Tavallista tasa-arvoa

Suomessa ollaan askelta lähempänä tasa-arvoista avioliittolakia, ja tuntuu ihan mielettömän hienolta, että eduskunnan enemmistö äänesti asian puolesta! Vaikka blogini tarkoitus on käsitellä painonhallintaa ja en ole lupauksestani huolimatta ehtinyt niistä asioista juurikaan kirjoitella, niin tämän postauksen minä haluan kanssanne jakaa.

Olen kuullut ja lukenut mitä ihmeellisimpiä perusteluja sille, miksi Suomeen ei pitäisi saada tasa-arvoista avioliittolakia, ja kommenttia on tullut henkilökohtaisesti päin naamaakin. Ehkä absurdein niistä on ollut erään uskovaisen koulukaverini yksinkertainen toteamus: "siitä syntyisi sotku". Mitenniin, minkälainen sotku? "no... en mä tiedä, sotku vain." Tänään taas luin eduskunnan äänestystulosten julkaisemisen jälkeen iltapäivälehden kommenteista varsin oivallisen perustelun sille, miksi Helsingin mielenosoituksissa puolesta olevia oli tuhansia, ja vastaan olevat pystyttiin laskemaan kymmenissä. "Suurin osa varmaan työttömiä, sehän selittää asian." 

En ole koskaan kyennyt ymmärtämään, mikä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöissä ihmisiä nyppii, enkä sitä, miksi meidät nähdään jotenkin erilaisina. Kuuntelin eilen sivukorvalla eduskunnan puheenvuoroja lakiehdotukseen liittyen, ja tyrmistelin joidenkin kansanedustajien perusteluja. Aikuiset Suomen päättäjät... Voisi kuvitella, että nykyaikana ihmiset tajuaisivat olla luomatta stereotypioita, mutta kyllä ne vain edelleen elävät vahvasti joidenkin mielikuvissa - kaikki homomiehet ovat feminiinisiä himoshoppaajasisustajia, ja -naiset miehisiä rekkalesboja. Biseksuaaleista nyt puhumattakaan, jotka haluavat samanaikaisesti kumpaakin sukupuolta ja viettävät riestasta elämää. Tietenkin.

Käytän esimerkkinä itseäni. Lapsena minulla oli isä ja äiti, kunnes isä lähti. Biologia ei tehnyt hänestä yhtään sen kelvollisempaa kasvattajaa. Rakastin yli kaiken nukkeja ja Barbieita. Ekaluokkalaisena vietin arki-iltapäivät vaarini kanssa. Halusin olla samanaikaisesti palomies, lääkäri, kokki ja poliisi. Olin aina hyvä koulussa, tunnollinen ja hyväkäytöksinen. Minulla on pitkät, paksut tummanruskeat hiukset, punaiset huulet ja siniset silmät. Käytän feminiinisiä vaatteita, korkokenkiä, koruja ja meikkaan päivittäin. Käsilaukustani löytyy hirveästi roinaa. Nykyään haluan isona sairaanhoitajaksi, ja olen kovaa vauhtia matkalla tavoitteeseeni. Vanhemmat kollegat sanovat, että olet niin rauhallinen, susta tulee hyvä hoitaja. Kotona kokkaan, siivoan ja teen samoja asioita kuin muutkin suomalaiset. Eikä kukaan ole koskaan arvannut, että olen lesbo. Tuleeko ihmisille oikeasti yllätyksenä se, että lesbot, homot, biseksuaalit tai itsensä miten tahansa määrittelevät tai määrittelemättömät henkilöt eivät näytä sen erikoisemmilta kuin muutkaan ihmiset, saati sitä sitten ole?

Vaikka tasa-arvoinen avioliittolaki saataisiin lyötyä lukkoon Suomessa, on silti edessä ennakkoluulojen, asenteiden ja oletusten muuttaminen - ja ylipäätään tasa-arvoisesta avioliittokäsitteestä ennen pitkää luopuminen. Sillä mikäpä ei olisi tasa-arvoisempaa kuin se, että ei tarvitsisi erikseen mainita avioliiton olevan tasa-arvoinen? Mielipiteitä saa olla jokaisella, mutta kun ne perustuvat vain hataraan tietoon tai tuntemukseen, tai kun ne ovat vain omaksuttuja, kannattaisi silloin ottaa asioista selvää ja avata mieltään uudelle - ja ymmärtää, että samanarvoisia me olemme kaikki mihinkään ominaisuuteen katsomatta. :)