Vaatemietteitä

Arki on sujunut tällä viikolla vähän paremmin niin terveyden kuin syömistenkin puitteissa. Ihan terve en vieläkään ole, lääkäri diagnosoi korvatulehduksen (tosin hieman arpomalla, että missä osassa korvaa se lopulta on). Herkuteltu kyllä on, mutta paljon vähemmän kuin sairastellessa - joskin saapa nähdä kuinka viikonloppuna käy, kun matkustan porukoiden luokse. Onhan se niin, ettei kukaan ole sitä ruokaa väkisin kurkusta alas tunkemassa, mutta kiusausten vastustaminen on niiiiin paljon vaikempaa kun sitä seitsemää sorttia on jatkuvasti tarjolla, ja äitini hokee vieressä, että "voithan sinä nyt täällä syödä kun syöt kotona sitten terveellisesti!"

Viimeistään ensi viikolla pitäisi lähteä farkkuostoksille, sillä ainokaiset käyttöfarkkuni hajosivat jälleen sillä klassisella tavalla sisäreisistä. Tykkään shoppailusta, mutta vihaan uusien farkkujen ostamista. Miksikö?

a) Ne ovat aina liian kalliita opiskeliijabudjettiin. Seuraava syy kumoutuisi jos voisin ostaa ihan minkä hintaiset farkut tahansa.

b) Kokoja on hyvin niukasti. Löytäisin varmaan helpommalla housuja jos olisin tasaisen lihava, mutta koska kaikki kilot ovat kertyneet mahaani ja reisiini, niin apua.

c) Sovituskoppiahdistus iskee heti kun näen itseni ilman vaatteita liian läheltä peilistä.

Paitoja löydän suhteellisen helposti, joskin useasti neuleiden kanssa syntyy problemaa. Tuntuu, että kaikki neulepaidat on suunniteltu kapeille ja pitkille ihmisille, ja vaikka en ole keskivertoa lyhyempi, näyttävät pitkät paidat päälläni aivan naurettavilta. Ostan usein väreiltään aika maanläheisiä vaatteita, vihreeä/tummansinistä/mustaa ja ruskeaa. Toisaalta ehkä viimeisen vuoden sisään myös valkoiset vaatteet ovat kummasti yleistyneet vaatekaapissani. Housuina en kotirytkiä lukuun ottamatta osaa käyttää kuin farkkuja. Useimmiten vaatekokoni on L-XL, mutta farkuissa numerot nousevat aivan tähtitieteellisiksi.

Tällaisia tuskailuja tällä kertaa, hyvää viikonloppua niin satunnaisille kuin vakituisillekin lukijoille! :)