Tiistaina paino oli tullut 200 grammaa alaspäin, mikä on tietenkin tyhjää parempi. Tällä viikolla ruokailut eivät ole menneet erityisen hyvin, mutta eivät erityisen huonostikaan - mutta olen kyllä saanut kamppailla valintojeni kanssa. Otin parina päivänä töihin mukaan salaattia, joista toinen oli kanariisisalaatti kermaviilikastikkeella, ja toinen lohisalaatti öljypohjaisella salaatinkastikkeella. (Tähän vielä lisäys, että oma salaatinkastikkeenkäyttöni on hyvin minimaalista, eli niillä ei tule lotrattua.) Lisäksi vielä molempiin pähkinöitä. Nälkä pysyi poissa suhteellisen hyvin työpäivien aikana, sillä söin salaatin lisänä vielä leivän ja kahvitauolla välipalaa. Kuitenkin molempina päivinä illalla tuli hillitön nälkä, hirveät syömishimot ja tuntui, että söin ihan miten sattuu. Tavallaan kevyempi lounas siis kostautui, vaikka kasasin ateriaani rasvoja, proteiineja ja kuituja?
Kultaisen keskitien löytäminen on minusta muutenkin nykypäivänä kauhean vaikeaa. Yhteiskunta ja media ruokkivat koko ajan erilaisia ruokavillityksiä uutisoimalla, kritisoimalla, kieltämällä ja pelottelemalla. Vaikka itse pyrin olemaan mediakriittinen niin joskus on vaikea hahmottaa mihin kannattaisi luottaa ja mihin ei. Älä syö kevyttuotteita mutta suosi rasvatonta, hiilarit pannaan ja korvaa ne rasvoilla, mutta toisaalta älä syö liikaa rasvaa - äläkä rasvatontakaan. Kyllästä ruokasi proteiineilla, mutta hei, älä nyt niitäkään liikaa syö. Anteeksi mitä? Vähemmästäkin hämmentyy vaikka ei menisikään vouhotuksiin mukaan.
Meitä ympäröivän länsimaisen yhteiskunnan yleinen suhtautuminekin painoon ja ruokaan on toisinaan varsin ristiriitainen. Yli- tai alipainoa ei ole korrektia arvostella, mutta joidenkin mielestä hiljainen hyväksyntä ja samanarvoistaminen ruokkii epäterveellisyyttä, sillä ylipainoisten tulisi luonnollisestikin laihduttaa ja alipainoisten kasvattaa painoa. Samaan aikaan ääriryhmät ihannoivat liiallista lihavuutta tai laihuutta. Kaikkien tulisi olla tasa-arvoisia, mutta paljon on puhetta siitä, kuka korvaa esimerkiksi ylipainon, alkoholin ja tupakoinnin aiheuttamien terveyshaittojen kulut. Toisaalta jokaisella on myös yksilönvapaus, ja periaatetasolla vapaus olla sen kokoinen tai näköinen kuin on - ja nimenomaan periaatetasolla, sillä massasta liikaa poiketessasi olet helposti kohde arvostelulle, haukkumiselle, syrjimiselle ja mille tahansa negatiiviselle huomiolle.
Välillä tuntuu, että en millään jaksaisi välittää siitä olenko lihava vai normaalipainoinen, vaikka luovuttaminen ei edes kävisi mielessä. Toisinaan taas välitän liikaakin. Mietin esimerkiksi sitä, kehtaanko edes kulkea kadulla ja mitä jos muut ihmiset miettivät, että onpa tuo lihava - joka on aika radikaali ajatus ihan kenelle tahansa, mutta varsinkin täysin normaalinnäköiselle ihmiselle. Tällaisina hetkinä iskee usein epätoivo siitä, että miksi en vaan voisi olla laiha, ihan kuin se ratkaisi kaikki ongelmat. Ulkoapäin tulevat ja aikaisemmin tulleet sanomat ovat väistämättäkin vaikuttaneet itsetuntoon.
Tätä ajatustenvirtaa ei voi kyllä kauhean selväksi kehua, mutta pääsinpähän purkamaan pääkoppai sisältöä. :D Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisista kommenteista!