-200 grammaa aamun punnituksesta kaikista turvotuksista huolimatta. Ottaen huomioon sen, että olin aivan varma menneeni ylöspäin, tämä on ihan kelvollinen tulos. Niin kauan kun vaa'an numerot menevät alaspäin yritän olla tyytyväinen, vaikka 200 grammaa ei käytännössä ole mitään. Useamman kuukauden vain katsoin lukemien nousevan, joten tämä on ehdottomasti vaihtelua - ja ensi viikolla toivon pudottavani puoli kiloa.
Jonkun mielestä mentaliteettini on ehkä kummallinen, mutta tavoittelen pysyviä muutoksia elämääni. Näillä syömis- ja liikuntatottumuksilla niitä ei saavuteta parissa viikossa kertarysäyksellä, enkä uskoisi niiden pysyvän. Kannatan henkeen ja vereen pieniä muutoksia askel askeleelta. :) Toisilla toimii omien tapojensa pysäyttäminen seinään ja se saattaa olla ainoa keino päästä eroon vaikkapa herkuttelusta, mutta minulla totaalikieltäytyminen tai edes yksi karkkipäivä viikossa ei pidä. Mieluummin vähennän vähän kerrallaan, kun mikään kiire tässä ei kuitenkaan ole.
Vannoin eilen pysyväni sisällä, mutta lähdimme vielä kymmenen aikaan ulos lenkille siinä toivossa, että sää olisi viilentynyt. Valitettavasti ei ollut, mutta sellainen tunnin kävely tuli tehtyä kun kävimme katsastamassa yhden kesäteatterin sijainnin siinä samalla. Nyt pitäisi varmaan hehkuttaa sitä miten ihanalta liikkumisen jälkeen tuntui, ja kuinka olo oli hehkeä ja hyvä ja liikuntahan auttoi naistenvaivojen kipuihinkin - mutta ei, ei todellakaan mitään näistä, vaikka kyseessä oli pelkkä kävely. Luojan kiitos selvisin kotiin!
Huomenna meille on luvassa hieman erilainen päivä, kun kihlattuni pikkuveli tulee meille yökylään. Poika on sen ikäinen, että vielä mielellään tulee meille yöksi vaikka ei mikään pieni olekaan. Me ollaan yleensä kokkailtu sellaisia lasten herkkuruokia ja ostettu jotain karkkia tai sipsiä, sillä kotonaan on täysin liioiteltu armeijakuri ruoan suhteen. Se näkyi ennen kihlattunikin asenteissa, vaikka hän ei ole koskaan ketään tuominnutkaan. Olen joskus miettinyt miten hassua on, että tulemme täysin erilaisista perheistä täysin erilaisilla ruokailutottumuksilla, mutta hänen syömisensä on joskus ollut ihan yhtä häiriintynyttä kuin omani. Siinä missä minä teini-iässä ahmin ja söin ylettömiä määriä herkkuja, hän vältelli äitinsä käskystä kaikkea sokerista vehnään jättäen aina puolet ruoastaan lautaselle. Ääripäitä on monenlaisia, ja siinäkin on yksi syy sille miksi suosin mieluummin maltillisia muutoksia.
Jos tarkastelen sitä, mitä tähän asti olen saanut aikaiseksi, olen suhteellisen tyytyväinen. Olemme monet kerrat todenneet toisillemme, että nyt loppuu herkuttelu - tekemättä oikeasti yhtään mitään. Nyt olemme kuitenkin pitäneet kiinni herkuttelun vähentämisestä ja tiedostan syömiseni paremmin. Tiedän, että jos olen aikaisemmin syönyt päivällä kaksi palaa vadelmapiirakkaa sille ei voi mitään, mutta se ei tarkoita että pitäisi illalla ottaa vielä kolmaskin pala vaikka kuinka tekisi mieli. Ja tähän minä mieluummin pyrinkin - mittamaan saavutuksiani myös siinä mitä olen oppinut ja sisäistänyt, enkä pelkästään fyysisissä numeroissa niin tärkeitä kuin ne omalta osaltaan ovatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisista kommenteista!