Me Me

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kokonaisvaltaisuudesta

En ole ulkonäkökeskeinen ihminen, mutta välillä katselen muita kadulla käveleviä naisia ja ajattelen, että vau, voisinpa näyttää tuolta. Voisinpa mäkin olla noin laiha, kaunis ja onnellisen näköinen. Kun rupesin tänään ajattelemaan asiaa vähän syvällisemmin ja mietin, mitä oikeasti katson ja näen näissä salaa ihailemissani naisissa, niin tajusin sen olevan nimenomaan se viimeinen mainitsemani seikka: onnellisen näköinen.

Vaikka koen olevani suhteellisen tyytyväinen omaan elämääni, niin haluaisin ihan oikeasti sen näkyvänkin ulospäin - onnelliset ihmiset kun ovat vaan niin kauniita. En ole ruma enkä kulje lainkaan happaman näköisenä, mutta luulen oman hyvinvointini (niin sisäisen kuin ulkoisenkin) silti jäävän läskien alle piiloon. Omalla kohdallani hyvä olo kulkee käsi kädessä ulkonäön kanssa - kun olo on parempi, sitä kokee näyttävänsäkin kivemmalta. Kliseistä, mutta nyt olenkin ehkä ihan aikuisten oikeasti oivaltanut tavoittelevani nimenomaan sitä kokonaisvaltaista hyvää oloa - enkä liioin yksittäisinä asioina terveyttä, viehättävyyttä tai normaalipainoa.

Ihan viime päivien syömisillä sitä ei kuitenkaan vielä saavuteta, sillä herkuttelu on venynyt. Edelleen se sama sosiaalinen syöminen - meillä kun on sattunut nämä harvinaisemmat yövieraat nyt samalle viikolle. Voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa, että vaikka meidän teki tyttöystävän kanssa eilen päivällä mieli ostaa illaksi leffanamia kaupassa käydessämme, ja illalakin olisi vielä haluttanut painella ostamaan sitä viereiseltä huoltsikalta, niin päätimme molemmilla kerroilla pysyä kerrankin itsellemme tiukkoina. Samaten tarjottavaa oli nyt vieraille vähemmän kuin yleensä ihan tietoisen päätöksen johdosta. Liian usein sorrumme siihen "kun tää herkuttelu on nyt kerran aloitettu, niin ei se yksi karkkipussi siinä enää paljoa tee". (Joku lukija muuten kyseli olenko kokeillut raakaherkkuja, mutta jostain syystä en päässyt siihen vastaamaan. En ole kokeillut, sillä raakaruoka ei pahemmin itseäni innosta, ja usein olen jos olen ostanut jotain mukaterveellisempää herkkua, niin olen todennut sen olevan mielestäni pahaa. :D)

Ja ilouutinen - kaivoin äsken aktiivisuusrannekkeen yhden muuttolaatikon pohjilta ja pistin laturiin. Se tulee nyt ehdottomasti takaisin käyttöön ennen työelämään astumista, sillä muistan sen keväällä motivoineen liikkumistani huomattavasti. Silloinhan sen käyttö loppui työharjoittelun alkaessa, ja nytkin ensi kuun puolivälissä alkavat työt saavat taas miettimään, käytänkö sitä vain vapaapäivinä vai mitenkä teen. Sairaanhoitajalla kun ei saa ranteissa olla minkäänmoista killutinta työaikana. No, keksin kyllä ratkaisun.

Yritän vielä postailla ennen Pariisin matkaa, johon on vielä reilu viikko. Hyvää ensi viikkoa kaikille!

2 kommenttia:

  1. Moi! Aloin lukea blogiasi kun etsin inspiraatiota omaan alkaneeseen elämäntapamuutokseeni, ja luin blogisi kokonaan ja tykästyin :) Minun blogissani olisi haaste sinulle.

    http://narseskanelamaa.blogspot.fi/2015/07/kymmenen-kysymysta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos kaunis kommentista ja haasteesta, käynpä vilkaisemassa. :)

      Poista

Kiitos asiallisista kommenteista!