvottaa. Voi luoja. Jo herätessä maha oli ihan pallo ja siihen sattui, eikä tämä tunnu laskevan ollenkaan. Enpä tullut ajatelleeksi, että kaali turvottaa, vaikka söin ihan normiannoksen. Hirveän epämukavaa, yyh. Mutta tässä teillekin minun versioni kaalilaatikosta (muokkailin hieman ohjetta, jonka löysin), mikäli haluatte päästä samanlaiseen olotilaan kanssani:

Kuvan varhaiskaali ei liity tapaukseen. Kuva: kasvikset.fi. 

Varhaiskaalilaatikko:

n. 1,5 kg varhaiskaalia
400 g jauhelihaa
1,5 dl riisiä
2 dl ruokakermaa (4% käytin)
1 valkosipulinkynsi
suolaa ja pippuria
lihaliemikuutio
tummaa siirappia

Suikaloin kaalit ja keitin muutaman minuutin ajan kattilassa, kunnes vähän pehmenivät. Kypsensin riisin kera lihaliemikuution. Kuullotin valkosipulin, heitin jauhelihan ja mausteet perään. Sitten kasasin laatikon periaatteella kaali - jauhelihariisi - kaali, kaadoin ruokakermat sekaan ja laitoin perään vielä siirappia. Paistoin n. 1,5h 175-200 C asteessa.

Herkkulakon* ekat fiilikset & vaatemania

Herkuttomuus on sujunut toistaiseksi hyvin - eilen syötiin luvan kanssa pienet jäätelötuutit ja yhtenä päivänä otin kahvilassa ystävän kanssa cookien, mutta muuten nämä ensimmäiset päivät päätöksen jälkeen ovat pitäneet. Mielitekoja on kyllä tullut, mutta ei onneksi mitään massiivisia. Niitä helpottamaan ja myös aamu- ja välipaloja piristämään kannoinkin tänään kaupasta kotiin pitkästä aikaa smoothieaineksia. Useimmiten suosimme pakastehyllyn antimia yksinkertaisesti niiden helppouden ja nopeuden ansiosta, mutta tänään otin valmiin pakastemarjasekoituksen lisäksi myös purkkipersikoita ja -papaijaa, avokadoja, sekä 100% omenasosetta, jota ystäväni osasi suositella. Pitäisi myös varmaan joskus kirjoitella ylös mitä noiden sörsseleiden sekaan oikein heittää, kun tuppaa ne parhaimmat aina unohtumaan.

Olen viimepäivinä shoppaillut ihan luvattoman paljon, tälläkin hetkellä odottelen vaatepakettia Zalandolta. "Mulla ei ole vaatteita Pariisiin, näitä tarvitsen" ja "mun ainoa hyvä hellemekko on pyykissä, ostanpa siis toisen!" ovat osoittautuneet varsin päteväksi tekosyiksi viime päivinä, etenkin kun pyykinpesukone hajosi muutossa, taloyhtiöstä puuttuu pesutupa eikä uuden koneen kotiinkuljetuksesta ole harmainta hajuakaan. Toisaalta on ihan tottakin, että omistan aika vähän vaatteita, ja uudistusta kaapin sisällölle on kaivattu. Niin, ja! Hyviä uutisia - sain syksyksi töitä aikuisten sisätautien ja neurologian osastolta (ei ominta aluettani lainkaan, mutta vihdoin, vihdoin), joten nyt on varaa vähän irrotellakin. Joten kunhan pakettini saapuu, niin luvassa on todennäköisesti postausta uusista kuteista.

Minkälaisia toiveita teillä lukijoilla muuten on postausten suhteen? Tiedän olleeni pitkään laiska kirjoittaja ja voipi olla, ettei teitä tosiasiassa sieltä enää kovin montaa löydykään, mutta nyt arvostaisin kyllä ihan todella hirmuisesti jos heittelisitte omia ajatuksianne tuonne kommenttikenttään. :)

Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille!

Paluu vaa'alle ja eteenpäin

Muutto on saatu alta pois (tai no, tavarat ovat uudessa asunnossa, niiden purkaminen onkin sitten asia erikseen, köh) ja aikaa sekä motivaatiota bloggaamiselle jää nyt toivottavasti enemmän - syytä ainakin olisi, sillä uskaltauduin tänäaamuna ensimmäistä kertaa varmaan kahteen kuukauteen vaa'alle. Tulos ei todellakaan imarrellut eikä kaunistellut, ja vaikka pelkäsin olevani kolminumeroisissa lukemissa, niin läheltä liippaa: 99,6 kg. Käytännössä olen jälleen satakiloinen. Ei hyvä. Olenkin nyt päättänyt jälleen puuttua syömistottumuksiini tiukemalla otteella, niin vaa'an lukemien kuin uusien motivaattoreidenkin puolesta.

Terveys on aina ollut minulle asia, jota olen pitänyt arvossa, vaikka se ei tänäpäivänä painossani näy. Sain viikko sitten kuulla, että isäni (johon en muuten itse ole vuosiin pitänyt yhteyttä) on nyt saanut ilmeisesti melko lyhyen ajan sisään parikin sydänkohtausta - ja siis nuorella iällä, alle neljävitosena. Surullista, mutta silmiä avaavaa. Isänisällä taas on kaikki suurten ikäluokkien ylipainoisten tavanomaiset kansantaudit flimmeristä diabetekseen ja vaikeaan uniapneaan, äidinisäni sen sijaan sai ensimmäisen sydänkohtauksensa kolmekymppisenä ja kuoli viisitoista vuotta sitten sydänkohtaukseen  juuri täytettyään viisikymmentä. Perimä ei ole puolellani. Toki he ovat kaikki eläneet periaatteella raskas työ vaatii raskaat huvit, mutta ajatus siitä, että parin-kolmenkymmenen vuoden päästä voisin olla samassa tilanteessa kuin isäni ja isovanhempani suoraan sanottuna kauhistuttaa.

Jos kuitenkin siirrytään iloisempiin aiheisiin - nimittäin syyhyn, miksi aloitimme eilen kuukauden mittaisen herkkulakon*! Olemme varanneet tyttöystävän kanssa ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkamme elokuun alkuun. Kuvavihjeen avulla ei ole vaikea arvata mihin olemme menossa.

Kuvat parisinfo.comista.

Pariisiin! Vietämme tässä rakkauden kaupungissa kolme yötä - käytännössä siis pitkän viikonlopun keskellä viikkoa, ja haluamme ottaa kaiken ilon irti reissustamme. Laihtumista tai mitään suurta muodonmuutosta tuskin tapahtuu kuukauden herkkulakon* aikana, mutta Pariisin makuaarteista nauttii ehkä sitten enemmän. En ole herkkulakkojen tai totaalikieltäytymisen suuri ystävä, mutta tällä erää isompi irtautuminen voi tulla ihan tarpeeseenkin. Kiellettyjen listalla on karkit, sipsit, leivonnaiset, mitä näitä nyt on. Ja tässä kohtaa onkin hyvä selventää mitä tarkoittaa herkkulakko* - tyttöystävän pyynnöstä pieni tähtönen sanan perässä tarkoittaa, että kesän kunniaksi jäätelöä saa syödä kohtuudella. Sopii, kun eipä sitä olekaan tapana mähmättää ylenmäärin.

Näillä eväillä siis eteenpäin. Ihanaa heinäkuuta kaikille teille lukijoilleni, jotka olette jaksaneet roikkua mukana soutamisesta ja huopaamisesta huolimatta - ja kaikille teille, jotka vasta löysitte blogini tai olette ihan vain piipahtamassakin! :)

Terveiset kesälomalta

Huomatkaa otsikon ironia. Ei nimittäin yhtään tunnu kesälomalta, kiitos niin kiireen kuin ankeiden sateiden, joille ei tunnu tulevan loppua. Näin perjantaiaamun kunniaksi päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista ja vihdoin kirjoittaa tässä kahvikupposen ääressä, vaikka blogi on ollut mielessäni lähes päivittäin. Sellaisia vapaita hetkiä, jolloin olisi energiaakin tehdä ajatustyötä, on lähiaikoina vain ollut kovin harvassa, vaikka kiire onkin päällisinpuolin ollut ihan positiivista.

Kuten aikaisemmin kerroin, niin muutamme ensi kuussa - "siihenhän on tosi pitkä aika vielä!" Näin ajattelimme vielä muutama viikko sitten, mutta harjoittelujen jatkuminen kesäkuun puolella ja oma sairastumiseni vuosisadan kesäflunssaan sotki kuvioitamme, ja se tosi pitkä aika onkin yhtäkkiä tosi lyhyt aika. Olen aina nauttinut muuttamisesta ja tavaroiden pakkaamisesta ja purkamisesta, mutta nyt kun aikataulut puskevat päälle, niin tästä kaaoksesta ja sekasotkusta on kyllä nautinto kaukana. :D

Syömiset sitten? Tällä viikolla paljon paremmin kuin aikaisemmin, sillä teimme päätöksen alkaa suunnitella viikon ruokia etukäteen, ja ostimme sunnuntaina lähes koko viikon ruoat kaappiin. Ei ole tarvinnut käydä kaupassa joka päivä (kuten aikaisemmin, krhm), ruoat on valmistettu suunnitellusti ja todennäköisesti rahaakin on säästynyt kun ei olla menty mielitekojen perässä. Tätä aikaisemmin olin tosiaan kokonaisen viikon kipeänä, ja tällä kertaa peräti siinä kunnossa, etten syönyt kaikkea kuin roskis kuten yleensä. Ainoa ruoka, jota mieleni teki oli ruskea kastike, kaupan valmislihapullat (ja kyllä, nimenomaan valmislihapullat, ja juuri yhtä tiettyä merkkiä), keitetyt porkkanat ja perunamuussi. Siinä oli tyttöystävällä kestämistä, kun söimme tätä neljänä päivänä putkeen. Tämän lisäksi alas upposi suklaa, mustaherukkamehu ja vaalea leipä. Hienoa, siis, äärimmäisen terveellistä. Juhannuksesta puhumattakaan, vaikkei sekään niin perseilyksi mennyt kuin joskus.

Vaa'alla en ole vieläkään käynyt. En ole uskaltanut. Olen ihan varma, että painoni huitelee kolminumeroisissa luvuissa, joissa ei olla käyty moniin vuosiin. Juokseminen on jäänyt, mutta nyt muuton jälkeen tarkoitus on ehdottomasti aloittaa uudestaan. Vaikka kuntoa ei ehtinyt kasvattaa juoksemalla kuin ehkä reilun kuukauden, niin kyllä eron omassa olossa ja jaksamisessa huomaa - nyt vaikka isojen portaidenkin nouseminen hengästyttää eri tavalla.

Näillä kuulumisilla lähden perjantain viettoon (siis siivoamaan asuntoa näyttökuntoon ja hätäpakkaamaan viikonloppukamoja, yngh). Nyt lupaan tulla lähiaikoina kirjoittelemaan lisää, sillä ainakin yksi postaus pyörii tuolla pääkopan perukoilla. Hyvää kesää kaikille!

Kuulumiseni pikseleinä

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja kiire värittää päiviäni edelleen. Lupaan, lupaan, lupaan lähiaikoina kirjoittaa enemmän painonhallinasta - tai kirjoittaa enemmän yleensäkin.

Uutta varustusta

Lupailin teille kuvia uudesta uikkaristani ja urheiluhousuistani, ja näin vapaapäivän kunniaksi sainkin värvättyä tyttöystävän helpottamaan hommaani ja kuvaamaan minua uusissa vaatteissani.

Olin tosiaankin yllättynyt, kun verkkokauppatilaukseni osui kerrasta nappiin - olin henkisesti valmistautunt siihen, että uikkarit ja pöksyt ovat joko liian pienet tai liian isot. Housut ovat himppasen liian lyhyet, mutta se oli tiedossa jo tilausta tehdessä - ja tulenkin todennäköisesti käärimään ne ylös. Kangas on ihanan kevyttä, liukuvaa materiaalia. Uimapuvussa taas pidän sen feminiinisyydestä, ja olinkin pitkään haaveillut mekkouimapuvusta. On ihanaa, kun ei tarvitse reidet ihan niin paljaina vilkkuen olla rannalla - jotenkin tavisuikkareissa on aina tullut niin alaston olo.

Näillä kohti tulevaa kesää toivoen, että sateiset ja tuuliset säät pian väistyvät. Ihanaa kesäkuun alkua!

13 päivää

...edellisestä postauksesta. En suinkaan ole kadonnut maan nielemänä tai luovuttanut elämäntapamuutoksen suhteen, mutta kuten aikaisemminkin on huomattu, niin valitettavasti työharjoittelu heijastuu blogin päivitystahtiin. Olen pikku hiljaa alkanut hyväksyä sen tosiasian, että en tosiaan nyt pääsekään valmistumaan. Isoin stressinaihe on tällä hetkellä edelleen kesän toimeentulo, koska töitä ei ihan oikeasti ole - mikä on aivan käsittämätöntä kun kouluttautuu alalle, jossa yleisen käsityksen mukaan työ vain odottaa tekijäänsä.

Asiasta kuitenkin ihan muualle, vietin viime viikonloppuna synttäreitäni tyttöystävän ja parin ystävän seurassa, ja pystytimme lauantaina Euroviisu -katsomon olohuoneemme sohvalle. Ketään ei varmaan yllätä, että herkuteltu siis on. Onneksi ruokailut ovat muuten viimeisen parin viikon aikana sujuneet aika mallikkaasti, vaikka eilen tulikin pitkästä aikaa sorruttua pizzerian pizzaan. Juokseminen on valitettavasti jäänyt tyystin.

Pyrin seuraavina päivinä postailemaan kuvia uusista kuntoiluhousuistani (niiden myötä olisi tarkoitus palata juoksemiseen - olen oikeasti aikaisemmin juossut farkuissa, koska en yksinkertaisesti omistanut mitään muita housuja, ellei reikäisiä kotilökäreitä lasketa) ja uimapuvustani, johon olen ihan rakastunut. Hyvää viikonloppua!

P.S. Vuokrasoppari allekirjoitettu, eli 1.7 ollaankin sitten uudessa asunnossa!

Mylläkkää

Blogin päivittäminen on nyt taas päässyt jäämään - pahoittelut siitä! Hengissä olen edelleen, joskin herkut ovat maistuneet ihan liian hyvin, juoksemaan en ole päässyt melkein yhtä pitkään aikaan älyttömän kiireen takia, enkä ole uskaltanut käydä pariin viikkoon vaa'alla (ja siksikin, koska ne povaamani naistenvaivat alkoivat vaivata). Edellisen viikonlopun vietin kotosalla ja sukuloimassa, ja täällä taas puuro valmistuu uunissa ensiyön valvomisia varten. En pääsekään nyt kesällä valmistumaan ihan itsestäni riippumattomista syistä, töitä ei vieläkään ole, vietin syntymäpäiviäni, tulen saamaan ylinopeussakot, kännykkä hajosi ja ostin uuden, tulin vahingossa ulos kaapista isovanhemmille, joilta olen pimittänyt suhdettamme viimeiset kolme vuotta (kihlasormus jäi sormeen, hupsista), koira oksensi sänkyymme tänä aamuna ja muutamme heinäkuussa uuteen asuntoon.

Siinä kaiketi lyhykäisyydessään kuulumiseni! Toivottavasti ehtisin nyt viikonloppuna kirjoitella vähän lisää.

Hyvää viikonloppua!

Punnitus ja plösökuvat

Vaa'alla nähtiin tänään korkein lukema sitten heinäkuun - 99,4 kg. Kuvitelkaa. +600 grammaa viime viikosta, enkä todellakaan tiedä, mitä olen tehnyt päästäkseni tällaisiin lukemiin. Kävimme eilen ilalla kahdeksan ja kymmenen välillä 1,5h koirapuistossa ja sen jälkeen vielä juoksulenkillä, plus olen aika varma, että se aika kuukaudesta koputtelee jo ovelle, joten voisihan sitä yrittää selittää nesteiden kertymisellä. No, en tiedä, mutta motivoipahan tsemppaamaan. Välillä tuntuu, että vain siksi, että on ylipainoa, niin sitä kertyykin herkemmin lisää - verrattakoon esimerkiksi tyttöystävääni, joka voi mättää menemään ja se näkyy hänellä puntarissa joskus puolen vuoden kuluttua kilon, parin heittona. Mutta hei jee, eilen oli herkuton päivä - kuten tiedätte, niin sekin on jo saavutus.

Päätin kuitenkin tuossa aamutuimaan ottaa itsestäni vielä edistymiskuvat - tai no, plösökuvat, kuten iloisesti tietokoneelleni nimesin tuon loppuviimeisen kollaasin, koska mistään massiivisesta edistyksestä ei kyllä painon suhteen voi puhua. Tässäpä ensin muistin virkistykseksi vuoden alussa otettu kuva:

Kun vertaatte alla olevaa kuvaa äskeiseen, niin näette:

a) erivärisen paidan
b) isommat tissit (okei, valitettavasti mulla on vain paremmat rintsikat päällä, mutta älkää siis antako hämätä)
c) ja ehkä ihan ihan himppasen jotain vartalon pienentymistä, ellei se ole mulla korvien välissä, minkä myönnän olevan täysin mahdollista

Kun vaakaa tuijottaa, niin kaikella järjellähän kroppani olisi pitänyt turpeutua eikä päinvastoin, ellei tämä muutaman viikon juokseminen ja käveleminen ole alkanut tuottaa jonkinlaista tulosta. Toki tyttöystävä silloin viime viikolla kehui pienentynyttä takapuolta ja eilen pohti ovatko reitenikin kaventuneet, mutta hänen mielipiteensä ei ehkä ole kovin objektiivinen. :D

Mitä enemmän tuijotan noita kuvia niin alankin nähdä vain sitä isontumista - ja onhan tuo alempi kuva kauempaa otettukin. No joo. Olisikohan aika lähteä tekemään niitä kouluhommia... Hyvää keskiviikkoa! Ja tervetuloa uusille lukijoilleni!

Ulkoilun iloista

Viime viikolla oli tarkoitus kirjoitella juoksemisesta ja liikunnasta, mutta suunnitelmat menivät niin sanotusti mönkään, kun vietin ihan liian paljon aikaa koulutehtävien parissa. Olemme oikeastaan luopuneet juoksukoulun ohjeista - pikemminkin kävelemme ja juoksemme nyt omaa tahtia omina päivinämme ja vilkaisemme sillointällöin ohjeellisia aikoja, ja tämä tuntuu mukavalta. Nyt viimeiset pari viikonloppua ovat hieman sotkeneet suunnitelmiamme eikä edistystä ole tapahtunut juoksunopeudessa tai kestävyydessä, mutta onneksi ollaan kuitenkin lähdetty ulos. On ollut huojentavaa huomata, että vaikka olisikin viikonlopun verran juoksematta, niin se kaikki puhti ei ole vain poistunut itsestä eikä jo tapahtunut kehitys ole maagisesti hävinnyt. Olin viime viikolla henkisesti valmistautunut siihen, ettei jaksaisi minuuttiakaan - mutta sen saman neljä minuuttia jaksoin kuin muutamaa päivää ennenkin. Tällä hetkellä juoksemme neljää ja puolta minuuttia, ja tänään lenkin jälkeen sovittiin tyttöystävän kanssa, että ensi viikolla kunnostaudutaan. Kumpikin kaipaa taas vähän nopeampaa kehitystä. ;) 

Pari yötä takaperin tyttöystävä muuten kysäisi, että onko peppuni pienentynyt, kun se tuntuu kiinteämmältä. Voitte varmaan kuvitella hämmästykseni - että kiinteytynytkö? No, toivottavasti! Pakko se oli itsekin tunnustella, ja en tiedä oliko kokemus vain korvien välissä, mutta kyllä se tuntui hitusen pienemmältä. Ja ainakin edellisellä kerralla sekä laihtuminen että kiinteytyminen näkyivät ensimmäisenä juuri persuuksissa ja kasvoissa - tosin laihtumistahan tässä nyt ei ole pitkään aikaan tapahtunut. Itse taas olen ihastellut kultani pienenvää mahaa. Isohan se ei todellakaan koskaan ole ollut, enkä ymmärrä miten siitä voi edes hävitä rasvaa - mutta niin sekin on vain näyttänyt kiinteytyvän. Tyttöystävä aloitti muutama viikko sitten myös vatsalihashaasteen tähän meidän uuden harrastuksemme rinnalle.

Ennen juoksulenkkiä kävimme tänään muuten ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Olemme onnekkaita siinä mielessä, että meiltä kävelee sinne ehkä vajaan kilometrin, ja koirakin alkaa jo ymmärtää lenkkeilyn päälle. Oli todella mieltä virkistävää saada vähän rennompaakin ulkoilua, ja vaikka koira oli sadekuuron yllättäessä ja siellä maastossa rymytessään ihan kurainen ja likainen, niin oli se ehdottomasti sen arvoista - varsinkin kun hölmöllä meni hetki tajuta, että hei, täällähän voi juosta niin paljon kuin sielu sietää. Saimme myös olla ihan rauhassa, kun pienten koirien puolella ei ollut yhtään koiraa. Alla olevaan kuvaan on muuten pyydetty julkaisulupa tyttöystävästäni.

Hyvää toukokuuta ja seuraavaa viikkoa teille kaikille!

Hyvää vappua!

Lupasin eilen tulla kirjoittelemaan, mutta sen sijaan vietin koko päivän kouluhommien parissa, ja lähden tästä kohta vapunviettoon - siispä vain pikainen hyvän vapun toivotus kaikille lukijoilleni! Muistakaa myös nauttia! :)

Eroon tunnesyömisestä

Blogini säännölliset lukijat tietävät, että kamppailen tunnesyömisen kanssa. Se on räikeää, näyttäytyy etenkin stressaavissa ja ahdistavissa tilanteissa ja kesti useamman vuoden, että pystyin myöntämään asian itselleni. Aikaisemmin olin kuitannut asian kädenheilautuksella ja ajattelemalla, että enhän mä nyt niin paljon syö - ja mitä vikaa on siinä, että syö suklaapatukan kun vähän surettaa? Ei toki mitään, jos niin ei tee pahimmillaan monta kertaa päivässä, vaan itselläni homma on lähtenyt täysin lapasesta jo aikoja sitten.

Lupailin jokin aika sitten miettiväni muita keinoja stressaavien tilanteiden kanssa pärjäämiseen, itseni lohdutukseen ja tunnesyömisen tilalle. Mitä voisin tehdä tai kokeilla ennen kuin ryntään kauppaan tai kaapille? Olen taidokkaasti onnistunut välttelemään aihetta, koska näitä keinoja on ollut ihan pirun vaikea miettiä - etenkin kun olen aina kokenut itseni harhauttamisen äärimmäisen hankalaksi tehtäväksi. Eilen kuitenkin - ja varmasti ensimmäistä kertaa elämässäni - ensimmäinen ajatukseni vaikean tilanteen ja suuttumuksen kohdatessa oli lähteä ulos raivokkaalle lenkille.  "No, mennäänkö me sinne ulos?" Mentiinhän me, ja käveltiin varmaan juoksutahtiammekin nopeampaa reipasta ravia reilun tunnin verran. Tästä inspiroituneena päätin, että nyt on aika oikealle pohdiskelulle.

Tällaisen listan olen tähän mennessä saanut aikaiseksi:

Lähden liikkeelle
Jos vain mahdollista, niin lähden ulos kävelylle tai liikun jollain muulla itselleni mieluisalla tavalla. Enpä olisi tätä uskonnut listaavani ensimmäiseksi ennen eilisiltaa, vaikkei nämä missään järjestyksessä olekaan.

Juttelen ystäville
Olen tyypillinen monimutkainen nainen, mutta entistä enemmän käsittelen asioita oman pääkoppani sisällä. Olisi varmaan aika alkaa jälleen uskoutua niille hyville kavereillekin.

Kuuntelen hyvää musiikkia
Ei aina toimi, mutta usein yllätyn itsekin, miten paljon musiikki voi vaikuttaa mielentilaan. Kuuntelen muuten musiikkia lähestulkoon laidasta laitaan, ja usein mulla on yksi tai kaksi fiilistelybiisiä, jotka kuluvat loppuun vähän turhankin nopeasti.

Luen
Rakastan lukemista, mutta yleensä ahdistavissa tai stressaavissa tilanteissa en jaksa keskittyä hyväänkään kirjallisuuteen. Voisin kuitenkin yrittää - ja onhan internetin maailmakin rajaton!

Harrastan itsepohdiskelua
Tarvitsenko oikeasti sen suklaapatukan? Onko se sen arvoista? Onko oikeastikin nälkä?

Bloggaan
Miksi ei? En halua täyttää blogiani angstilla, mutta toisaalta omien ajatusteni ulossaamisesta voisi syntyä jotain hedelmällistäkin. Ja tulisipihan konkreettinen todiste siitä, että olen kokeillut päihittää huonot fiilikset, hih.

Ehkä joku miettii, että listahan on täynnä ihan tavallisia asioita - ja kieltämättä mietin sitä itsekin. Mutta toisaalta, niinhän sen pitääkin olla. Omien tunteiden kanssa täytyy tavalla tai toisella oppia tulemaan toimeen terveellisillä, normaaleilla keinoilla niiden haitallisten keinojen sijasta. Toivon itselleni vain tarpeeksi energiaa lähteä yrittämään tarpeeksi. :)

Huomenna raapustelen varmaan enemmän liikuntaan ja painoon liittyvistä asioista, sillä juoksukoulu jatkuu - en ole luovuttanut!

Survival!

Ystävän synttärit ja sitä myötä herkkujentäyteinen viikonloppu on jäänyt taakse, ja tässä yritellään palata arkeen. Stressikerroin on about tuhat - huomenna olisi tarkoitus tehdä yksi haastattelu opparia varten, yksi essee odottaa vielä loppuaan, kahta en ole edes aloittanut ja työharjoittelu jatkuu parin viikon päästä. Töitä ei ole tiedossa (krhm, "sinun alallasi onneksi on töitä!" - no, satun asumaan juurikin siinä osassa Suomea, jossa niitä ei ihan oikeasti ole) ja sekin hermostuttaa, koska vastavalmiin sairaanhoitajan olisi mun mielestä äärimmäisen tärkeä päästä nopeasti työelämään. Eniten ärsyttää se, että edellisessä harjoittelupaikassa mut olisi otettu avosylin vastaan - vaan kun ei voinut.

No, jos palataan vielä viikonloppuun. Tuli syötyä vaikka mitä ihania ruokia, suklaata, sipsejä, brownieta, tippaleipiä, juotua alkoholia... Ja juoksemassa ei vielä eilenkään käyty, kun oltiin vasta illalla kotona. Yritys on kova olla vappuun asti herkuttelematta makealla ollenkaan, mulle se muutama päiväkin olisi jo saavutus. Tänään on tarkoitus tehdä vähintäänkin reipas lenkki, ja todennäköisesti yhdistellään siihen sitä juoksemista. Huomenna sen sijaan pitäisi avata pyöräilykausi. Tykkään pyöräillä, mutta ylivarovaisen luonteeni takia puoliksi kammoan ja puoliksi taas olen liian laiska nousemaan satulan selkään.

Joka tapauksessa tämä...

...on tänään jälleen vaihtunut tähän. Hyvää alkuviikkoa!