Petollinen sosiaalinen syöminen

Paino oli viime viikolla jonakin hirvittävänä aamuna 100.1 kg - siis enemmän. En muista milloin viimeksi olisin ollut kolminumeroisissa luvuissa. Siitä on nyt useampi päivä, enkä ole sen jälkeen muistanut enkä kaiketi uskaltanutkaan käydä vaa'alla, koska olen syönyt ihan liikaa karkkia viikonlopun aikana nähdessäni kavereita. Muutama päivä sujui ihan hyvin ilman herkkuja, mutta nyt on taas useamman päivän putki päällä, ja huomennakin saadaan meille vieras, jota en vuosiin ole nähnyt. Selityksiä riittää, mutta on se niin pirun vaikeaa. En tiedä miten muilla, mutta sosiaalinen syöminen on ehdottomasti yksi isoimmista haasteistani.

Enkä tarkoita niitä satunnaisia sukulaisten kahvipöytiä, jotka tuntuvat olevan monille laihduttajille ongelma - enkä muutenkaan ole tätä oikein koskaan ymmärtänyt. Eihän laihdutus kaadu siihen, että syö välillä yhden pullan. Sen sijaan se kyllä voi kaatua siihen, jos näkee aktiivisesti ystäviään leffassa, kahviloissa tai kotona sillä mentaliteetilla, että pitäisi lähes aina olla jotain makeaa tarjottavaa (jota usein jää yli) - ja näin juuri omalla kohdallani on, varsinkin nyt lomalla kun on oikeasti aikaa. Viikon sisään olen käynyt kerran kahvilla, kerran elokuvissa, yhtenä iltana istuimme iltaa ennen baariinlähtöä, toisena näimme kaveria muuten vain ja kolmantena meillä oli saunailta. Ja jokaisena jotain naposteltavaa, enemmän tai vähemmän. Nnnnnnngh.

En yleisesti ottaen kehtaa, enkä oikeastaan haluakaan ("kun muutkin saavat") kieltäytyä herkuista silloin kun niitä on tarjolla, tai jos itse tarjoan niitä muille. Pitäisi varmaan oikeasti vähentää (vaikka en siis kerralla tarjoilekaan vieraille kuin yhtä, korkeintaan kahta laatua mitähyvänsä) - en usko, että kukaan tulee meille tosiasiassa syömään, vaan viettämään aikaa. Lapsuudesta on kuitenkin iskostunut päähän ajatus vieraiden passaamisesta, ja koska haluan aina panostaa ja tehdä parhaani, on vaikea päästää irti pinttyneestä tavasta. Mitä jos meillä ei olisikaan mitään herkkuja, kun tulee vieraita? No, en tiedä, mutta maailma tuskin pysähtyisi siihen paikkaan.

Näillä pohdinnoilla kuitenkin kohti tätä viikkoa, ja kiitos ihanista kommenteista, joita sain edelliseen postaukseen - vastaan niihin kyllä! :)