Teidän lukijoiden ja omaksi suureksi tylsyydekseni sama jojoilu painon kanssa jatkuu edelleen, sillä eilen vaaka näytti jälleen +1,2 kg. Niin masentavalta kuin tämä kuulostaakin, niin tunsin jo herätessäni tuolla takaraivossa naputtavan fiiliksen siitä, että noususuunnassa ollaan jälleen. Viimeiseen kuukauteen ei ole yhtään huvittanut käydä vaa'alla kun samat plussat ja miinukset pyörivät viikosta toiseen. Varoitus! En ainakaan tahallani yritä keksiä tekosyitä, mutta seuraavat neljä kappalejakoa sisältävät avautumista. :D
Tällä hetkellä ajatukset painon suhteen liikkuvat kaikkialla pettymyksen, epätoivon, ahdistuksen, motivaatiopiikkien ja päättäväisyyden välillä. Varmaan jo alussa kirjoittelinkin siitä, miten paino yhtäkkiä vain nousi sen n. 15 kg suunnilleen vuodessa, ja vaikka myönnän syöneeni silloin huonosti niin en voi oikein vieläkään käsittää, että miten ihmeessä niitä kiloja tuli niin mahdottoman paljon. Olin alkuvuodesta fyysisestikin todella väsynyt, ja terkkarin kautta pääsin lääkärille, joka lihomisen, väsymyksen ja muiden oireiden perusteella lähettikin sitten kilpirauhaskontrolliin.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa on meillä suvussa, ja sitä epäiltiin omalla kohdallanikin jo lapsena, kun pituuskasvu ala-asteen alussa pysähtyi kokonaan lähes vuodeksi. Tässä parin viimeisen vuoden sisään olen itsekin pohtinut vajaatoiminnan mahdollisuutta niin sekalaisten ja tavallaan selkeidenkin merkkien vuoksi (palelu, matala ruumiinlämpö, lihominen, laihdutusvaikeudet, kummallinen aineenvaihdunta, väsyminen, kuukautisongelmat jne.), mutta tammikuussa arvot olivat vielä juuri ja juuri normaalien viiterajojen sisällä - mikä ilmeisesti ei ilmeisesti kuitenkaan välttämättä poissuljekaan kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaan voi riippua ihan lääkäristäkin miten asian tulkitsevat.
Voihan oikeastikin olla, että kaikki kilpirauhasen vajaatoimintaan viittaavaat merkit selittyisivät ihan muilla asioilla tai olisivat vain minulle ominaisia tai normaaleja asioita, ja laihdutusongelmatkin ratkeaisivat isommilla muutoksilla ruokavalioon, mutta jotenkin ne keväiset labratuloksetkin jäivät vaivaamaan - tässä parin viikon sisään pitäisi varmaan pyydellä uudet labrat. Tällä hetkellä väsymys ei piinaa samalla tavalla kuin puoli vuotta sitten, jolloin töissäkin tuntui että nukahdan pystyyn, mutta en ihan oikeasti jaksa esimerkiksi lähteä lenkille, laittaa ruokaa tai siivota kotona samalla tavalla kuin ennen, olin sitten töissä, koulussa tai vapaalla.
Tällaista spekulointia tänään. Toki viime viikon syömiset ei olleet mitään maailman mallikkaimpia, mutta on se nyt mielestäni kuitenkin kumma, ettei pitkään aikaan ole muutosta tapahtunut mihinkään suuntaan. Viikonloppuna tuli liikuttua paljon normaalia enemmän kun kurvasin kotipaikkakuntani kävelyteitä porukoiden ison koiran kanssa, ja ruokailutottumukset meillä on mielestäni terveelliset niitä herkutteluja lukuun ottamatta - ja meidän herkuttelut kun jää sipseihin, karkkeihin ja satunnaisesti leipomuksiin ja viiniin. Kyse ei siis ole siitä että vetäisin hampurilaisia, pizzaa tai ranskalaisia aterioiden tilalla tai välissä, vaan syön normaaleja ruokia ja normaalikokoisia annoksia joka päivä. Kiinnitämme huomiota aina viljan ja rasvan laatuun, suolan määrään, sokeriin, kasviksiin ja hedelmiin...
Mutta eiköhän nyt vain tsempata sitten eteenpäin, ei siinä muukaan auta. :) Viikko on alkanut lupaavasti ja ollaan tyttöystävänkin kanssa sovittu, että pidetään nyt tiukempi linja kaikenlaisen herkuttelun suhteen tällä viikolla.
Hei!
VastaaPoistaLöysin blogisi vähän aikaa sitten ja olen lueskellut postauksiasi. Kuulostaa niin tutulta tuo jojoilu. Ensin menee hyvin ja paino putoaa, ja sitten löytääkin itsensä taas lähtölukemista.
Sinulla on hyvä, rento asenne. Mietin kuitenkin, auttaisiko, jos miettisi jotain vielä vähän konkreettisempia asioita, miten asioita voi parantaa. Itselle tuollainen "nyt otetaan tiukempi linja" tuntuu usein vähän liian epämääräiseltä ja siitä on helpompi lipsua. Mutta nämä jutut ovat henkilökohtaisia ja eri ihmisillä toimivat eri asiat. Tsemppiä kuitenkin hirveästi! Jään seurailemaan edistystä. Minun blogiani voi lukea osoitteessa: http://sadaskerta.blogspot.fi/
Moikka, ja kiitos kommentoinnista!
Poista"Tiukempi linja" on tosiaan epämääräinen käsite eikä tosiaan varmaan aukenekaan lukijalle, hyvä huomio - eli ei mekään sitä tuollaisenaan ilmoille heitetty. Meillä on ollut tosi paha tapa herkutella melkein päivittäin tyyliin puolikkaalla suklaapatukalla per naama, tai parilla keksillä, tai pullalla tms, ja sitten vielä viikonloppuna ollaan saatettu ostaa jotain enemmän. Ei siis vedetä hirveitä mättöjä kerralla, vaan pitkin viikkoa tulee lähes huomaamattaan naposteltua kaikenlaista, ja siitä ollaan nyt yhteisestä sopimuksesta pyrkimässä eroon - tässä siis ehkä tarkoittamasi konkreettinen tavoite. :D
Edellisen laihdutuksen aikana huomasin, että esimerkiksi ruokapäiväkirjan pitäminen tai kaloreiden laskeminen aiheutti minussa vaan ihan hirveän stressin. Kommentoinkin eräälle toiselle bloggaajalle, että rupesin ihan neuroottisesti päivittäin listaamaan syömisiäni mielessäni alkaen aina aamun syömisistä, ja monta kertaa päivässä. Otan isot suorituspaineet melkein kaikesta mihin ryhdyn, joten sen takia olen yrittänyt nyt sisäistää vähän rennompaa meininkiä.
Rennon ja tiukan linjan välissä on kuitenkin loppuen lopuksi tosi hieno ero jos ei liikuta aivan ääripäästä toiseen, ja sen suhteen on välillä vaikea pysyä tasapainossa. Varmaan osittain siitä johtuen meillä menee päivän ateriat hyvin, mutta liian helposti tulee lipsuttua siihen herkutteluun.
Käyn mielelläni vilkaisemassa blogiasi! :)
Jep. Ymmärrän hyvin tuon ruokapäiväkirjanpito-ongelman. Itse olen sellainen, että asiat pitää tehdä just eikä sinne päin. Avomies on ollut tulla hulluksi, kun punnitsen kurkkua ja paprikaa ja valitan, jos hän ei ruokaa laittaessaan tee samoin. Kun tosiasiahan on se, etten minä niillä kurkuilla ja paprikoilla ole lihonut. Itselläkin siis tällä hetkellä se vaihe, etten kirjaile syömisiä ylös, jottei ala liikaa stressata. Hommaa riittää muutenkin. :)
Poista