Luovutusta

...tosin ei painonhallinnan suhteen, vaan verenluovutusta! Käyn aktiivisesti luovuttamassa verta ihan vain sen tarpeellisuuden ja auttamisen ilon takia. Nyt on huimat yhdeksän kertaa takana, eli onhan tässä pari vuotta jo käyty. Hassua on ehkä se, että olin ennen järjettömän kipukammoinen enkä olisi ikinä osannut kuvitellakaan luovuttavani verta - vaikka neuloja en ole koskaan pelännyt. Ensimmäinen luovutuskerta jännitti eikä ollut mikään suunniteltu juttu, vaan kaverin kanssa paineltiin toimistoon silkasta mielenkiinnosta sellaisen huomattuamme. Ihanan henkilökunnan ja todennäköisesti oman ammatinvalinnankin takia suhtautuminen on kuitenkin muuttunut eikä se hetkellinen neulanpisto tunnu enää missään. Verenluovutuksessa en myöskään nipota syömisestä kovinkaan paljon, tosin yritän olla juomatta hirveästi mehuja ja toki kohtuudella mennään.

Ihanaa kännykkälaatua. Tein muuten erikoisen huomion yrittäessäni syödä tuota kanasandwichia - se maistui ihan järkyttävän suolaiselta, eikä uponnut kuin puolikas leipä. Viimeisen kuukauden sisään olemme todellakin kunnostautuneet kotiruokaosastolla, ja syöneet vähemmän sellaisia uuniin nopeasti heitettäviä ruokia (mikroruokia meillä ei ole koskaan harrastettu hyvin harvoja kertoja lukuun ottamatta), joten pohdiskelinkin onko suolan käyttö siinä sivussa vähentynyt ja siksi ei valmisleipäkään maistunut. Joko niin, tai sitten pakkauksessa mainostettu paranneltu maku on mennyt hirvittävän huonosti pieleen. :D

Yleisesti ottaen viikko on ollut ihan hyvä syömisten kannalta, tosin joudun kyllä myöntämään etten oikeastaan edes muista mitä suuhuni olen pistänyt. Tällä viikolla olen syönyt ainakin makaronilaatikkoa, kalapaloja, kasvispihvejä ja muussia, kanakastiketta ja riisiä ja ööhääh. Väsymys tekee tepposet ja univajetta on varmaan kertynyt jonkun verran, sillä nytkin bloggaan suoraan sängystä lähes valmiina nukkumaan. Tämän syksyn ensimmäinen harjoittelu viidestä on takaisin, ja ensimmäistä kertaa oikeastaan harmitti jättää harjoittelupaikka. Lastenosasto kuitenkin suurella todennäköisyydellä kutsuu jälleen syventävässä vaiheessa. Maanantaina alkaa taas jo sitten uudet kuviot kotihoidon merkeissä.

Pyrin vielä viikonlopun aikana bloggaamaan ja toivon mukaan jostain oikeasta aiheesta yleisten kuulumisten sijaan. Hyvää viikonloppua!