Me Me

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Sniff ja ätsiih

Ohhoh, viikko on vierähtänyt edellisestä postauksesta - mutta eipä tässä ole ollut mitään mainittavaa kerrottavaakaan. Punnituksessa oli lähtenyt -200 grammaa, minkä lasken ihan OK tulokseksi ottaen huomioon flunssan ja menkat. Toisaalta tuntuu, että ylihuomenna mennään varmaan plussan puolelle, sillä nyt kipeänä olen lähinnä maannut kotona ja syönyt joka päivä mitä huvittaa ja ihan miten sattuu (lue: lakua, suklaata, ranskalaisia ja suklaapiirakkaa). Ahdistaa, vaikka eihän yksi viikko sinänsä maailmaa kaada... tuntuu vain, ettei paino putoa edes kohtuullista vauhtia, vaan liian hitaasti.

Olen edelleen flunssainen, ja voipi olla ettei kroppa ole oikein päässyt toipumaankaan kunnolla kun siitä huolimatta aloitin työharjoittelun keskiviikkona. Jokaikinen tunti pitää korvata takaisin, ja työharjoitteluihin varattu aika on niin tarkkaan laskettu, ettei oikein ole varaa sairastaa kotona. No, ehkä opettaja on armollinen. Teen tällä hetkellä tosiaan harjoittelua kotihoidossa, ja vaikka tähän mennessä olenkin tykännyt oikeastaan kaikista paikoista joissa olen ollut, niin tiesin heti ensimmäisen päivän jälkeen että siihen musta ei tulevaisuudessa ole. Itse harjoittelupaikka on kuitenkin ihan kiva, eli positiivisella asenteella mennään.

Tällaista tähän elämään, yritän ensi viikolla ryhdistäytyä ja kirjoitella enemmän päivieni kulusta. Mukavaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Alkusyksyn flunssa

Terveisiä sohvan nurkasta - täällä ollaan avokin kanssa molemmat kipeinä flunssassa. Yöllä alkoi kauhea kurkkukipu, nenä vuotaa ja olo on eeppisen karmea. Sairastelen tosi harvoin ja niinpä tuntuukin siltä, että kun joku tauti iskee niin se iskee sitten kunnolla. Huomenna oli tarkoitus aloittaa ensimmäinen harjoittelupäivä kotihoidossa, mutta tämän kuntoisena ei kyllä lähdetä edes ovesta ulos. Vähän stressaa se, että toivottavasti en nyt aiheuta huonoa ensivaikutelmaa - vaikka minkäs sitä sairastumiselle voi.

Nyt on muuten luvassa ruokatunnustus: söin eilen todella huonosti. Ainoa lämmin ruoka oli tosi pieni annos edellisen päivän kanapastaa, ja muuten tuli syötyä ainoastaan pari leipää, dipattavia kasviksia, pala piirakkaa ja ihan liikaa sipsejä ja keksejä - yöh. Meillä kävi kaveri kylässä joka sitten toi mukanaan oman osuutensa herkuista, ja kyllä se oma olotila sitten muistuttelikin tuollaisen mässäämisen haittapuolista. Ei enää överipäiviä, kiitos.

Tänään piti kuitenkin apteekkireissulla käydä vielä kaupassa, ja sieltä tarttui mukaan lakupussi. Tähän pieneksi puolustukseksi voin sanoa, että se liittyy paremman puoliskoni sairastusperinteisiin - jos on kipeä, on saatava kipeyslakua. Ehkäpä yritän itse jättää vähän vähemmälle. Loihdin meille myös kanakeiton tämän päivän ruoaksi ja aamupäivän touhuilujen jäljiltä toivon, ettei tarvitsisi nyt loppupäivänä keskittyä mihinkään muuhun kuin lepoon.

Tällaisilla eväillä iltaa kohti.



perjantai 22. elokuuta 2014

Luovutusta

...tosin ei painonhallinnan suhteen, vaan verenluovutusta! Käyn aktiivisesti luovuttamassa verta ihan vain sen tarpeellisuuden ja auttamisen ilon takia. Nyt on huimat yhdeksän kertaa takana, eli onhan tässä pari vuotta jo käyty. Hassua on ehkä se, että olin ennen järjettömän kipukammoinen enkä olisi ikinä osannut kuvitellakaan luovuttavani verta - vaikka neuloja en ole koskaan pelännyt. Ensimmäinen luovutuskerta jännitti eikä ollut mikään suunniteltu juttu, vaan kaverin kanssa paineltiin toimistoon silkasta mielenkiinnosta sellaisen huomattuamme. Ihanan henkilökunnan ja todennäköisesti oman ammatinvalinnankin takia suhtautuminen on kuitenkin muuttunut eikä se hetkellinen neulanpisto tunnu enää missään. Verenluovutuksessa en myöskään nipota syömisestä kovinkaan paljon, tosin yritän olla juomatta hirveästi mehuja ja toki kohtuudella mennään.


Ihanaa kännykkälaatua. Tein muuten erikoisen huomion yrittäessäni syödä tuota kanasandwichia - se maistui ihan järkyttävän suolaiselta, eikä uponnut kuin puolikas leipä. Viimeisen kuukauden sisään olemme todellakin kunnostautuneet kotiruokaosastolla, ja syöneet vähemmän sellaisia uuniin nopeasti heitettäviä ruokia (mikroruokia meillä ei ole koskaan harrastettu hyvin harvoja kertoja lukuun ottamatta), joten pohdiskelinkin onko suolan käyttö siinä sivussa vähentynyt ja siksi ei valmisleipäkään maistunut. Joko niin, tai sitten pakkauksessa mainostettu paranneltu maku on mennyt hirvittävän huonosti pieleen. :D

Yleisesti ottaen viikko on ollut ihan hyvä syömisten kannalta, tosin joudun kyllä myöntämään etten oikeastaan edes muista mitä suuhuni olen pistänyt. Tällä viikolla olen syönyt ainakin makaronilaatikkoa, kalapaloja, kasvispihvejä ja muussia, kanakastiketta ja riisiä ja ööhääh. Väsymys tekee tepposet ja univajetta on varmaan kertynyt jonkun verran, sillä nytkin bloggaan suoraan sängystä lähes valmiina nukkumaan. Tämän syksyn ensimmäinen harjoittelu viidestä on takaisin, ja ensimmäistä kertaa oikeastaan harmitti jättää harjoittelupaikka. Lastenosasto kuitenkin suurella todennäköisyydellä kutsuu jälleen syventävässä vaiheessa. Maanantaina alkaa taas jo sitten uudet kuviot kotihoidon merkeissä.

Pyrin vielä viikonlopun aikana bloggaamaan ja toivon mukaan jostain oikeasta aiheesta yleisten kuulumisten sijaan. Hyvää viikonloppua!

tiistai 19. elokuuta 2014

Opittuja asioita

Tämän aamuinen punnitus näytti tasan 96,0 kg, joka on 800 grammaa vähemmän kuin viime viikolla - eli pudotettu melkein se, mitä silloin tulikin. Olen vakuuttunut että viime viikkoinen oli turvotusta, joten ehkäpä tätä ei voi oikein kutsua oikeaksi pudotukseksi. Mutta ainakin iloa piisaa siitä, ettei vaa'an lukema enää kiusaa.

Olen muuten pannut merkille, että vaikka paino ei olekaan juuri laskenut, on muutoksia syömistavoissani tapahtunut - juurikin niitä pieniä asioita, joista halusinkin aloittaa. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään muutakin kuin vaa'an lukemia. Mitä siis olen saanut aikaan?

  • Töissä eväissäni on mukana aina jotakin vihreää, joko salaattia, tuoreita vihanneksia tai keitettyjä kasviksia
  • Juon tuoremehua yleensä enää vain lasillisen yhdellä aterialla (yleensä aamiaisella)
  • Syön enemmän ruisleipää
  • Syön vähemmän leipää kokonaisvaltaisesti, sillä töissä tulee syötyä hedelmää tai jokin maitopohjainen välipala
  • Pystyn mielestäni paremmin kontrolloimaan herkkujen määrää - lopetan nykyään paljon herkemmin, jos äklö olo tulee tai herkkuja jää kaappiin
  • Irtokarkkeja valitessani pystyn (jälleen, wohoo!) valitsemaan vain vähän karkkeja, ja nimenomaan niitä mitä haluan sillä hetkellä syödä - en siis valitse sitä sun tätä vain siksi, että aina tekisin niin

Valitettavasti säännöllinen liikunta ei ole vieläkään muodostunut osaksi elämääni - olen töiden jälkeen joko liian väsynyt tai en vain yksinkertaisesti muista, että uloskin voisi lähteä liikkumaan. Tuo jälkimmäinen nyt on täysin hölmö tekosyy, joten sen suhteen pitäisi kyllä saada jotakin aikaiseksi. Lupasin myös itselleni, että hankin sarjakortin uimahalliin, mutta pahoin pelkään että sitä pitää nyt lykätä. Kävin viime viikolla optikolla ja jouduin hankkimaan uudet silmälasit, joten siitäpä tuleekin opiskelijan budjettiin ihan hyvänlainen lovi.

Pari viime yötä olen nukkunut aika kehnosti. Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli aivan ihmeellinen, pyörin ja hyörin sängyssä ja näin kauheita painajaisia koko yön. En yleensä ainakaan muista nähneeni painajaisia, mutta silloin kun näen niin niitä tulee useampi yössä. Muistan joskus lukioaikanani kärsineeni välillä monenkin viikon putkista. Viime yönä sitten heräilin aamuyöstä etsimään itselleni särkylääkettä. Toinen korvani on varmaan jo vuoden verran aina välillä kipeytynyt, korvakäytävä on ihan turvoksissa ja erittää - sitten kun lääkäriin menen niin vastaus on "ei siinä mitään vikaa ole". Selvä juttu. :D Joskus puolitoista vuotta sitten sairastin tosi pahan korvakäytävän ja välikorvan tulehduksen, ja sen jälkeen on korva vaivannut.

No joo, eiköhän tässä valitellut riitä - hyvää viikkoa lukijoilleni!

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Tyrmistyttävä punnitus

Eilen aamulla heräsin tosi positiivisin fiiliksin, sillä lähes koko viime viikon olin tosi luottavainen punnitukseni suhteen. Olin varma, että paino olisi laskenut - mutta kas kummaa, +900 grammaa. Tuijotin vaa'an lukemaa varsin epäuskoisena ja tarkistin vielä uudelleen, mutta lukemat näyttivät itsepintaisesti 96,8 kg. Toisin sanoen puolen kilon päässä lähtölukemistani yli kuukausi sitten.

No, ei auta itku markkinoilla, mutta en rehellisesti sanottuna ole ainakaan voinut lihoa tuota lukemaa. Viimeisen viikon aikana en todellakaan ole syönyt lähes kilon edestä ylimääräistä vaikka herkkuhetkiäkin sinne on mahtunut, joten toivoa sopii että tuloksella on jotain tekemistä joku hormonien tai helteiden tai vain yksinkertaisesti päivittäisten vaihtelujen ja huonon tuurin yhteensattumasta. Vähän teki mieli punnita itseni tänään ja katsoa, olisiki vaaka liikkunut johonkin suuntaan, mutta aamuärtymyksestäni johtuen olin liian kiireinen tiuskimaan paremmalle puoliskolleni muistaakseni edes koko punnitusta.

Tänään olen heti aamusta siivoillut täällä kotona, sillä iltasella menen yövuoroon. Kovin montaa yövuoroa en ole elämässäni tehnyt, mutta kokemus on opettanut että saan todella huonosti unta ennen töihin lähtöä - toivottavasti parin tunnin siivousurakkani auttaisi tänään tähän ongelmaan. Tökkäsin myös puuroriisit ja maidot uuniin, josta valmistui uuniriisipuuro minulle kohta lounaaksi ja vielä yöllisiksi eväiksi.

Huomenna meidän olisi tarkoitus mennä kullan kanssa elokuviin ja olen itselleni varannut näin pitkästä aikaa ajan näöntarkastukseen. Silmälasityttö täällä siis hei. Tykkään käyttää laseja, sillä senkin lisäksi että ilman niitä en näkisi telkkarista tekstejäkään, niin näytän mielestäni paremmalta rillit päässä kuin ilman. Melko varmasti näköni on huonontunut, sillä joskus tulee siristeltyä ja olen pannut merkille oudon päänsäryn monta kertaa viikossa, jota en osaa yhdistää kuin korkeintaan niskahartiajäykkyyteen.

Tällaisilla tunnelmilla kuitenkin tänään!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Terveisiä Linnanmäeltä

Viimeisestä postauksesta onkin nyt useampi päivä aikaa - pitkä väli ei tosin niinkään johdu ensimmäisestä työviikosta vaan viikonloppureissusta, jonka tein perheen ja kihlatun kanssa Linnanmäelle. Siskopuolelle oli luvattu, että pääsee sinne tänä kesänä ensimmäistä kertaa, joten pakattiin koko porukka autoon ja suunnattiin nokka kohti Helsinkiä. Pakko oli todeta, että vaikka sitä ikää ei paljon vielä olekaan, niin kyllä sitä lapsena nautti niistä laitteista paljon enemmän kuin nykyään. :D

Syömiset meni viikolla ihan hyvin, ja harjoitteluun olen aina ottanut eilisiä ruokia tai vaihtoehtoisesti kasvissosekeittoa, jota pakastin ison erän pakastimeen juuri eväsruokia silmällä pitäen. Jotenkin ei ole töiden jälkeen ruoka edes hirveästi maistunut. En tiedä tekeekö sen helle, työt vai se, ettei yksinkertaisesti tule sellaisia hetkiä kun ehtisi syödä tylsyyteensä. Eilen Lintsillä tuli sitten syötyä jätskiä ja hattaraa, mutta eipä se yksi päivä ole ennenkään maailmaa kaatanut.

Kauhukseni huomasin, että näytin taas valokuvissa niin vallan hemaisevalta. Pari viikkoa sitten ostin ihanan uuden pitsisen valkoisen hellemekon, ja olenkin saanut siitä kehuja ja kuullut näyttäväni siinä hyvältä. Sitten kun katselin Linnanmäeltä otettuja kuvia niin rupesi melkein ällöttämään - näytän kamalalta. En tiedä onko se korvien välissä vai onko äitiäni vaan siunattu hyvin huonoilla valokuvaustaidoilla, mutta olen kyllä nähnyt itsestäni parempiakin kuvia. Joka tapauksessa sain taas yhden motivaattorin lisää painonpudotukselle.

Huomasin muuten, että blogini päivämääräasetukset on ihan vinksin vonskin... Tiistaihan on punnituspäivä, mutta blogi väittää että olen tehnyt punnituspostauksen maanantai-iltana vaikka tosiasiassa se on rustattu tiistaiaamuna. Täytyykin yrittää tutkia tätä asiaa.

Hyvää alkavaa viikkoa taas kaikille, ja jättäkää ihmeessä kommenttia jos haluatte lukea jostain tietyistä aiheista tai muuten vaan ilmoitella itsestänne. :)

tiistai 5. elokuuta 2014

-1,2 kg

...ja vaa'an lukema 95,9 kg. Käytännössä siis plusmiinusnolla viime viikkoisen jäljiltä, mutta ainakin paino laski.

Eilen alkoi työharjoittelu lastenosastolla ja tykkäsin! Olihan se mukava tunne kun parikuukautinen vauva söi tyytyväisenä pullosta ja nukahti syliin. Tähän mennessä ainoana miinuspuolena näen sen, miten paljon pahaa vanhemmista puhutaan hoitajien kesken, ja ihan älyttömistä asioista - toivottavasti kyseessä olivat vain ne pari ihmistä joiden kanssa olin eilen vuorossa, sillä muuten tulee kyllä olemaan vaikeuksia suunsa kiinni pitämisessä. Tänäänkin iltavuoroon.

Kuten jo aikaisemmin kirjoittelin niin toivon, että syömisistäni tulee nyt sekä säännöllisempiä että terveellisempiä. Kun viettää kahdeksan tuntia päivässä töissä niin ei tule ainakaan syötyä tylsyyteen. Eilen meni evääksi sunnuntain jämät tummasta spagetista ja jauhelihakastikkeesta, salaattia sekä viili. Mukana oli myös porkkanaa ja luumuja, mutta sopivaa rakoa niiden syömiseen ei löytynyt.

Tällaista siis alkavaan viikkoon, nauttikaa kesäsäästä! :)

lauantai 2. elokuuta 2014

Viimeiset lomapäivät

Muutaman kiireisen päivän jälkeen on nyt aikaa istahtaa - olemme siivonneet, juosseet kaupungilla, nähneet ystävää ja käyneet ulkona. Sisustustakin on uusittu olohuoneessa, sillä vanhat verhot ja matto saivat kyytiä. Ylihuomenna alkaa puolen vuoden työharjoitteluputki, joten tämän ja huomisen olen ajatellut ihan olla vain ja tehdä mitä mieli tekee.

Työharjoittelun alkaminen tarkoittaa moniakin asioita. Todennäköisesti tulen olemaan paljon väsyneempi ainakin alussa, mutta toisaalta syöminen sujuu säännöllisyytensä puolesta varmaan paremmin. Tykkään ottaa töihin terveelliset eväät ja vatsa muistuttaa välipaloistakin ihan eri tavalla kuin kotona tai koulussa istumalla. Arkiliikunta lisääntyy myös mittavasti kun päivät viettää jalkojen päällä ympäri juosten. Yritän pitää säännöllistä bloggaustahtia yllä, sillä koen sen kovastikin itselleni tarpeelliseksi, mutta voi olla ettei parin ensimmäisen viikon aikana energia riitä samalla tavalla.

Kauheasti ei ollut tällä erää asiaa, pitäisi varmaan alkaa kirjoitella postausideoita ylös. Välillä turhauttaa kun vaikkapa ruokakaupassa keksii, että hei, tästähän voisinkin kirjoittaa - ja kotona ei ole toivoakaan, että muistaisi mitä on miettinyt. :D Yhden hauskan huomaamani pikkuasian haluan kuitenkin vielä kanssanne jakaa...


"Ole ystävällinen itsellesi ja muille!" Tuli sitten ostettua aika osuvat verhot, silittäessä huomasin pesulapun pikkuviestin... :)