Kaappieloa

Olen kirjoittanut blogiani jo pari kuukautta, ja pikku hiljaa mieltäni on alkanut enemmän ja enemmän nakertaa se, etten ole kokenut kirjoittavani täysin avoimesti. Sille on syynsä, miksi olen aina käyttänyt sukupuolineutraaleja termejä kun olen puhunut kihlatusta, avokista, kullasta tai paremmasta puoliskosta. Jonkinlainen leimautumisen pelko, yksityisyyden suoja ja oma suojamuuri on estänyt rehellisesti sanomasta tyttöystävä tai nainen, vaikka olemme olleet yhdessä lähes kolme vuotta.

Se on sinänsä hassua, sillä oma bloginihan tämä on, ja omaksi ilokseni lähdin tätä kirjoittamaan. Olen täysin sinut itseni suhteen, mutta blogin kohdalla oli kyse siitä, etten halunnut tulla leimatuksi. Myös jonkinlainen huoli tunnistetuksi tulemisesta vaikutti asiaan, sillä vaikka itselleni asialla ei ole väliä, niin en voi puhua tyttöystäväni puolesta.

Olen ns. oikeassa elämässäni avoin suhteestani - lähes kaikki sukulaiset toiselta puolelta perhett ä tietävät, samoin ystävät ja koulukaverit. Kerron rehellisesti jos joku puhuu tai asia tulee puheeksi. Lähinnä vältän pitämästä turhaa meteliä henkilökohtaisesta elämästäni uusissa ympäristöissä tai tilanteissa joissa asialla ei yksinkertaisesti ole mitään merkitystä - esimerkiksi harjoittelujaksoilla vältän koko aihetta kun en yksinkertaisesti vain halua ottaa sitä riskiä, että tavanomaiseen kahvipöytäkeskusteluun osallistuminen voisi vaikuttaa ohjaukseeni ja oppimiseeni, vaikka nykyään ihmiset ovatkin usein hyvinkin avoimia.

Kahvipöytäkeskusteluista vielä sen verran, että usein on oikeasti yllättävän vaikeaa osallistua työpaikan taukohuonekeskusteluihin jos ei halua, että oma parisuhde ei tule puheeksi. Niin monesti puhutaan vaimoista, miehistä, tyttöystävistä ja poikaystävistä, lapsista... Eikä oma rohkeus ihan vielä riitä kajauttamaan ilmoille, että hei, niin se minunkin tyttöystäväni tekee, vielä kun muutenkin olen enemmän kuuntelija ja sivustakatsoja. Toisaalta en ole myöskään koskaan tykännyt siitä ajatuksesta, että puhuisin vaikeissa tilanteissa tyttöystävästäni miehenä tai poikaystävänä, kun hän ei sitä yksinkertaisesti ole.

Tarkoitus ei ole nytkään tehdä asiasta mitään numeroa, mutta koin luontevammaksi puhua asiasta erillisessä postauksessa kuin jos olisin vain mahdollista hämmennystä herättäen alkanut yhtäkkiä puhua tyttöystävästä. Ja vaikka parisuhteen ja oman seksuaalisuutensa kokisikin kuinka luontevaksi ja luonnolliseksi asiaksi tahansa, ei se toiselle sitä välttämättä ole - toivon siis, että kirjoittamalla asiasta voin mahdollisesti luoda siihen perspektiiviä. Asiasta saa kysyä ja puhua, se ei haittaa. :) Ihanaa alkuviikkoa!