Huonojen päivien fiiliksiä

Vaaka näytti tänään uskomattomat +1,1 kg - hieman arvelutti kehtaanko edes julkaista tämän viikon lukemaa, mutta olen päättänyt etten jätä tänne kertomatta punnituksistani. Olen todella pettynyt, vaikka toisaalta epäilenkin onko mahdollista että söin viikonlopun aikana niin paljon kaloreita, että tuo olisi oikeaa lihomista. Sellaista pysyvää, laskennallista lihomista. Eilen tuli OK-syömisistä huolimatta syötyä suolaisesti ja helteet turvottaa, joten todella toivon etten ole ottanut noin paljon takapakkia. Jos kuitenkin näin on, niin ainakin opin virheistäni.

Parin päivän sisään olemme käyneet kävelyllä ja yritinpä saada itseäni liikkumaan myös meidän ikivanhan Wii Fit laudan parissa. Lautavanhus kuitenkin sanoi itsensä irti sammumalla pitkin pelin täysistä paristoistaan liikkumatta, niin että lopulta ehdin liikkua vain parikymmentä minuuttia kunnes painelin vihaisena suihkuun.

Viimeiset pari päivää olen ollut muutenkin huonolla tuulella. Lähestyvä työharjoittelu ja edistymätön opinnäytetyö stressaa ja pelkään sitä miten näiden kahden yhdistäminen syksyllä ylipäätään onnistuu. En ole viikonloppua lukuun ottamatta keksinyt tekemistä viimeiselle lomaviikolleni, anoppi aiheuttaa harmaita hiuksia, koti on sotkuinen ja tekisi mieli vain istua kotona sohvalla katsomassa Orange is the New Blackia. Mielenjuoksuni ei ole ollut kovin rakentavaa viime päivinä.

Haluaisin todella kovasti viettää viimeiset lomapäiväni rannalla uiden, sillä siinä yhdistyisi niin liikunta kuin kesäperinteet, mutta itsetuntoni ei ole siihen vielä riittänyt. Ainoa ranta kävelymatkan päässä on täynnä "kauniita, rikkaita ihmisiä", kuten asian kihlatulleni ilmaisin. Kävimme viikko sitten katsastamassa kyseisen rannan, ja se oli tupaten täynnä jo kauan ennen kuin itse ranta ehti edes alkaa. Kuvittelin itseni luikkimassa pukukopista veteen mahdollisimman nopeasti näyttäen suurelta valaalta muiden rinnalla, ja niinpä kävelimme vain ohi.

Olen kuitenkin harkinnut vihdoinkin ostavani sarjalipun uimahalliin kunhan se syksyllä avaa jälleen ovensa - jostain syystä uimahalleissa käyminen ei ole niin korkean kynnyksen takana kuin rannalla uiminen. Ehkä se johtuu siitä, että sinne ihmiset tulevat nimenomaan uimaan ja liikkumaan, eivätkä niinkään ruskettumaan ja hengailemaan. Haaveilen siitä, että kävisin kerran viikossa uimassa. Se tekisi hyvää niin kropalle kuin mielelle, ja on tähän mennessä minulle ainoa oikeasti mieleinen liikuntamuoto.

Tällaisissa tunnelmissa ollaan siis aloiteltu viikkoa, toivottavasti en negatiivisuudellani karkota teitä vähäisiä lukijoitani pois. :)