Me Me

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Lempiliikuntalajini

Liikkuminen on nyt työn myötä jäänyt entistäkin vähäisemmälle, enkä ole ehtinyt suoda uutta ajatusta korkeakoululiikuntaan osallistumiselle. Olen jokaisen aamuvuoron jälkeen tullut kotiin, syönyt välipalaa ja mahdollisesti käynyt kaupassa - ja sitten nukkunut mitä tahansa tunnin ja kolmen tunnin väliltä, koska olen niin mielettömän väsynyt. Sitten valvon pari tuntia, käyn ehkä koneella, koiran kanssa ulkona, suihkussa ja syön taas - ja taas nukkumaan. Todennäköisesti tokenen tästä alkuväsymyksestä taas viikon parin päästä, kuten on käynyt aikaisemmissakin harjoitteluissa, ja viimeistään silloin aion ottaa itseäni niskasta kiinni. Mainitsin kuitenkin yhdessä blogihaasteessa, että lempiliikuntalajejani ovat koiran kanssa lenkkeily ja uinti, ja halusinkin nyt avata suhdettani niihin vähän enemmän.

Tänä kesänä olen käynyt uimassa tasan yhden kerran, koska vedet ovat olleet niin hyisiä, mutta rakastan sitä keveyttä, jonka vedessä oleminen tuo. Samaan aikaan uiminen on mielestäni sekä loistavaa liikuntaa että hyvä tapa rentoutua. Viitisen vuotta sitten en uskaltanut käydä uimahalleissa lainkaan, koska olin varma, että kaikki muut ihmiset tuijottavat ja mut suunnilleen naurettaisiin ulos. En myöskään suostunut menemään kavereiden kanssa uimaan, koska heidän nyt viimeisenä halusin näkevän itseni alasti. Jokusen kilon laihduttuani pääsin kuitenkin tästä (naurettavasta) kammostani eroon ja aloin käydä uimassa melko säännöllisestikin.

Nyt viimeisen parin vuoden aikana uimista on rajoittanut lähinnä rahatilanne. Opiskelukaupunkini uimahalli oli remontissa silloin kun muutimme tyttöystävän kanssa tänne, ja kun ovet sinne aukesivat uudelleen pari vuotta sitten, niin hintoja oli nostettu reilusti - opiskelijahinnat ovat täällä varmaan kalliimmat kuin monissa muissa kaupungeissa aikuisten kertaliput. Ja ihan rehellisesti sanottuna, sitä ei edes muistanut, että voisi lähteä uimaan - ennemmin säästettiin vaikka elokuvalippuja varten, jotka ovat samanhintaisia kuin täällä se uiminen. Hyvin harvoin meillä on ollut se tilanne, että on täytynyt kirjaimellisesti laskea jostain sohvan välistä kaivettuja kolikoita ja katsoa, mitä ruokaa voidaan ostaa - vaan sekin on nähty. Nyt kun tuo rahanlähde näyttäisi kuitenkin löytyneen ainakin hetkeksi, niin varmaan tulee lähdettyä useammin taas uimaankin.

Lenkkimaisemia kotikunnastani.

Koiran kanssa ulkoilu taas on onnekseen ilmaista - no, mitä nyt pitää ruokkia tuota sontivaa nelijalkaista, mutta muuten. :D Olen aina pitänyt lenkkeilystä, mutta yksin lähteminen ja sen saman iänikuisen musiikin kuunteleminen käy pidemmän päälle tylsäksi, joten koira on mulle aivan oiva lenkkikaveri. Ilman koiraa en lähtisi ulos läheskään näin usein. Tämä meidän urbaani ympäristömme luo omat haasteensa sopivien lenkkireittien löytymiselle, mutta onneksi tässä ihan lähellä virtaa pitkä joki, jonka ympärillä näkee sitten muutakin kuin asfalttia. Me ollaan myös yritetty käydä vähintään kerran viikossa koirapuistossa, jonne on kävellen noin parinkymmenen minuutin matka. Sen tosin myönnän, että ison koiran kanssa tulee lenkkeiltyä pidempiä matkoja kuin pienen koiran kanssa - äitini toinen koira vetää ihan eripituisia lenkkejä kuin heidän chihuansa ja meidän koira.

Ja vastaavasti opiskelukaupunkini ainoa luontoläntti tässä lähellä.

Ja ihan kivastihan niitä askeleitakin tosiaan kertyy tuosta koiran ulkoiluttamisesta, vaikka ei aina mitään himolenkkiä vetäisikään. Olen katsonut, että meidän arkiaamun lenkistämme kertyy (riippuen siitä mitä kautta kierrämme) noin 1 000 - 1 500 askelta. Käytän koiran yleensä vain kymmenen minuutin tai vartin kävelyllä aamuisin, koska herään tosiaan viideltä ja tyttöystävä vie koiran uudelleen ulos vielä itse herättyään. Loput lenkit onkin sitten pidempiä.

Mutta iltavuoro odottaa, joten pidemmittä puheitta päätän postaukseni tähän. Hyvää keskiviikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos asiallisista kommenteista!