Me Me

maanantai 27. heinäkuuta 2015

10 kysymystä

Kiitos Narseskalle kymmenestä kysymyksestä! Taidan tällä kertaa olla ilonpilaaja ja olla haastamatta ketään, sillä omat blogilukemiseni ovat jääneet vähän vähäkkäälle viime aikoina, enkä kehtaa haastaa sellaisia vähemmän tuttuja bloggaajia - ja niistä tutummista ei kyllä tulisi kymmentä kasaan. Tarttukoon tähän siis ken haluaa, omat kysymykseni löytyvät alta. ;)

1. Mikä on mielestäsi tällä hetkellä paras Youtubessa oleva video?


2. Käytätkö mielestäsi liikaa sosiaalista mediaa? Mitä kaikkia sosiaalisen median välineitä käytät?
- Käytän Facebookkia, Bloggeria ja Youtubea, ja seuraan joitakin ihmisiä Twitterissä ja tumblrissa, vaikken itse niihin mitään kirjoittele. En mielestäni käytä sosiaalista mediaa liikaa, eikä kukaan ole siitä mulle huomauttanutkaan, joten arvioni on varmaan ihan realistinen. 

3. Mikä on lemipielokuvasi?
- Vaikea kysymys... Elokuva, jonka jaksan aina katsoa uudelleen ja uudelleen on romanttinen hömppäkomedia Love Actually, ja samaan kategoriaan kuuluu myös Ranskalaista häähumua. Vakavampiteemaisista taas Australia, Intouchables ja The Imitation Game, upeita elokuvia kaikki. Ja hei, pakko sanoa, että vaikka en yhtään tykännyt Magic Mikestä (eikä se miesvartaloiden toljottelu nyt muutenkaan niin innosta), niin Magic Mike XXL oli aivan huippu! Pidän oikeastaan kaikenlaisista elokuvista toimintaräiskemäiskettä lukuun ottamatta.

4. Jos sinulla olisi varaa, haluaisitko ottaa tatuoinnin? Jos haluaisit, millaisen ottaisit?
- Haluaisin! Ja pyysin itse asiassa syntymäpäivälahjaksikin äidiltäni osallistumista isompaan tatuointiin, johon yritän nyt säästää. Aikaisempia tatuointejahan mulla ei ole, mutta haaveissa kaksikin kappaletta: naisen sukupuolisymboli (jonka haluaisin kämmenselkään, mutta joka sairaanhoitajalle on huono paikka, joten asia on vielä ajatuksissa - ehkäpä käsivarteen) ja ison, koko säären mittaisen puutatuoinnin, joka asettuisi enemmän tuonne pohkeen puolelle. Kuvaa ei vielä ole valmiina, mutta sen tiedän, että sen pitää olla iso, rehevä puu, jonka oksalla ehkä istuisi lintu.

5. Mitä ohjelmia seuraat televisiosta?
- Greyn anatomiaa! Se on ehdottomasti kaikkien aikojen lempisarjani, ja olen seurannut sitä uskollisesti teini-iästä asti. Olen myös katsonut läpi Täydelliset naiset, L-koodin ja Mad Menin. Toisinaan tulee katseltua myös Kurjia kuppiloita, Kauhukeittiötä ja Sykettä (josta mulla on edelleen kaksi viimeistä jaksoa katsomatta). Netflixistä seuraan Orange is the New Blackia. Ja silloin jos televisio sattuu auki oikealla hetkellä, niin salaa rakastan Arvostele mun illallista ja niitä kodinvuokrausohjelmia, joissa vuokralaisten pitää päättää kolmen asunnon välillä. Heh.

6. Parasta just nyt?
- Pariisin matkan suunnittelu ja odotus sekä nämä ihanat lomapäivät, kun voi tehdä melkein mitä huvittaa.

7. Odotatko jo syksyä?
- Syksy on lempivuodenaikani, mutta nyt on pakko sanoa, että en odota. On ollut niin kurja, kylmä ja sateinen kesä, että sen oikean kesän sietäisi saapua ja jatkua vaikka vähän pidemmällekin.

8. Mihin haluaisit matkustaa?
- Kliseisesti vastaan, että Ranskaan, kun kerta olemme sinne menossakin - tosin sehän ei koskaan ole ollut mulle mikään sellainen intohimon kohde. Haluaisin käydä myös Australiassa ja USA:ssa, Alankomaissa ja Italiassa. Ja kaikkein eniten kaipaan takaisin Britteihin ja Skotlantiin, jossa on tullut käytyä kerran jos toisenkin. Suomen lappikin voisi olla ihan elämys.

9. Liikuntamuoto, josta nautit eniten?
- Uinti ja koiran kanssa lenkkeily. Olen aina rakastanut vedessä olemista ja uiminen tuntuu luonnolliselta, kun jotenkin sitä liikkuu sutjakammin ja olo on kevyempi. Koiran kanssa lenkkeily taas nimenomaan siksi, että yksin on tylsä kävellä, eikä tulisi varmasti lähdettyä niin usein ulkoilemaan ilman tuota karvaturria. 

10. Kuka on mielestäsi ärsyttävin julkisuuden henkilö?
- Jos poliitikot lasketaan, niin Päivi Räsänen. 

Omat 10 kysymystäni heille, jotka haluavat vastata: (laitattehan linkkiä blogiini mikäli vastailette kysymyksiin, olisi nimittäin kiva nähdä vastauksia!)

1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
2. Miten aloitat aamusi?
3. Millaisissa paikoissa mieluiten käyt ja kuinka usein ulkona syömässä?
4. Millaiset olisivat unelmiesi treffit?
5. Mitä ominaisuuksia pidät tärkeänä ystävässä?
6. Mitä haluaisit opettaa (tuleville) lapsillesi?
7. Kappale, jota olet viimeaikoina eniten kuunnellut
8. Kenen kanssa jäisit mieluiten ja vähiten mieluiten jumiin hissiin?
9. Eniten inhoamasi kotityö
10. Minkä elokuvan nimi kuvastaisi parhaiten elämääsi?

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kokonaisvaltaisuudesta

En ole ulkonäkökeskeinen ihminen, mutta välillä katselen muita kadulla käveleviä naisia ja ajattelen, että vau, voisinpa näyttää tuolta. Voisinpa mäkin olla noin laiha, kaunis ja onnellisen näköinen. Kun rupesin tänään ajattelemaan asiaa vähän syvällisemmin ja mietin, mitä oikeasti katson ja näen näissä salaa ihailemissani naisissa, niin tajusin sen olevan nimenomaan se viimeinen mainitsemani seikka: onnellisen näköinen.

Vaikka koen olevani suhteellisen tyytyväinen omaan elämääni, niin haluaisin ihan oikeasti sen näkyvänkin ulospäin - onnelliset ihmiset kun ovat vaan niin kauniita. En ole ruma enkä kulje lainkaan happaman näköisenä, mutta luulen oman hyvinvointini (niin sisäisen kuin ulkoisenkin) silti jäävän läskien alle piiloon. Omalla kohdallani hyvä olo kulkee käsi kädessä ulkonäön kanssa - kun olo on parempi, sitä kokee näyttävänsäkin kivemmalta. Kliseistä, mutta nyt olenkin ehkä ihan aikuisten oikeasti oivaltanut tavoittelevani nimenomaan sitä kokonaisvaltaista hyvää oloa - enkä liioin yksittäisinä asioina terveyttä, viehättävyyttä tai normaalipainoa.

Ihan viime päivien syömisillä sitä ei kuitenkaan vielä saavuteta, sillä herkuttelu on venynyt. Edelleen se sama sosiaalinen syöminen - meillä kun on sattunut nämä harvinaisemmat yövieraat nyt samalle viikolle. Voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa, että vaikka meidän teki tyttöystävän kanssa eilen päivällä mieli ostaa illaksi leffanamia kaupassa käydessämme, ja illalakin olisi vielä haluttanut painella ostamaan sitä viereiseltä huoltsikalta, niin päätimme molemmilla kerroilla pysyä kerrankin itsellemme tiukkoina. Samaten tarjottavaa oli nyt vieraille vähemmän kuin yleensä ihan tietoisen päätöksen johdosta. Liian usein sorrumme siihen "kun tää herkuttelu on nyt kerran aloitettu, niin ei se yksi karkkipussi siinä enää paljoa tee". (Joku lukija muuten kyseli olenko kokeillut raakaherkkuja, mutta jostain syystä en päässyt siihen vastaamaan. En ole kokeillut, sillä raakaruoka ei pahemmin itseäni innosta, ja usein olen jos olen ostanut jotain mukaterveellisempää herkkua, niin olen todennut sen olevan mielestäni pahaa. :D)

Ja ilouutinen - kaivoin äsken aktiivisuusrannekkeen yhden muuttolaatikon pohjilta ja pistin laturiin. Se tulee nyt ehdottomasti takaisin käyttöön ennen työelämään astumista, sillä muistan sen keväällä motivoineen liikkumistani huomattavasti. Silloinhan sen käyttö loppui työharjoittelun alkaessa, ja nytkin ensi kuun puolivälissä alkavat työt saavat taas miettimään, käytänkö sitä vain vapaapäivinä vai mitenkä teen. Sairaanhoitajalla kun ei saa ranteissa olla minkäänmoista killutinta työaikana. No, keksin kyllä ratkaisun.

Yritän vielä postailla ennen Pariisin matkaa, johon on vielä reilu viikko. Hyvää ensi viikkoa kaikille!

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Petollinen sosiaalinen syöminen

Paino oli viime viikolla jonakin hirvittävänä aamuna 100.1 kg - siis enemmän. En muista milloin viimeksi olisin ollut kolminumeroisissa luvuissa. Siitä on nyt useampi päivä, enkä ole sen jälkeen muistanut enkä kaiketi uskaltanutkaan käydä vaa'alla, koska olen syönyt ihan liikaa karkkia viikonlopun aikana nähdessäni kavereita. Muutama päivä sujui ihan hyvin ilman herkkuja, mutta nyt on taas useamman päivän putki päällä, ja huomennakin saadaan meille vieras, jota en vuosiin ole nähnyt. Selityksiä riittää, mutta on se niin pirun vaikeaa. En tiedä miten muilla, mutta sosiaalinen syöminen on ehdottomasti yksi isoimmista haasteistani.

Enkä tarkoita niitä satunnaisia sukulaisten kahvipöytiä, jotka tuntuvat olevan monille laihduttajille ongelma - enkä muutenkaan ole tätä oikein koskaan ymmärtänyt. Eihän laihdutus kaadu siihen, että syö välillä yhden pullan. Sen sijaan se kyllä voi kaatua siihen, jos näkee aktiivisesti ystäviään leffassa, kahviloissa tai kotona sillä mentaliteetilla, että pitäisi lähes aina olla jotain makeaa tarjottavaa (jota usein jää yli) - ja näin juuri omalla kohdallani on, varsinkin nyt lomalla kun on oikeasti aikaa. Viikon sisään olen käynyt kerran kahvilla, kerran elokuvissa, yhtenä iltana istuimme iltaa ennen baariinlähtöä, toisena näimme kaveria muuten vain ja kolmantena meillä oli saunailta. Ja jokaisena jotain naposteltavaa, enemmän tai vähemmän. Nnnnnnngh.

En yleisesti ottaen kehtaa, enkä oikeastaan haluakaan ("kun muutkin saavat") kieltäytyä herkuista silloin kun niitä on tarjolla, tai jos itse tarjoan niitä muille. Pitäisi varmaan oikeasti vähentää (vaikka en siis kerralla tarjoilekaan vieraille kuin yhtä, korkeintaan kahta laatua mitähyvänsä) - en usko, että kukaan tulee meille tosiasiassa syömään, vaan viettämään aikaa. Lapsuudesta on kuitenkin iskostunut päähän ajatus vieraiden passaamisesta, ja koska haluan aina panostaa ja tehdä parhaani, on vaikea päästää irti pinttyneestä tavasta. Mitä jos meillä ei olisikaan mitään herkkuja, kun tulee vieraita? No, en tiedä, mutta maailma tuskin pysähtyisi siihen paikkaan.

Näillä pohdinnoilla kuitenkin kohti tätä viikkoa, ja kiitos ihanista kommenteista, joita sain edelliseen postaukseen - vastaan niihin kyllä! :)

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Material Girl

Tässä niitä nyt tulee - kuvia vaatteista, ja ihan päälläni, kuten toivottiin. En ole kuukausiin oikeasti shoppaillut, ja nyt käytin hyödykseni niin alennusmyynnit kuin kohentuvan rahatilanteen. Tänään siis pestasin paremman puoliskoni kuvaushommiin, sillä vaikka meiltä löytyykin tyttöystävän valokuvausharrastuksen lisäksi myös kameran jalusta, koen sen vaivalloiseksi käyttää - ja ilman häntä olisin vain seissyt tönkkösuorana ja kiusaantuneena joka kuvassa. Joten olkaa hyvä. :)

Mekko (44) H&M - Laukku Even&Odd.

Olen erityisen rakastunut tähän mekkoon - se tuntuu ihanalta päällä, ja vaikka joudun kannattelemaan pitkää helmaa, se peittää jopa nilkat. Arastelen yleensä paljastaa käsivarsiani julkisilla paikoilla, mutta pari viikkoa sitten hilpeässä hiprakassani uskaltauduin ottamaan ohuen neuleeni pois peittämästä niitä, eikä se nyt niin kauheaa ollutkaan.

Farkut (48) apuaenmuista, Seppälä tai Lindex? - Toppi (46) New Look.

Ja tämä toppi! Pusero. Paita. Mikä onkaan - no, se poikkeaa täysin tavanomaisesta vaatetuksestani, joka on useimmiten hyvin yksinkertaistettua. Mutta tästä todella pidän, ja nyt odottelenkin entistä enemmän kelien lämpenemistä. Farkut ovat olleet käytössä kuukauden päivät, ja en huomannut ennen kuvauksia poistella niistä koirankarvoja. Ne ovat muuten joustovyötäröiset ilman vetoketjua. Ennen välttelin tällaisia housuja kuin ruttoja, koska ne saivat aikaan olon "läskifarkuista" jotka eivät menisi päälle napeilla ja vetskarilla, mutta olenkin huomannut niiden olevan päällä varsin mukavia.

Paidat (XL) Only.

Yllä olevassa kyseessä on siis saman paidan kaksi eri väriä. Se on arkinen, ja näin istuessa makkarat paistaa kiitettävästi läpi, mutta se on ihanan tuntuinen ja kevyt päällä.

Paita (XL) H&M - kengät (41) Anna Field - laukku Casual Attitude - kynsilakka (6 Nude) Lumene Natural Code - hajuvedet Escada

Viimeisimpänä (vaan ei vähäisempänä) vielä muutama muu ostos. Ohut neule, jonka ostin - ja joo, se voisi kyllä olla koon isompi, jotta se roikkuisi nätisti, mutta hyvin se on tähän asti palvellut. Anna Fieldin korolliset tennarit, joilla en ole vielä kunnolla päässyt kävelemään, mutta jotka ainakin äkkiseltään tuntuvat ihanilta jaloissa pehmeiden pohjiensa ansiosta. Plus ne antavat minulle lisäpituutta, joka on ihan tervetullutta. Viikonloppulaukku, johon olen ihan rakastunut, ja joka ei valitettavasti pääse arvoonsa kuvan taustalla - mutta joka tulee ajamaan asiansa erinomaisesti lentokoneen käsimatkatavarana. Nude -sävyinen kynsilakka, jollaista olin tietämättäni kaivannut. Ja - hip hurraa - pieni valikoima Escadan hajuvesiä, jotka tuoksuvat ihanilta. Tähän voisin vielä myöntää, etten ole ikinä ostanut itselleni hajuvettä. Lahjaksi olen saanut ja tyttöystävältäkin lainannut, mutta en itse valinnut tai ostanut suurista hajuvesihimoistani huolimatta. 

Näiden ostosten turvin on hyvä jatkaa kesää - joukossa on niitä, joita oikeasti tarvitsin ja niitä, jotka ostin ihan puhtaasti vain koska halusin. On ollut ihanaa vaihtelua kerrankin pystyä hankkimaan uusia juttuja, sillä varsinkaan lapsuudessani uudet vaatteet tai tavarat eivät ole olleet itsestäänselvyys, ja nyt pääasiassa opintotuella elettäessä ei ole ollut varaa hankkia juuri mitään ylimääräistä.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Maalaiskuulumisia

Viimepäivät on mennyt blogia päivittelemättä, sillä olen onnellisesti viettänyt pitkän viikonlopun mummoni luona katveessa, jossa hädin tuskin pystyin lähettämään tekstiviestiä, netin selailusta nyt puhumattakaan. Vaikka olen mukavuudenhaluinen kaupunkilainen, niin vaihtelu virkistää ja välillä maalla on mukavaa - siitäkin huolimatta, että olen aivan hyttysten syömä ja jouduin toissa-aamuna lehdenhakureissulla hyppäämään ojanpientareeseen lehmälauman laukatessa tiellä vastaan. (Kyllä, kuvitelkaa ilmeeni.) Voin myös kertoa, että syöty ja juotu on - meillä nimittäin oli isot sukujuhlat, joiden puitteissa tuli sitten nautittua niitä makeita ja suolaisia, joita tarkoitukseni on ollut välttää. Ja myönnettäköön, että niitä ennenkin tuli kuluneella viikolla syötyä suklaata. Luovuttamiselle sanon kuitenkin ehdottoman ein - herkkulakko* jatkuu.


Vaatepostausta on tulossa tällä viikolla. Pakettia on kyllä pukannut, mutta olen joutunut palauttamaan tai vaihtamaan osan tuotteista, ja tänään saan vihdoin vielä viimeiset kengät, joiden hartaasti toivon sopivan. Vielä kun löytäisin kameramme laturin, joka on todennäköisesti liiankin varmassa tallessa tyttöystävän jäljiltä...


Hyvää viikonalkua lukijoilleni - nyt lähden jatkamaan kirjaa, jonka maltoin laskea sängyssä käsistäni vasta aamuneljältä! :D

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Ruokaherätys

Se on pyöreä, söpö, pieni ja sievä. Terveellinenkin. Ja halpa!

Varhaiskaali. Uusi ystäväni.

Valitsin kaupassa summamutikassa varhaiskaalin ja ajattelin tulla kotiin googlaamaan hyviä ohjeita ilman minkäänlaista kokemusta kaalin käsittelystä. Hätätapauksessa olisin varmaan vain seuraavat kaksi viikkoa raastanut kaalia jokaiseen salaattiin ja ruokaan. No, ei tarvinnut kauaa googlailla kun päädyin ihan siihen perinteiseen - nimittäin kaalilaatikkoon, josta en edes tiennyt pitäväni ennen eilistä. Ei kun uudestaan kauppaan ostamaan lisää kaalia ja jauhelihaa, soitto äidille, "miten mun pitää tää kaali keittää?" ja loput ohjeen mukaan. Sörssöt uuniin, pöytää kattamaan ja odottamaan tyttöystävää töistä kotiin.

"Mulla on sulle ruoka uunissa!"
- "Ooh, mitä teit?"
"Kaalilaatikkoa!"
- "...oikeasti?"

Ja se ilme. Se oli kyllä niin näkemisenarvoinen - armas rakkaani kun ei noista kaaliruoista niin perusta kaalikääryleitä lukuun ottamatta. Loppuen lopuksi tykkäsimme molemmat, joskin minä ilmeisen enemmän kuin tyttöystävä. Tosin, nyt on vain yksi ongelma...

Turvottaa. Voi luoja. Jo herätessä maha oli ihan pallo ja siihen sattui, eikä tämä tunnu laskevan ollenkaan. Enpä tullut ajatelleeksi, että kaali turvottaa, vaikka söin ihan normiannoksen. Hirveän epämukavaa, yyh. Mutta tässä teillekin minun versioni kaalilaatikosta (muokkailin hieman ohjetta, jonka löysin), mikäli haluatte päästä samanlaiseen olotilaan kanssani:

Kuvan varhaiskaali ei liity tapaukseen. Kuva: kasvikset.fi

Varhaiskaalilaatikko:

n. 1,5 kg varhaiskaalia
400 g jauhelihaa
1,5 dl riisiä
2 dl ruokakermaa (4% käytin)
1 valkosipulinkynsi
suolaa ja pippuria
lihaliemikuutio
tummaa siirappia

Suikaloin kaalit ja keitin muutaman minuutin ajan kattilassa, kunnes vähän pehmenivät. Kypsensin riisin kera lihaliemikuution. Kuullotin valkosipulin, heitin jauhelihan ja mausteet perään. Sitten kasasin laatikon periaatteella kaali - jauhelihariisi - kaali, kaadoin ruokakermat sekaan ja laitoin perään vielä siirappia. Paistoin n. 1,5h 175-200 C asteessa.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Herkkulakon* ekat fiilikset & vaatemania

Herkuttomuus on sujunut toistaiseksi hyvin - eilen syötiin luvan kanssa pienet jäätelötuutit ja yhtenä päivänä otin kahvilassa ystävän kanssa cookien, mutta muuten nämä ensimmäiset päivät päätöksen jälkeen ovat pitäneet. Mielitekoja on kyllä tullut, mutta ei onneksi mitään massiivisia. Niitä helpottamaan ja myös aamu- ja välipaloja piristämään kannoinkin tänään kaupasta kotiin pitkästä aikaa smoothieaineksia. Useimmiten suosimme pakastehyllyn antimia yksinkertaisesti niiden helppouden ja nopeuden ansiosta, mutta tänään otin valmiin pakastemarjasekoituksen lisäksi myös purkkipersikoita ja -papaijaa, avokadoja, sekä 100% omenasosetta, jota ystäväni osasi suositella. Pitäisi myös varmaan joskus kirjoitella ylös mitä noiden sörsseleiden sekaan oikein heittää, kun tuppaa ne parhaimmat aina unohtumaan.

Olen viimepäivinä shoppaillut ihan luvattoman paljon, tälläkin hetkellä odottelen vaatepakettia Zalandolta. "Mulla ei ole vaatteita Pariisiin, näitä tarvitsen" ja "mun ainoa hyvä hellemekko on pyykissä, ostanpa siis toisen!" ovat osoittautuneet varsin päteväksi tekosyiksi viime päivinä, etenkin kun pyykinpesukone hajosi muutossa, taloyhtiöstä puuttuu pesutupa eikä uuden koneen kotiinkuljetuksesta ole harmainta hajuakaan. Toisaalta on ihan tottakin, että omistan aika vähän vaatteita, ja uudistusta kaapin sisällölle on kaivattu. Niin, ja! Hyviä uutisia - sain syksyksi töitä aikuisten sisätautien ja neurologian osastolta (ei ominta aluettani lainkaan, mutta vihdoin, vihdoin), joten nyt on varaa vähän irrotellakin. Joten kunhan pakettini saapuu, niin luvassa on todennäköisesti postausta uusista kuteista.

Minkälaisia toiveita teillä lukijoilla muuten on postausten suhteen? Tiedän olleeni pitkään laiska kirjoittaja ja voipi olla, ettei teitä tosiasiassa sieltä enää kovin montaa löydykään, mutta nyt arvostaisin kyllä ihan todella hirmuisesti jos heittelisitte omia ajatuksianne tuonne kommenttikenttään. :)

Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Paluu vaa'alle ja eteenpäin

Muutto on saatu alta pois (tai no, tavarat ovat uudessa asunnossa, niiden purkaminen onkin sitten asia erikseen, köh) ja aikaa sekä motivaatiota bloggaamiselle jää nyt toivottavasti enemmän - syytä ainakin olisi, sillä uskaltauduin tänäaamuna ensimmäistä kertaa varmaan kahteen kuukauteen vaa'alle. Tulos ei todellakaan imarrellut eikä kaunistellut, ja vaikka pelkäsin olevani kolminumeroisissa lukemissa, niin läheltä liippaa: 99,6 kg. Käytännössä olen jälleen satakiloinen. Ei hyvä. Olenkin nyt päättänyt jälleen puuttua syömistottumuksiini tiukemalla otteella, niin vaa'an lukemien kuin uusien motivaattoreidenkin puolesta.

Terveys on aina ollut minulle asia, jota olen pitänyt arvossa, vaikka se ei tänäpäivänä painossani näy. Sain viikko sitten kuulla, että isäni (johon en muuten itse ole vuosiin pitänyt yhteyttä) on nyt saanut ilmeisesti melko lyhyen ajan sisään parikin sydänkohtausta - ja siis nuorella iällä, alle neljävitosena. Surullista, mutta silmiä avaavaa. Isänisällä taas on kaikki suurten ikäluokkien ylipainoisten tavanomaiset kansantaudit flimmeristä diabetekseen ja vaikeaan uniapneaan, äidinisäni sen sijaan sai ensimmäisen sydänkohtauksensa kolmekymppisenä ja kuoli viisitoista vuotta sitten sydänkohtaukseen  juuri täytettyään viisikymmentä. Perimä ei ole puolellani. Toki he ovat kaikki eläneet periaatteella raskas työ vaatii raskaat huvit, mutta ajatus siitä, että parin-kolmenkymmenen vuoden päästä voisin olla samassa tilanteessa kuin isäni ja isovanhempani suoraan sanottuna kauhistuttaa.

Jos kuitenkin siirrytään iloisempiin aiheisiin - nimittäin syyhyn, miksi aloitimme eilen kuukauden mittaisen herkkulakon*! Olemme varanneet tyttöystävän kanssa ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkamme elokuun alkuun. Kuvavihjeen avulla ei ole vaikea arvata mihin olemme menossa.

Kuvat parisinfo.comista.

Pariisiin! Vietämme tässä rakkauden kaupungissa kolme yötä - käytännössä siis pitkän viikonlopun keskellä viikkoa, ja haluamme ottaa kaiken ilon irti reissustamme. Laihtumista tai mitään suurta muodonmuutosta tuskin tapahtuu kuukauden herkkulakon* aikana, mutta Pariisin makuaarteista nauttii ehkä sitten enemmän. En ole herkkulakkojen tai totaalikieltäytymisen suuri ystävä, mutta tällä erää isompi irtautuminen voi tulla ihan tarpeeseenkin. Kiellettyjen listalla on karkit, sipsit, leivonnaiset, mitä näitä nyt on. Ja tässä kohtaa onkin hyvä selventää mitä tarkoittaa herkkulakko* - tyttöystävän pyynnöstä pieni tähtönen sanan perässä tarkoittaa, että kesän kunniaksi jäätelöä saa syödä kohtuudella. Sopii, kun eipä sitä olekaan tapana mähmättää ylenmäärin.

Näillä eväillä siis eteenpäin. Ihanaa heinäkuuta kaikille teille lukijoilleni, jotka olette jaksaneet roikkua mukana soutamisesta ja huopaamisesta huolimatta - ja kaikille teille, jotka vasta löysitte blogini tai olette ihan vain piipahtamassakin! :)