Arjen haasteita

Aika juoksee taas mahdottoman nopeasti, sillä ensi viikko on viimeinen viikkoni nykyisessä työharjoittelupaikassani, ja seuraavan viikonlopun jälkeen olenkin jo aloittelemassa psykiatrisen harjoittelua. Mielenterveystyö oli aikoinaan toinen vaihtoehtoni syventäville opinnoille, mutta lastenharjoittelu kolahti kyllä niin kovaa, että epäilen enää muuttavani mieltäni. Lasten hoitotyö eroaa paljoltikin muista hoitotyön osa-alueista ja nautin todella siitä, että lapsen sairastuessa hoidetaan jossain määrin koko perhettä. Se on ollut ehdottomasti palkitsevinta tähän mennessä opintojani. Toisaalta seuraava harjoitteluni on nuortenpsykiatrisella osastolla, joka varmasti eroaa aikuispsykiatriasta, ja myös omalta osaltaan tukee suunnitelmiani syventävien suhteen. Valmistun sairaanhoitajaksi siis ensi keväänä, mikäli opinnäytetyö valmistuu ja kaikki menee suunnitellusti.

Tällä viikolla syömisten kanssa on mennyt muuten hyvin, mutta se herkuttelu. Argh. Ei mitään hirveitä ylilyöntejä ole sattunut, mutta eniten ärsyttää se, että alkuviikon jälkeen olemme monena päivänä syöneet vähintään jotain pientä hyvää ja olen käynyt kahvilla sekä kaverin että tyttöystävän kanssa. Kun tottuu siihen, että päivittäin ottaa jotakin pientä, niin sitä alkaa kaivatakin sokeria ja lopettaminen on vaikeaa. Jonkun mielestä totaalikieltäytyminen olisi varmasti hyvä ratkaisu, mutta en suostu luovuttamaan - en aio olla ihminen, jonka pitää noudattaa joko tai -ajattelua, vaan haluan löytää kultaisen keskitien ja pystyä tulevaisuudessa nauttimaan herkuista kohtuudella.

Tästä tulikin mieleeni, että pari päivää sitten istuin ohjaajani kanssa taukohuoneessa ja hänellä oli jälleen välipalaksi Valion pehmeämpi maitorahkapurkki, eikä mitään muuta. Siinä hän hieman tuskastellen sanoi, että alkaa tulla maitorahka jo korvista, mutta kyllä hän vaan on laihtunutkin paljon vuoden aikana. Muuten asiaa kommentoimatta totesin, että en itse kyllä pystyisi syömään pelkkää maitorahkaa, vaikka tykkäänkin esimerkiksi luonnonjugurtista ihan sellaisenaan. "No se on tottumiskysymys. Vaikka ei se hyvää ole."

Tällaista ajattelua juuri ihmettelen joissakin kanssalaihduttajissa. Minkä takia pitää rääkätä itseään ja makunystyröitään syömällä väkisin jotakin, mistä ei tykkää? Eikö sellaisen välipalan tai ruoan voisi korvata jollakin yhtä terveellisellä, mutta paremman makuisella vaihtoehdolla? Hyviä, ravitsevia välipaloja on kuitenkin pilvin pimein, ja maitorahkakin on tuote johon on helppo pistää sekaan vaikka mitä. Minun mielestäni ei tarvitse tottua esimerkiksi noin yksitoikkoiseen ruoka-ainekseen. Ja mitäpä sitten tapahtuu kun kyllästyy, eikä jaksakaan enää ylläpitää ruokavaliotaan?

Olen muuten tutustuttanut itseni tällä viikolla jälleen uuteen ateriaratkaisuun. Uskokaa tai älkää, kyseessä on niinkin simppeli ruoka kuin kaurapuuro. Kyllä, luitte oikein. :D En ole koskaan tykännyt kaurapuurosta, ihan oikeasti, vaikka aina välillä tulee sen terveellisyyden puolesta kokeiltua josko se nyt kuitenkin maistuisi. Viime viikonloppuna kuitenkin tapahtui ihme, kun aloin oikein himoita kaurapuuroa. Hieman skeptisenä hainkin sitten kaapista kaurahiutaleita (joita pidän leivontaa varten aina kaapissa) ja pyöräytin niistä itselleni annoksen puuroa, ja kas kummaa. Kylläpä vaan olikin niin hyvää! Nyt olen sitten muutamaan otteeseen syönyt aamu- tai iltapalaksi kaurapuuroa. Aamuisin olen huomannut sen, että se pitää tosi huonosti nälkää (minkä olen kyllä aikaisemminkin todennut), mutta ruisleipäpalan ja hedelmän kaverina toimii, kun töissä ei lounas veny pitkälle.

En tosin tiedä onko kaurahiutaleissakin joitakin eroja, sillä aikaisemmin olen ostanut Nalle kaurahiutaleita, ja niistä tekemäni puuro on ollut aivan kamalan makuista. Nyt meillä oli joitain Lidlin hiutaleita, joita ostin köhköh niiden alhaisen hinnan takia. Nam. Vertailua tehdessäni ravintosisältö oli kuitenkin lähestulkoon identtinen, Lidlin puurohiutaleissa on gramma vähemmän rasvaa, ja Nallen puurohiutaleissa gramma enemmän ravintokuitua ja gramma vähemmän hiilihydraatteja sataa grammaa kohti. Ei siis mitään suuria eroja.

Liikunta on jäänyt vähäiselle verrattuna edelliseen viikkoon, jolloin meidän tuli käveltyä aika paljon. Eilen kävimme läheisellä joella valokuvaamassa ja pyörimme kaupungissa, mutta ehkä ikkunashoppailua ei kuitenkaan lasketa liikunnaksi.