Tarkoitukseni oli kirjoitella tänne blogin puolelle jo viikonloppuna, mutta stressi ja ahdistus on taas alkanut nostaa päätään. En tiedä vaikuttaako asiaan eniten lähestyvät deadlinet, seuraavaan harjoittelupaikkaan siirtyminen viikon päästä, parisuhdehuolet, rahastressi vai opinnäytetyö - tuntuu, että kaikki on kietoutunut yhdeksi keräksi, josta ei enää löydä langanpäätä. Näen ympärilläni koko ajan vain tekemättömiä töitä, oli kyse sitten kouluhommista tai murusista lattialla. Tämä siitäkin huolimatta, että olen asioihin panostanut.
En ole koskaan osannut purkaa ahdistustani liikuntaan, mutta eilen hyppäsin hetken mielijohteesta kuntopyörän selkään kuulokkeet korvilla, suljin silmäni ja poljin. Tuntui niin hyvältä.
Syömiset sitten - hyvä kun edes muistan mitä olen saanut suustani alas. Toisina päivinä olen syönyt liian vähän ja toisina liian paljon, ja aika epämääräisesti. Olen syönyt karkkia, sipsiä ja suklaapiirakkaa. Nakkeja ja ranskalaisia. Suoraan sanottuna en ole jaksanut viimeiseen pariin päivään ajatella ruokaa ainakaan järkevältä kantilta ollenkaan. Tällä hetkellä olen jotenkin kauhean väsynyt koko elämääni, ja tuntuu etten ole tyytyväinen oikein mihinkään.
Toivottavasti loppuviikosta ollaan hilpeämmissä tunnelmissa - meillä alkaa tyttöystävän kanssa tulla kolme vuotta yhdessäoloa täyteen, ja ollaan menossa viikonloppuna kylpylään. Joka tapauksessa hyvää alkavaa viikkoa teille lukijoilleni. :)
Liikunta on todella hyvä ellei paras stressin/ahdistuksen purkukeino. Suosittelen useammin hyppäämään kuntopyörän selkään :) ei haittaa jos välillä syömiset menee nii ja näin, etenkin jos on ollut paljon kaikkea hommaa. Onnea teille <3 yritä relata :)
VastaaPoistaPitää varmaan oikeasti kokeilla uudemmankin kerran, ennen ei ole liikunta ahdistuksenhallintakeinona oikein napannut, mutta näköjään se ihminen muuttuu. ;D Ja kiitos sulle paljon kannustavasta kommentista!
PoistaTsemppiä ja jaksamista!
VastaaPoistaJa onnea kolmesta vuodesta. :)
Kiitos hirveästi. :)
Poista