Tyrmistyttävä punnitus

Eilen aamulla heräsin tosi positiivisin fiiliksin, sillä lähes koko viime viikon olin tosi luottavainen punnitukseni suhteen. Olin varma, että paino olisi laskenut - mutta kas kummaa, +900 grammaa. Tuijotin vaa'an lukemaa varsin epäuskoisena ja tarkistin vielä uudelleen, mutta lukemat näyttivät itsepintaisesti 96,8 kg. Toisin sanoen puolen kilon päässä lähtölukemistani yli kuukausi sitten.

No, ei auta itku markkinoilla, mutta en rehellisesti sanottuna ole ainakaan voinut lihoa tuota lukemaa. Viimeisen viikon aikana en todellakaan ole syönyt lähes kilon edestä ylimääräistä vaikka herkkuhetkiäkin sinne on mahtunut, joten toivoa sopii että tuloksella on jotain tekemistä joku hormonien tai helteiden tai vain yksinkertaisesti päivittäisten vaihtelujen ja huonon tuurin yhteensattumasta. Vähän teki mieli punnita itseni tänään ja katsoa, olisiki vaaka liikkunut johonkin suuntaan, mutta aamuärtymyksestäni johtuen olin liian kiireinen tiuskimaan paremmalle puoliskolleni muistaakseni edes koko punnitusta.

Tänään olen heti aamusta siivoillut täällä kotona, sillä iltasella menen yövuoroon. Kovin montaa yövuoroa en ole elämässäni tehnyt, mutta kokemus on opettanut että saan todella huonosti unta ennen töihin lähtöä - toivottavasti parin tunnin siivousurakkani auttaisi tänään tähän ongelmaan. Tökkäsin myös puuroriisit ja maidot uuniin, josta valmistui uuniriisipuuro minulle kohta lounaaksi ja vielä yöllisiksi eväiksi.

Huomenna meidän olisi tarkoitus mennä kullan kanssa elokuviin ja olen itselleni varannut näin pitkästä aikaa ajan näöntarkastukseen. Silmälasityttö täällä siis hei. Tykkään käyttää laseja, sillä senkin lisäksi että ilman niitä en näkisi telkkarista tekstejäkään, niin näytän mielestäni paremmalta rillit päässä kuin ilman. Melko varmasti näköni on huonontunut, sillä joskus tulee siristeltyä ja olen pannut merkille oudon päänsäryn monta kertaa viikossa, jota en osaa yhdistää kuin korkeintaan niskahartiajäykkyyteen.

Tällaisilla tunnelmilla kuitenkin tänään!