Huonojen päivien fiiliksiä

Vaaka näytti tänään uskomattomat +1,1 kg - hieman arvelutti kehtaanko edes julkaista tämän viikon lukemaa, mutta olen päättänyt etten jätä tänne kertomatta punnituksistani. Olen todella pettynyt, vaikka toisaalta epäilenkin onko mahdollista että söin viikonlopun aikana niin paljon kaloreita, että tuo olisi oikeaa lihomista. Sellaista pysyvää, laskennallista lihomista. Eilen tuli OK-syömisistä huolimatta syötyä suolaisesti ja helteet turvottaa, joten todella toivon etten ole ottanut noin paljon takapakkia. Jos kuitenkin näin on, niin ainakin opin virheistäni.

Parin päivän sisään olemme käyneet kävelyllä ja yritinpä saada itseäni liikkumaan myös meidän ikivanhan Wii Fit laudan parissa. Lautavanhus kuitenkin sanoi itsensä irti sammumalla pitkin pelin täysistä paristoistaan liikkumatta, niin että lopulta ehdin liikkua vain parikymmentä minuuttia kunnes painelin vihaisena suihkuun.

Viimeiset pari päivää olen ollut muutenkin huonolla tuulella. Lähestyvä työharjoittelu ja edistymätön opinnäytetyö stressaa ja pelkään sitä miten näiden kahden yhdistäminen syksyllä ylipäätään onnistuu. En ole viikonloppua lukuun ottamatta keksinyt tekemistä viimeiselle lomaviikolleni, anoppi aiheuttaa harmaita hiuksia, koti on sotkuinen ja tekisi mieli vain istua kotona sohvalla katsomassa Orange is the New Blackia. Mielenjuoksuni ei ole ollut kovin rakentavaa viime päivinä.

Haluaisin todella kovasti viettää viimeiset lomapäiväni rannalla uiden, sillä siinä yhdistyisi niin liikunta kuin kesäperinteet, mutta itsetuntoni ei ole siihen vielä riittänyt. Ainoa ranta kävelymatkan päässä on täynnä "kauniita, rikkaita ihmisiä", kuten asian kihlatulleni ilmaisin. Kävimme viikko sitten katsastamassa kyseisen rannan, ja se oli tupaten täynnä jo kauan ennen kuin itse ranta ehti edes alkaa. Kuvittelin itseni luikkimassa pukukopista veteen mahdollisimman nopeasti näyttäen suurelta valaalta muiden rinnalla, ja niinpä kävelimme vain ohi.

Olen kuitenkin harkinnut vihdoinkin ostavani sarjalipun uimahalliin kunhan se syksyllä avaa jälleen ovensa - jostain syystä uimahalleissa käyminen ei ole niin korkean kynnyksen takana kuin rannalla uiminen. Ehkä se johtuu siitä, että sinne ihmiset tulevat nimenomaan uimaan ja liikkumaan, eivätkä niinkään ruskettumaan ja hengailemaan. Haaveilen siitä, että kävisin kerran viikossa uimassa. Se tekisi hyvää niin kropalle kuin mielelle, ja on tähän mennessä minulle ainoa oikeasti mieleinen liikuntamuoto.

Tällaisissa tunnelmissa ollaan siis aloiteltu viikkoa, toivottavasti en negatiivisuudellani karkota teitä vähäisiä lukijoitani pois. :)

Ystävien kesken

Ihana viikonloppu on nyt takana, vaikka tänä aamuna heräsinkin lievään päänsärkyyn ja tuhat kertaa raskaampaan oloon. Tapasimme tosiaan ystäväporukalla, illastimme meillä ja nautimme seuraavana päivänä brunssista puistossa. Alkoholiakin tuli nautiskeltua, ja vastajulkaistun trailerin innoittamana sorruimme ostamaan yhdessä hieman kyseenalaisen lautapelinkin... Hauskaa oli!

Harvemmin juon paria viinilasia enempää, joten sinänsä ei viikonlopun nautiskelut kaduta, mutta hieman hirvittää kun tietää millaisia kaloripommeja drinkitkin ovat - ruoasta ja herkuista puhumattakaan. Periaatteeni on yleisesti ottaen olla juomatta turhia kaloreita, mutta sallittakoon tapahtunut kesän kunniaksi. Vaikka säät ovat suosineet, en ole tänä kesänä käynyt kertaakaan terassilla tai baareissa, jota taas viime kesänä tuli jonkin verran tehtyä.

Kaappiin jäi vielä viikonlopun jäljiltä juustokakkua ja sipsiä, josta epätoivoisesti yritän pitää näppini erossa. Onneksi jo oma olokin muistuttelee epäterveellisen syömisen haitoista. Tänään olisi illan viilentyessä tarkoitus lähteä lenkille ja tehdä ruoaksi ihan simppelisti wokkia.

Tämän pidemmittä puheitta toivotan kaikille ihanaa loppuviikkoa. :)

Ruokarintamalla ei mitään uutta

...paitsi että helteet alkavat vaikuttaa ruokahaluun, eikä mieleni tekisi oikein mitään vaikka nälkä on. Kuluneet päivät ollaan menty ihan normaaleilla kotiruoilla, tosin eilen tuli heitettyä uuniin nopeat ranskalaiset ja kalapuikot. Meillä on ihan älyttömän kuuma (vaan missäpä ei olisi). Tänään tein lounaaksi puuroa ihan vain siitä ilosta, että se on helppo työntää lusikalla suuhun.

Tämä päivä on mennyt hikoillessa - tosin ei kuntoilun vaan siivouksen merkeissä. Meille on tulossa ystäviä toiselta paikkakunnalta viikonloppukyläilylle ja olen pari päivää suorittanut täällä oikein perusteellista putsausta. Ruoan ystäviä ollaan kaikki, joten tänään on huomista varten keittiössä valmistunut sämpylöitä ja kihlattuni tekemä kirsikkajuustokakku. Huomiselle ollaan suunniteltu illallista ja lauantaille brunssia puistossa mikäli sää sallii. Aion pyrkiä viikonlopun aikana säilyttämään kohtuuden kaikessa vaikka nautiskelisinkin herkuista ja ystävien seurasta. :)

Olen miettinyt aiheita tuleviin postauksiini, mutta olen vähän hukassa sen suhteen mitä te todennäköisesti hyvin vähäiset lukijani haluaisitte kuulla. Otan tosi mielelläni ehdotuksia ja toiveita vastaan. :)

Viikkopunnitus ja hankintoja

Pahoitteluni useamman päivän tauosta muuten niin tiheiden postausteni keskellä. Vaaka näytti tänään -200 grammaa ja paino tasan 96,0 kg. Täysin rehellisesti sanottuna olin yllättynyt, sillä olin varautunut siihen ettei tällä viikolla tippuisi mitään, tai paino olisi noussut. Olen parina päivänä syönyt niin huonosti, että niistä on ollut kohtuus kaukana. Nyt on taas ehdottomasti tsempattava.

Välillä mietin, pidetäänkö minua siellä näytön toisella puolella aivan naurettavana, kun tyydyn pikkiriikkisiin lukemiin. Toiset pudottavat useamman kilon ensimmäisellä viikolla, ja minulla on neljän viikon jälkeen alle kaksi kiloa painoa tiputettuna - olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen. Jos laihduttaisin yhdistämällä himoliikkumisen tiukasti syömiseen voisin sanoa varmaksi, etten pystyisi ylläpitämään tuloksia kauaakaan.

Tilasin muuten viime viikolla Nelly.comista ja Zalandolta alennusmyynneistä pari pakettia - ja siitä on vuosia kun viimeksi ostin vaatteita Internetistä. Ensimmäisestä paketista paljastui enemmän sisältöä kihlatulleni kuin itselleni, mutta nyt olen varusteltu parilla Onlyn paidalla, Anna Fieldin tennareilla ja uudella laukulla syksyä varten. Kaikki ehdottomasti tarpeellisia. Olen täysin rakastunut uuteen laukkuuni, ja neuleetkin on kivoja vaikka käytänkin yleensä aika maanläheisiä sävyjä. Toinen on koossa L ja toinen XL, joka tosin paljastui ehkä himppasen liian isoksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa taas kaikille! :)

Kuva kertoo enemmän kuin 1 000 sanaa

Viime päivinä en rehellisesti sanottuna ole juurikaan panostunut syömisiini - ei ole mennyt mitenkään erityisen huonosti, mutta ei erityisen hyvinkään. Keskiviikkona kävimme elokuvissa ja siellä tuli mussuteltua suklaapähkinöitä ja jugurttiherkkuja, eilen taas kävimme jäätelöllä satamassa. Ensimmäistä kertaa tuli oikeasti vähän paha mieli herkuttelusta. Ei siksi, ettenkö olisi voinut sallia itselleni yhtä jäätelöä, vaan koska en oikeastaan pitänyt siitä. Silti söin suklaaöverijätskin loppuun, kun yleensä taas olen pitänyt nyrkkisääntönä sitä, että herkuttelen vain sellaisilla asioilla joista oikeasti pidän. No, tehty mikä tehty. Tulipahan todettua ettei kyseistä jätskimakua tarvitse toiste ostaa.

Aikaisemmin kirjoittelin uudesta rakkaudestani avokadoon, joka on nyt ilmiselvästi tullut jäädäkseen. Mitään pahempia allergiaoireita siitä ei ole tullut sen ensimmäisen reippaamman kokeilun jälkeen, ainoastaan tavallista enemmän tukkoisuutta mikä toki voi olla psykosomaattistakin. Kokeilimme pari päivää sitten ostaa noita paljon kehuttuja ruissipsejä - tai ainakin minä olen kuullut niistä paljon hyvää. Olin aika skeptinen, ja pelkiltään maistuivatkin mielestäni aika puisevilta. Jääkaapista löytyi kuitenkin avokadoa, fetaa ja suippoparikaa, ja niiden yhdistelmä osoittautui taivaallisen hyväksi ruissipsien päällä. Suosittelen!

Olen aika tarkka yksityisyydestäni, mutta eilen tuli iltakävelyllä räpsittyä toistasataa kuvaa vähän siitä ja tästä, enkä ole vielä julkaissut yhtään kuvaa itsestäni täällä blogissa - joten päätin tehdä poikkeuksen ja julkaista kuvan, mistä saa myös jotain osviittaa koostani. Vaikka en olekaan ihan hehkeimmilläni, niin tältä näytän tällä hetkellä, ja toivottavasti kuvissa alkaa pikku hiljaa näkyä sitä muutostakin. Suurin ongelmani on ehdottomasti rasva mahan kohdalla. Mitä enemmän katson omia makkaroitani, sitä kipeämmin haluan niistä eroon. Ja iiks, onneksi ensi kuussa käyn kampaajalla... :D

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

Naisihanteita

Monet postaavat kuvia fitnesstähdistä, malleista ja äärimmäisen laihoista julkkiksista motivoidakseen itseään, eikä siinä ehdottomasti ole mielestäni mitään vikaa, mutta itse en inspiroidu lihaksikkaista tai liian laihoista naisista. Se ei johdu pelkästään siitä, että olen äärimmäisen kaukana sellaisesta naisvartalosta - vaan myös siitä, että en erityisemmin ihannoi laihuutta. Ihannoin terveyttä ja luonnollisuutta, ja sitä löytyy monessa muodossa. Ei tarvitse olla nollakokoa ollakseen terve, eikä kauneuskaan riipu ihmisen koosta. Itsekin haluaisin joskus olla normaalipainoin - mutta en koe (ainakaan vielä) kaipaavani litteää vatsaa tai tiukkaa takamusta.

Millaisia sitten omat naisihanteeni ovat? Saan inspiraatiota esimerkiksi seuraavista naisista.

Nigella Lawson. Ihana, normaalin kokoinen ja kaunis nainen - puhumattakaan siitä, että hänellä on ihan mahtavia reseptejä! Ja Sara Ramirez. Loistava näyttelijä, jolla on ihanat kurvit. Yhdessä he kaksi kuvaavat ehkä eniten omaa unelmakroppaani. Haluaisin olla hyvällä tavalla runsas, mutta normaalipainoinen.

Christina Hendricks. Myöskin erinomainen näyttelijä, ja mielestäni persoonallisen kaunis. Ja Laura Prepon. Uusin tuttavuuteni, mutta ehdottomasti mainitsemisen arvoinen. Kaunis vartalo! Kaksi aivan erilaista ihmistä, mutta molemmat ihania.

Anne Hathaway. Aina vakuuttava, upea ja luonnostaan upea.

Puolen kilon pudotus

Vaaka näytti tänä aamuna -500 grammaa, joten painoni on tällä hetkellä 96,2 kg. Kiloja yhteensä pudotettu melko vaatimattomat 1,1 kg. Tämä oli ensimmäinen puolen kilon pudotukseni, kuten viime viikolla itselleni jo lupailinkin. Tätä tahtia kun saisi painon putoamaan joka viikko, niin hyvä hiljaa tulisi. 

Tähän väliin voisinkin kirjoitella lyhyesti niistä tuotteista, joita säännöllisesti keittiössä ja ruossani käytän. En ole koskaan ollut sitä tyyppiä, joka hurahtaisi täysillä johonkin tiettyyn ruokatrendiin tai raaka-aineeseen. Maailmassa on niin monta sääntöä, kieltoa ja suositusta - kevyttuotteet ovat syntiä, samoin rasvaiset. Tämä, tuo ja se aiheuttaa sitä ja tätä. Myönnän ahdistuvani aina jos luen uutisia tai uusia tutkimuksia (olivat ne kuinka "luotettavia" tahansa) ruokaan liittyen, sillä tuntuu ettei nykypäivänä saisi enää syödä mitään ilman, että sillä on jotain haittavaikutuksia. Olen päättänyt, että kultainen keskitie on paras - melkein mitä tahansa voi syödä liikaa, joten kaikkea kohtuudella.

Leipänä syön yleensä ruisleipää, tosin joskus tulee ostettua paahtista tai muuta vaaleaa leipää. Täysin vehnäleipää ei meidän kaapeista kuitenkaan koskaan löydy, vaan kaikki on aina vähintäänkin täysjyvää - ellei nyt kyseessä ole patonki äärimmäisen harvoin. En erityisemmin pidä ruisleivästä, ja sen syöminen on vaatinut paljon totuttelua vaikka lapsuudenkodissanikin sitä on syöty. Kihlattuni kuitenkin käyttää lähes pelkkää ruisleipää, joten helpommalla päästään kun molemmat syövät samasta pussista. En yleisesti ottaen kannata sitä, että ruvetaan syömään jotain mistä ei pidetä vain sen varjolla että se on terveellistä, mutta ruisleipä ei kuitenkaan ole mielestäni suoranaisesti pahaa.

Leivän päällä käytän yleensä Beceliä. Kun muutin kihlattuni kanssa yhteen, ensimmäiset puoli vuotta meni tapellessa siitä, mitä levitettä käytetään - kunnes hoksasimme, että voimmehan me ostaa molemmille omat. Paistamiseen käytän oliivi- tai rypsiöljyä riippuen siitäkin mitä pannulla syntyy. Leikkeleet ovat meillä aina vähärasvaisia, ja juusto useimmiten 15-17%. Maitokin on rasvatonta, ja minulle vielä erikseen laktoositonta.

Jugurtteja syömme nykyään harvoin. Ennen niitäkin tuli syötyä melkein päivittäin, mutta kyllästyminen syntyi aika nopeasti kun tajusin kuinka makeita ne ovat, eivätkä oikeastaan maistu yhtään siltä miltä toivoisin niiden maistuvan. Ennemmin syön jugurtin maustamattomana banaanin kanssa tai smoothiessa. Viilistä pidän, mutta nekin liikkuvat sellaisissa hintaluokissa, että harvemmin tulee jääkaappiin ostettua.

Leivän tavoin muutkin viljatuotteet ovat meillä aina täysjyvää, ellei kyseessä ole jokin erityinen tilaisuus. Spagetit, makaroonit ja riisi syödään meillä tummana. Perunaa käytämme sellaisenaan aika harvoin, mikä ei tosin johtuisi siitä että se olisi jotenkin boikotissa. Sitä ei vain tule valmistettua oikein missään muodossa, ellei satunnaista ranskalaispussia lasketa. :D Laitan sitä kyllä kasvissosekeittoon ja näin kesällä on tullut muutaman kerran ostettua uusia perunoita.

Sellaisia ovat meidän perustuotteet. Tähän aamuun on kuulunut opinnäytetyön kirjoittelua ja sadepilvien odottelua. Eilen kastuimme litimäräksi kaupasta tullessamme, kun vielä mennessä taivaalta ei ollut tullut pisaraakaan emmekä tajunneet varautua. Kadulla oli parhaimmillaan nilkkoihin asti vettä ja liukkailla sandaaleilla olikin sitten kiva sipsutella kotiin. 

Hyvää alkuviikkoa!

Pikaiset kuulumiset

Viikonlopputerveisiä! Nyt on palailtu kotipuolesta kyläilemästä. Viikonloppuun mahtui ulkoilua, saunomista, siskopuolen kanssa leipomista, herkuttelua, uimista ja eväsretkeilyä rannalla sekä yliannostus lastenleffoja. Syömisten osalta ruoka oli aika yksitoikkoista, sillä kuten ihan ensimmäisissä teksteissäni mainitsin, ei kotonani koskaan ole harrastettu kovin terveellistä ruokailua. Herkuteltuakin tuli, mutta ei niin paljon kuin normaalisti äitini luona - olen sen suhteen tyytyväinen.

Kohti uutta alkavaa viikkoa, toivottavasti säät suosii. :)

Kyläreissulle

Tältä viikonlopulta voi minun suunnaltani odottaa blogihiljaisuutta, sillä otan muutaman tunnin päästä suunnaksi kotipaikkakuntani ja kyläilen perheeni luona sunnuntaihin asti. Vähän jännittää syömisten kannalta, sillä edellisen kerran laihduttaessani kotona käyminen loi jonkin verran haasteita. Meille ostetaan aina karkkia ja sipsiä, ja varsinkin jälkimmäiset houkuttelevat hirveästi kun me harvemmin niitä kihlattuni kanssa kotiin ostamme. Äitini oli aina sitä mieltä, että kun kerran muuten söin niin terveellisesti, niin heidän luonaan olisin voinut höllätä syödä miten tykkään. No, ei se ihan niin mennyt, eikä toivottavasti mene nytkään.

Eilinen meni ihan mukavasti ja vaikka meillä on kaapeissa herkkuja, tuli niitä silti syötyä paljon vähemmän kuin yleensä kun kihlattuni veli on kylässä. Kävimme kesäteatterissa ja siinä tuli käveltyä ainakin pari kilometriä suuntaansa. Nyt viikonlopun aikana jalkalihaksistani saa huolehtia äitini iso koira, jonka kanssa lenkit takuuvarmasti ovat reippaita.

Kirjoittelen pidemmin taas kotiutumiseni jälkeen, tämä jäi vähän tyngäksi - aurinkoista alkavaa viikonloppua kaikille!

Elämäntapojen muuttamisen prosessista

-200 grammaa aamun punnituksesta kaikista turvotuksista huolimatta. Ottaen huomioon sen, että olin aivan varma menneeni ylöspäin, tämä on ihan kelvollinen tulos. Niin kauan kun vaa'an numerot menevät alaspäin yritän olla tyytyväinen, vaikka 200 grammaa ei käytännössä ole mitään. Useamman kuukauden vain katsoin lukemien nousevan, joten tämä on ehdottomasti vaihtelua - ja ensi viikolla toivon pudottavani puoli kiloa.

Jonkun mielestä mentaliteettini on ehkä kummallinen, mutta tavoittelen pysyviä muutoksia elämääni. Näillä syömis- ja liikuntatottumuksilla niitä ei saavuteta parissa viikossa kertarysäyksellä, enkä uskoisi niiden pysyvän. Kannatan henkeen ja vereen pieniä muutoksia askel askeleelta. :) Toisilla toimii omien tapojensa pysäyttäminen seinään ja se saattaa olla ainoa keino päästä eroon vaikkapa herkuttelusta, mutta minulla totaalikieltäytyminen tai edes yksi karkkipäivä viikossa ei pidä. Mieluummin vähennän vähän kerrallaan, kun mikään kiire tässä ei kuitenkaan ole.

Vannoin eilen pysyväni sisällä, mutta lähdimme vielä kymmenen aikaan ulos lenkille siinä toivossa, että sää olisi viilentynyt. Valitettavasti ei ollut, mutta sellainen tunnin kävely tuli tehtyä kun kävimme katsastamassa yhden kesäteatterin sijainnin siinä samalla. Nyt pitäisi varmaan hehkuttaa sitä miten ihanalta liikkumisen jälkeen tuntui, ja kuinka olo oli hehkeä ja hyvä ja liikuntahan auttoi naistenvaivojen kipuihinkin - mutta ei, ei todellakaan mitään näistä, vaikka kyseessä oli pelkkä kävely. Luojan kiitos selvisin kotiin!

Huomenna meille on luvassa hieman erilainen päivä, kun kihlattuni pikkuveli tulee meille yökylään. Poika on sen ikäinen, että vielä mielellään tulee meille yöksi vaikka ei mikään pieni olekaan. Me ollaan yleensä kokkailtu sellaisia lasten herkkuruokia ja ostettu jotain karkkia tai sipsiä, sillä kotonaan on täysin liioiteltu armeijakuri ruoan suhteen. Se näkyi ennen kihlattunikin asenteissa, vaikka hän ei ole koskaan ketään tuominnutkaan. Olen joskus miettinyt miten hassua on, että tulemme täysin erilaisista perheistä täysin erilaisilla ruokailutottumuksilla, mutta hänen syömisensä on joskus ollut ihan yhtä häiriintynyttä kuin omani. Siinä missä minä teini-iässä ahmin ja söin ylettömiä määriä herkkuja, hän vältelli äitinsä käskystä kaikkea sokerista vehnään jättäen aina puolet ruoastaan lautaselle. Ääripäitä on monenlaisia, ja siinäkin on yksi syy sille miksi suosin mieluummin maltillisia muutoksia.

Jos tarkastelen sitä, mitä tähän asti olen saanut aikaiseksi, olen suhteellisen tyytyväinen. Olemme monet kerrat todenneet toisillemme, että nyt loppuu herkuttelu - tekemättä oikeasti yhtään mitään. Nyt olemme kuitenkin pitäneet kiinni herkuttelun vähentämisestä ja tiedostan syömiseni paremmin. Tiedän, että jos olen aikaisemmin syönyt päivällä kaksi palaa vadelmapiirakkaa sille ei voi mitään, mutta se ei tarkoita että pitäisi illalla ottaa vielä kolmaskin pala vaikka kuinka tekisi mieli. Ja tähän minä mieluummin pyrinkin - mittamaan saavutuksiani myös siinä mitä olen oppinut ja sisäistänyt, enkä pelkästään fyysisissä numeroissa niin tärkeitä kuin ne omalta osaltaan ovatkin.

Kaunis, ihana kesä

Melkein hävettää tunnustaa, että viimeiset pari päivää olemme syöneet vähän miten sattuu. Eilen tuli onneksi tsempattua jo parempaan suuntaan, ja tänään tehtiin ruoaksi ihan perinteisesti makaronilaatikkoa ja keitettyjä kasviksia. Huominen punnitus jännittää, sillä olen kuukausittaisten ilojeni ansiosta todella turvoksissa, ja voisinpa vaikka veikata että edellisten päivieni syömishimotkin johtuvat hormoneista - ei todellakaan olisi ensimmäinen kerta. Voipi olla, että tulen punnitsemaan itseni vasta parin päivän päästä säästääkseni itseni mahdolliselta hermoromahdukselta.

Sunnuntaina oli ihana sää ja vietimme pari tuntia ulkona ihan vain kävellen ja istuskellen. Kesän ensimmäiset irtojäätelötkin tuli nautittua. Muutama vuosi sitten en ollut ollenkaan niin perso jäätelölle kuin nykyään, tosin olen ilokseni todennut, että viime kesänä tuli nautittua varmaan tuplaten sen verran jätskiä kuin tänä kesänä. Harvemmin syynään tuotteista kaloreita (osittain myös sen takia että muistan ne monista herkuista ainakin suurinpiirtein oikein), mutta jäätelöistä katson ne yleensä aina vaikka en niitä laskekaan. Se on vain sellainen pinttynyt tapa, ja tuleepahan sitten hillittyä niiden kaloripommien nauttimista. :D

Tänäänkin on ollut todella loistava päivä, ja kaupungilla tuli pyörittyä jonkin aikaa. Valitettavasti sandaalini eivät ole hellineet jalkojani eivätkä siksi oikein sovi kokopäiväiseen kävelemiseen, joten olen päättänyt tyytyä viettämään loppuillan sisällä. Tulin äsken parvekkeelta ottamasta aurinkoa, sillä ihoni näyttää ihan siltä kuin se ei olisi nähnyt päivänvaloa viikkoihin. En yleensä rusketu ollenkaan, vaikka hiustenvärini on luonnostaan tumma ja muuten olen aika kalvakka - siksi yleensä kesäisin vain palan.

Kesälukemisiini kuuluu tällä hetkellä Danielle Steelin Iso tyttö, joka sattumoisin kertoo ylipainoisen naisen elämästä alkaen jo ennen hänen syntymäänsä. Kirjassa käydään läpi Victoria Dawsonin kamppailua kiloja ja narsistisia vanhempia vastaan, ja se on kerrontatyyliltään melko selostava - ei yleensä minun makuuni, mutta toimii. Pystyn jossain määrin samaistumaan päähenkilöön. Rakastan lukemista, mutta en ole ennen napannut mukaani Danielle Steelin kirjaa johtuen kummallisesta uhmastani kyseisen kirjailijan teoksia kohtaan. Äitini on aina lukenut Steelin kirjoja ja hänellä on niitä hyllyt täynnä, joten olen aina mieltänyt ne ajatuksissani keski-ikäisten täti-ihmisten kirjoiksi. Näin sitä vain mieli muuttuu, toivottavasti tämä ei ole merkki vanhenemisesta. ;D

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Liikunnan vaikeudesta ja omista asenteista

Mainitsin yhdessä aikaisemmassa postauksessani, että liikunta ei koskaan ole ollut minulle helppoa. Koen sen pakkopullana - ja aloitan yleensä aina liian nopeasti ja raskaasti, usein satutan itseni heti kättelyssä tai olen vain niin puhki etten jaksa enää. Tämän ongelman tiedostaneena olen yrittänyt välillä aloittaa liikuntaa rauhallisemmin, mutta silloin ajatuskulkuni on turhan vilkas ja lannistun. Muutkin pystyvät aloittamaan raskaasti. Teen liian hitaasti. Ei tästä ole mitään hyötyä. Olen liian huono. Olen vain laiska. Tätä vauhtia kuntoni ei koskaan kohene.

Lapsena minulla ei koskaan ollut mitään liikuntaharrastusta - olisin vielä ihan pienenä saattanut innostuakin sellaisesta, mutta meillä ei ollut rahaa. Jo ala-asteella olin muita huomattavasti isompi ja liikuntatunneista on koko peruskoulun ajalta jäänyt mieleen ainoastaan huonommuus, arvostelu ja se nöyryytyksen tunne, joka seurasi kun en pärjännyt yhtä hyvin muiden kanssa - kun kukaan poika ei halunnut tanssia kanssani, kun opettaja selvästi suosi niitä urheilullisia tyttöjä. Kun kerran koulu-uinnin jälkeen itkin suihkussa useamman opettajan kuulusteltavana, enkä vitosluokan jälkeen osallistunut enää yhteenkään koulu-uintiin ikinä. Ihme, että pääsin liikunnasta läpi.

Lukioaikana harrastin puoli vuotta joogaa, jonka lopetin kun se alkoi jostain syystä tuntua pahemmalta kuin paremmalta. Ensimmäisen kerran oikeasti innostuin liikunnasta vasta nykyisten opintojeni aikana. Ensimmäisenä vuonna meillä oli yksi pakollinen liikunnan kurssi, jossa käytiin läpi liikkeitä ja eri liikunnan muotoja, joita voi asiakkaan tai potilaan kanssa yhdessä tehdä. Opettaja oli suurenmoinen - hän ei arvostellut, katsonut pahasti, ei sanonut kenestäkään mitään negatiivista. Hänellä oli juuri se energinen, positiivinen asenne mitä liikunnanopettajalta kaipaa. Teimme omat liikuntasuunnitelmat ja jaksoin toteuttaa omaani muutaman kuukauden ajan, kunnes tulin kipeäksi ja se vain yksinkertaisesti jäi. Tänä aikana pystyin ensimmäistä kertaa elämässäni tekemään vatsalihasliikkeitä niin, että sain kyynerpäät polviin.

Olen suoraan sanottuna aivan rapakunnossa. Harrastan jonkin verran arkiliikuntaa, sillä kävelen aina kouluun ja kauppaan, ja käytämme aika paljon aikaa ihan vain edestakaisin pyörimiseen. Tykkään käydä kävelyllä. Kotoa meiltä löytyy kuntopyörä, kahvakuula ja liuta anopin hankkimia kuntoiluvälineitä - käsipainot, jumppanaru, jumppapallo... Niitä tulee välillä käytettyä, mutta ei säännöllisesti. Meillä on myös Wiille yksi kuntoilupeli ja Wii Fit Plus, joiden kanssa jaksan aina hetkellisesti häärätä.

Edellisen kerran laihdutin onnistuneesti ilman liikuntaa, mutta tällä kertaa haluaisin sen ehdottomasti osaksi ja tueksi painonhallintaani. Viimeksi suhtauduin siihen kenties liiankin negatiivisesti, enkä juurikaan ajatellut sen muitakin terveyshyötyjä. Nyt yritän muuttaa niin omaa suhtautumistani liikkumiseen kuin myös tapojani liikkua - eli yritän aloitella hissukseen, en verenmaku suussa. :)

Perjantaifiilikset

Ihanaa istua alas ja laittaa vähän ajatuksia blogiin, tämä päivä on mennyt aika lailla juostessa ja häärätessä! Meille tuli tänään uusi jääkaappipakastin, ja sain käyttää luovuuteni kaikkien kylmäaineiden ja pakasteiden säilömisessä. Uusi kompleksi seisoo nyt paikallaan.

Ehdin tänään käydä myös kaupungissa, ja yllätin itsenikin ostamalla ensimmäisen joululahjan jo nyt heinäkuussa. :D Tämä ehkä kertoo siitäkin, että olen ehdottomasti jouluihmisiä. Kävin hetken aikaa sisäistä kamppailua itseni kanssa kun ajattelin, että tuleehan tällaisia mahtavia löytöjä eteen varmasti vielä lähempänä jouluakin - ihanan pehmoinen kylpytakki vei kuitenkin voiton, kun tiedän sen vielä olevan lahjasaajan mieleen aivan varmasti.

Pakko kuitenkin myöntää, että harvemmin yleensä shoppailen - siksi, ettei yleensä opiskelijabudjetilla paljon mitään ostella, ja koska välillä vaatekaupoissa käyminen enemmänkin masentaa kuin piristää. Paitoja ja neuleita löydän yleensä suhteellisen helposti, mutta farkkujen ostaminen on yhtä tuskaa, etenkin jos yrittää etsiä vähän edullisempia yksilöitä. Tällä ja edellisellä viikolla olen kuitenkin tehnyt ihan muutamia perushankintoja alennusmyynneistä.

Pari perushihatonta koossa L.

Koruja nyt vielä harvemmin ostan, mutta
tämä valloitti sydämeni ihan täysin!

Kuvista puuttuu vielä kiva tummansininen neuletakki, sekin kokoa L. Paitakokoni on yleensä siitä L-XL väliltä, mutta farkkuja saa ostaa jo koossa 48. Olen pienimmilläni ollut farkkukokoa 44, joten tuo on ollut ehdoton takaisku.

Illaksi meillä on suunnitelmissa herkutella ihanalla ruoalla - kohtuuden rajoissa tietenkin. Yrttisiä jättilihapullia tomaattikastikkeessa täysjyväpastan kanssa, jälkkäriksi tuoreita kirsikoita ja ehkä pieni pala avokin leipomaa vadelmapiirakkaa. Olemme itse asiassa ihan vasta törmänneet tähän Gallon täysjyväpastaan. Olen aina tykännyt ihan muunkin merkkisistä täysjyväpastoista, koska meillä on aina syöty tummaa pastaa. Parempi puolisko kuitenkin kerran vaati, että ostettaisiinko jotain laadukkaampaa merkkiä, ja hampaita kiristellen suostuin - ja on muuten aivan mahtavaa täysjyväpastaa! Maistuu melkein enemmän vaalealta pastalta, mutta siinä on enemmän kuituja kuin esimerkiksi ennen käyttämässämme Rainbown pastassa.

Ihanaa viikonloppua niille, jotka tämän sattuivat lukemaan!

Mikä motivoi?

Tarkoitus oli kirjoittaa jo tiistaina, mutta eilistä iltaani siivitti monen tunnin operaatio hävinneiden tiedostojen parissa. Onneksi loppu hyvin ja kaikki hyvin.

Olin lähestulkoon varma, ettei painoa ole tippunut lainkaan - sellainen fiilis vain oli. Vaaka näytti kuitenkin -400 grammaa edellisestä punnituksesta, eli tämänhetkinen painoni on 96,9 kg - vaikka tokihan noin pieni muutos voi olla mitä tahansa sattumankaupasta päivittäisiin vaihteluihin. Alku se on kuitenkin pienikin alku, ja olisin tyytyväinen jos tuonkin verran saisin viikossa pois. Se tarkoittaisi melkein kahta kiloa kuukaudessa, ja tässä elämäntilanteessa missä mielessä pyörii kaikki opinnäytetyöstä parisuhteeseen, se olisi ihan hyvä tahti minulle.

Haluaisin vielä sanoa sanasen niistä asioista, jotka minua todella motivoivat. Jokaisella on omat syynsä pudottaa painoa, ja tässä omani jotakuinkin suuntaa antavassa järjestyksessä.

1. Terveys ja hyvinvointi
Minulla on todella lihava suku niin äidin kuin isän puolelta, ja isovanhemmillani on ja oli melko paljon suomalaisten yleisiä kansansairauksia - lähinnä sydänongelmia ja diabetesta. Toinen isovanhemmistani sai ensimmäisen sydänkohtauksensa kolmekymppisenä. En ikinä haluaisi löytää itseäni samasta tilanteesta, ja tästä hieman murheellisena kävin keväällä tarkistuttamassa mm. kolesteroliarvoni ja sydänfilmin. Kiitos ihanalle lääkärille siitä, että sain käydä näissä "turhissa" testeissä mieleni huojentamiseksi. Olen vielä täysin kunnossa, kolesterolikin oli ihanteellinen, mutta entäpä parin- kolmenkymmenen vuoden päästä?

2. Ulkonäkö
En tunne yhtään laihduttavaa naista, jonka päätökseen ei edes hieman vaikuttaisi ulkonäölliset seikat - tosin pisteet niille, jotka eivät tästä asiasta välitä. En mielestäni ole pinnallinen, mutta ulkonäölliset asiat painavat vaakakupissa aika paljon, ja ajatus siitä että olisin viehättävämpi laihempana ja voisin ostaa uusia, ihania vaatteita kyllä motivoi. En mahdu tämänhetkisiin kesähousuihini ja edelliset farkkuni kävivät uhkaavan kireiksi - ja yhdet farkut, jotka aiemmin tippuivat päältä ovat nyt ihan sopivat. Ylipainoinen nainen voi mielestäni olla kaunis siinä missä normaalipainoinen tai laihakin nainen, mutta itseäni omat ylimääräiset kilot häiritsevät.

3. Itsetunto 
Toiset jojoilevat painonsa kanssa, minä itsetunnon. Ala- ja yläasteella itsetuntoni oli varmasti kaikista matalin, sillä olin varmaan lihavin ikäluokastani aina koko koulussa ja sen päälle vielä koulukiusattu. Lukiossa pudotin paljon painoa, sain hyviä ystäviä, aloin seurustella ja kiusaaminen loppui kuin seinään. Itsetuntoni oli pari vuotta paljon korkeammalla kuin koskaan, ja viimeisimmän lihomisen myötä se on jälleen laskenut. Niitä olenrumaläskivaatteeteivätsovi -päiviä on välillä joka päivä, ja onpat tullut hetkiä kun olisin vain halunnut itkeä vaatekaappini sisällön edessä. Vaikka olenkin sitä mieltä, että itsetunto on asia joka tulee sisältäpäin, niin kyllä painonpudotus sitä ehdottomasti tukisi.

4. Ammatillinen uskottavuus
Itselleni tärkeä asia on olla tulevassa työssäni uskottava terveydenhuoltoalan ammattilainen. En katso pahalla esimerkiksi tupakoivia tai muita ylipainoisia työntekijöitä, vaan kyse on henkilökohtaisesta valinnasta. Jos työnkuvaani kuuluu terveyden edistäminen, miksi en haluaisi soveltaa tätä itseenikin?

5. Parisuhde
Kihlattuni ei ikinä ole sanonut pahaa sanaa ulkonäöstäni, tai muutenkaan yrittänyt puuttua siihen, vaikka on itse hoikka ja armas tuleva anoppini on sitä mieltä, että minuthan voisi ilmoittaa Suurimpaan pudottajaan. Kihlatun mielestä olen kuitenkin seksikäs ja kaunis. Vaikka en näe näitä ominaisuuksia itsessäni, en usko että hän valehtelee - mutta uskon olevani seksikkäämpi ja kauniimpi painoa pudottaneena. Ja ajattelisin myös, että painonpudotukseni vaikuttaisi parisuhteeseemme monella tapaa. Se olisi yksi stressinaihe vähemmän, itsetuntoni kohenisi, ja olisin omastakin mielestäni viehättävämpi.

6. Lapset
Haluan tulevaisuudessa ehdottomasti lapsia ja haluan, että kehoni on silloin turvallinen ja terve paikka elää. Haluan olla terve äiti, jotta voin huolehtia lapsistani. Ja haluan, että lapseni saavat sen terveen syömisen esimerkin, mitä itselläni ei koskaan ollut. Lapset ei ole meille vielä missään määrin ajankohtaista, mutta yksi suurimmista toiveistani tässä elämässä on olla äiti, joten koen tämän asian motivoivan minua jo nyt.

Kuvat: We Heart It