Tänään olen jo hieman paremmalla mielellä, ja sain itseasiassa aivan loistavan tekstiviestin tuossa pari tuntia sitten. "Hei! Sormuksenne on noudettavissa."
En muista olenko aikaisemmin maininnut, että hukkasin ensimmäisen kihlasormukseni - tai oikeastaan en edes hukannut, vaan vanhanaikaisesti todeten se hävisi kuin tuhka tuuleen. Laskin sormuksen pöydänkulmalle useampi kuukausi sitten kesällä kun aloin pestä perunoita äitini luona. Osasin kaivata sitä vasta illalla monen tunnin kuluttua, ja silloin käännettiin sitten koko talo ympäri: siirrettiin jääkaapit, pengottiin roskikset ja imurin pölypussi, kontattiin koko perheen voimin pitkin lattioita. Kaivettiin jopa koirankakat läpi ja ihan tuloksetta. Olen varsin vakuuttunut siitä, että sormus päätyi sukulaisten koiran vatsaan, sillä äitini koira sylkee vierasesineet suustaan ulos. Harmi vaan, että molempia karvaturreja ehdittiin juoksuttaa vapaana metsässä ennen kuin seuraavana päivänä vasta hoksattiin, että sormus voisi olla jomman kumman koiran masussa.
Vasta muutama viikko sitten sain aikaiseksi hankkia uuden sormuksen. Osittain siksi, että olisin halunnut samanlaisen sormuksen kuin aikaisemmin, mutta sellaista ei löytynyt, enkä osannut päättää ottaisinko samankaltaisen vai täysin erilaisen. Muistissa oli myös tuoreeltaan kauppiaiden hieman nihkeä suhtautuminen kahteen naiseen ostamassa sormusta, joten harkitsin pitkään myös verkosta tilaamista. Ja toki rahatilannekin vaikutti asiaan. Lopulta päädyin ihan sattumalta yhden kauppakeskuksen koruliikkeeseen, jonka vitriinissä oli esillä Everybody's Darling malliston sormuksia.
Ja tällainen sieltä sitten nimettömään saatiin: yksinkertainen, hieman erikoisemmalla pinnalla oleva hopeasormus. Aivan erilainen kuin edellinen. Vihdoinkin.
Onpa nätti sormus. :)
VastaaPoista