Viikon lomani on ohi, ja tänään aloitin jälleen kerran uudessa harjoittelupaikassa. Olen huomannut, että sama kaava toistuu aina ennen uutta työharjoittelujaksoa - nukun ensimmäistä päivää edeltävä yönä hyvällä tuurilla ehkä neljä tuntia, ja pyörin sängyssä jossain unen ja valvetilan rajamailla. Tämäkin siitä huolimatta, että en edes koe jännittäväni normaalia enempää. Lopputuloksena päädyin aamulla näyttämään lähestulkoon väkivallan uhrilta, kun tökin mascarat pitkin naamaa ja yritin epätoivoisesti hinkata niitä kiireessä pois.
En käynyt viime viikolla kertaakaan vaa'alla, sillä ensimmäistä kertaa ahdisti liikaa. Jostain syystä varsinkin pitkien vapaiden syömiset menevät aina huonommin verrattuna siihen kun käy säännöllisesti koulussa tai töissä vaikka sitä kuinka leikittelisi ajatuksella, että nythän sitä vasta onkin aikaa tehdä superterveellistä ja -maittavaa ruokaa. Toisaalta ongelmani on yhä edelleen se herkuttelu, eikä niinkään arkiruoan laatu. Nimimerkillä söin ihan liikaa suklaata, enkä vielä huomennakaan haluaisi punnita itseäni...
Jotain positiivista olen kuitenkin löytänyt, nimittäin edistysaskeleen jota en osannut edes odottaa. Paino heiluu samoissa lukemissa viikosta toiseen, mutta tänään huomasin, että työhousut istuivat paremmin päälle - ja voi sitä riemua! Viimeksi olen kulkenut hoitsukuteissa vain muutaman viikon elokuussa, sillä kotihoidossa ei käytetty suojavaatteita. Muistan varsin elävästi kuinka silloin murehdin sitä, miten housut tuntuvat juuri ja juuri vähän turhan napakoilta. Itsepäinen kun olen niin en suostunut ottamaan isompaa kokoa (ei kiitos XXL), sillä mikään ei tursunnut eikä pursunnut ulospäin. Tänään kuitenkin kiskoin ihan samanlaiset housut päälleni, ja ne tuntuivat päällä niin paljon mukavemmilta kuin aikaisemmin ja paitakin näytti jotenkin reilummalta.
Tavalliseen tapaani ehdin tietenkin jo muodostaa päässäni vaikka minkälaisia selityksiä siitä, että otin vain erilaiset housut, tai tämä on vain hetkellistä, olen maagisesti ollut tosi turvonnut koko elokuun ja nyt se on laskenut, tai jotain. Vaikka faktahan on se, että sitä masunympärystä kannattaisi mittailla punnitusten rinnalla, kun niiden lukemat eivät kuitenkaan välttämättä kulje käsi kädessä.
Olen pitkin viikkoa saanut ideoita vaikka minkälaisiin postauksiin, mutta kummasti pää tyhjenee kun avaa bloggerin ja yrittää jotakin saada aikaan. Mielessä on kuitenkin juttuja niin painohallintaan kuin ihan muuhunkin elämään liittyen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisista kommenteista!