Hammaslääkäripelko

Melkein viikko blogihiljaisuutta takana, ei tosin tarkoituksella - on vain ollut niin kiire, ettei ole juuri ehtinyt kirjoitella. Käytin pari päivää viime viikostani töihin ja siivoamiseen, olin torstai-perjantain yövuorossa ja lauantaiaamuna meille saapui ystäviä halloweenin viettoon. Tämän päivän saan vielä hengähtää ennen huomista ja uuden harjoittelun alkua, tosin juuri hammaslääkäristä tulleena en kuvailisi oloani kauhean rentoutuneeksi.

Olen kärsinyt hammaslääkäripelosta niin kauan kuin muistan. Kaikki lähti varmaan liikkeelle siitä, että kieltäydyin lapsena harjaamasta hampaitani säännöllisesti, sillä oksennusrefleksini oli niin voimakas ja aloin aina yökkiä. Aina ala-asteen alkuun asti hammaskalustoni pysyi ihan siistinä, mutta tokihan hampaat alkavat reikiintyä kun niitä ei itse hoida. 15-vuotiaana koin ensimmäisen juurihoitoni ja suuni oli todella huonossa kunnossa - ja olin varmaan pari kolme vuotta teini-iässä käymättä hammaslääkärissä lainkaan. Kun uskaltauduin hammaslääkäriin, oli kyseessä jumalaton hammassärky ja menin sinne rauhoittavien voimin. Ja mainittakoon, että kotipaikkakunnallani hammaslääkärit eivät koskaan huomioineet pelkoani.

Nykyisessä kaupungissa olen käynyt pari kertaa hammaslääkärillä, ja kokemus on ollut ihan kohtalainen molemmilla kerroilla. Itsessään jo ajan varaaminen ahdistaa. Tarkoituksenani oli soittaa jo viime keväälle tarkistusaika, mutta se vain jäi ja kynnys kasvoi jälleen ylitsepääsemättömäksi. Tänään oli kuitenkin pakko mennä, kun silloin 15-vuotiaana juurihoidettuun hampaaseen alkoi tulla paineen tunnetta. Lopputuloksena tällä hetkellä puolet naamasta puuduksissa, poraus ja paikkaus parin hampaan päähän ja mahdollinen juurihoito tulevaisuudessa. Olen jo useamman vuoden hoitanut hampaitani hyvin, mutta tähän mennessä ennätysaikani ilman reikiä on ollut varmaan noin vuosi. Jos voisin jotakin elämässäni muuttaa, niin hammasongelmani.

Odotan sitä aikaa kun olen töissä, menen varmaan juosten yksityiselle ensimmäisen kunnon palkan jälkeen. Enkä nyt tarkoita, että kaikki kunnalliset hammaslääkärit olisivat huonoja, mutta yksityisillä asemilla pääsee herkemmin pelkopotilaiden hoitoon keskittyneille hammaslääkäreillä, ja voisin kuvitella palvelunkin olevan parempaa. Ei nimittäin esimerkiksi tänä aamuna motivoinut lähteä hammaslääkärille, kun jo puhelimessa vastaanotto oli niin ruusuinen.

"Mulla on ollut tällaista ja tällaista kipua yläetuhampaissa."
- "Onko siellä reikä?!" (vihaisella äänensävyllä)
"En mä tiedä, kyllä siellä todennäköisesti on reikä."
- "No kyllähän sä nyt näät jos etuhampaissa on reikä!!!1111"

Tällaista siis tämän neidin elämään. Huomenna on punnituspäivä, enkä osaa aavistella tulosta ollenkaan. Lauantaina tuli tosiaan juhlittua ja sunnuntaina syötiin sitten edellisen päivän jämät pois, mutta edeltävä viikko on mennyt ihan okei. Pyrin kirjoittelemaan viimeistään keskiviikkona vähän enemmän aiheeseen liittyvistä asioista. Hyvää alkavaa viikkoa!