Raha ja terveellisyys

Monet sanovat, että terveellinen ruoka on kallista eikä ole varaa syödä terveellisesti - ja yhdyn itsekin osittain tähän väitteeseen. Silloin kun rahatilanne on tiukka, sen huomaa välittömästi jääkaapin sisällössä. Viimeisen viikon aikana ei meilläkään ole ostettu salaattiaineksia, kovin kummoisia hedelmiä tai laadukasta lihaa. Mutta ei se silti tarkoita sitä etteikö meiltä löytyisi vaikkapa porkkanoita, kaurapuuroa tai mandariineja - ihan terveellisiä juttuja siis. Mikä kuitenkin itseäni harmittaa on se, että vaikka käytännössä olisi mahdollisuus syödä terveellisesti, niin monipuolisuus puuttuu ruokavaliosta silloin kun rahat ovat tiukalla.

Ei kukaan jaksa syödä pitkiä aikoja pelkästään porkkanoita, kaurapuuroa tai mandariineja. Niihin tylsistyy, ja silloin alkaa kaivata juuri sitä vaihtelua, mitä ostamalla saisi - ja helposti tippuu ne jo terveelliset asiat ruokavaliosta. Opiskelijalle käytännössä kaikki on kallista silloin kun ainoa rahanlähde on opintotuki, saati sitten esimerkiksi marjat, rahkat, salaatit, pähkinät, lihat, kala... Kaikki sellaiset asiat, joita mielelläni ostaisin, mutta joihin ei aina ole varaa. Kuten ei nytkään.

En ole varmaan kahteen viikkoon noudattanut sitä sääntöäni, jonka mukaan pyrin aina ottamaan jotain vihreää töihin. Joko en ole jaksanut leikata sitä iänikuista kurkkua mukaan, tai en yksinkertaisesti näe mieltä siinä, että se olisi ainoa vihreä asia lautasellani. Ehkä nurinkurista, mutta ne samat asiat päivästä toiseen alkavat tympiä. Tällä hetkellä odottelemme ensi viikkoa siinä tilanteessa, että jokainen senttikin lasketaan ennen kauppaan lähtöä.

Haaveilen siitä, että pystyisin jaksaisin tehdä sijaisuuksia ensi keväänä teoriaopintojen aikaan ennen syventäviä harjoitteluja. Opiskelijana olemisessa ärsyttää se, että jos ei työskentele opintojen ohella tai ei omaa avokätisiä vanhempia, niin ei oikeasti ole rahaa aina kaikkeen siihen, mitä tarvitsisi. Kyllä meidänkin tulee joskus tehtyä hankintoja jotka myöhemmin huomaa turhiksi tai huonoiksi, mutta onneksi harvemmin. Se mikä kuitenkin harmittaa ja rassaa eniten ei liity niinkään niihin satunnaisiin hankintoihin tai uusien vaatteiden ostamiseen vaan siihen, ettei ole rahaa ostaa sellaista ruokaa, jota oikeasti haluaisi - ja se, että harva työssäkäyvä ihminen ymmärtää, miten vähän sitä rahaa oikeasti on.

Tiivistetysti: vähälläkin rahalla voi syödä terveelliesti, mutta mistä sen monipuolisuuden löytäisi?