Arkiruoka-asiaa

Menkkahirviö ilmoittautuu, paino tänä aamuna 96,6 kg eli vaivaiset -100 g edellisestä viikosta. Okei, ottaen huomioon nämä ihastuttavat turvotus- ja ummetustaipumukseni tähän aikaan kuukaudesta, niin tulos on mainio. Vaaka on muuten saanut uuden ystävän - koiranpentumme välillä nautiskelee kauneusunistaan sen päällä. :)

En ole tainnut aikaisemmin mainita, että tyttöystäväni opiskelee ravintolakokiksi. Meitä molempia siis yhdistää kiinnostus ruokaan, eikä pelkästään syömisen osalta - vaan myös valmistuksen. Aikaisemmin olin paljon enemmän vastuussa ruokatouhuistamme, mutta viimeisen puolen vuoden aikana armas rakkaani on kuitenkin selkeästi ottanut sen isomman roolin haltuunsa. Joskus kuukausi sitten hän myös itse totesi, että "meidän pitäis kiinnittää enemmän huomiota ruoan ravinnollisiin arvoihin". Olin aidosti yllättynyt, sillä aikaisemmin olen saanut vain myötäilevää kannustusta osakseni, kun olen pohdiskellut sitä miten voisimme ruokamme laatua parantaa.

Kertauksen vuoksi kerron, että meillä siis käytetään vain tummaa makaronia ja riisiä, tummia tai sekaviljoja leivässä, vähärasvaisia maitotuotteita luonnonjugurttia lukuun ottamatta, Beceliä (minä) tai 60% Oivariinia (tyttöystävä), 4% ruokakermaa, lähinnä rypsi- tai oliiviöljyä paistamiseen, öljypohjaista salaatinkastiketta, vähärasvaista juustoa ja leikkeleitä sekä sokerittomia mehuja ja limsoja (viikonloppu-/spesiaaliaamuiksi ostamme usein tuoremehua). Lihoissa pyrimme suosimaan broileria, mutta usein tulee sen edullisuutensa vuoksi ostettua rasvaprosentiltaan max. 23% jauhelihaa. Vähärasvaisuus tuotteissa tuntuu muuten puhuttavan paljon, mutta itse yritän käyttää maalaisjärkeä ostaessani ruokia tai välipaloja. Pidämme maidosta ja juustosta, joten niiden on hyvä olla vähärasvaista - jugurttia taas syömme harvemmin, ja ostan luonnonjugurtin ihan "normaalina", koska se maistuukin paremmalta.

Kalaa tulee syötyä hävettävän harvoin, ja vielä hävettävämpää on myöntää, että silloin ostamme pakasteesta kullanrapeita kalapaloja - no, voittavat ne ehkä kalapuikot. Kasviksia ja salaattia pitäisi edelleen syödä paljon enemmän. Meillä on vihreiden ja värikkäiden saannissa sellaisia kausia, että välillä tulee popsittua oikein hyvällä ruokahalulla, välillä taas ei ollenkaan. Monesti kyse on pelkästä muistamattomuudesta, joka taas johtuu siitä, ettei salaatti ja kasvikset siis selvästikään vieläkään ole meille muodostunut elämäntavaksi. Eiköhän tähänkin saada taas tsemppiä kun syventävät harjoittelut alkavat kolmen viikon päästä - töihin tulee aina otettua niitä vihreitä mukaan.

No, näistä edeltävistä asioista olen läpissyt ennenkin, mutta mitä ne meidän arkiruoat sitten oikeastaan ovat? Sana arkiruoka kun ei terminä kovinkaan paljon kerro, koska jokaisella ihmisellä on omat tottumuksensa ja lempiruokansa, käsitykset siitä mikä on arkista tai helppoa ja nopeaa. Meidän arkiruokia ovat:

- jauheliha ja valkoiset pavut tomaattikastikkeessa tumman makaronin kera (meidän versio perinteisestä jauhelihamakaronimössöstä)
- kasvissosekeitto
- makaronilaatikko
- tomaattipohjainen jauhelihakastike ja tumma spagetti
- kermapohjainen broilerikastike ja tumma riisi/pasta
- kullanrapeat kalapalat ja ranskalaiset (joo-o...)
- lihapullat/lihamureke ja pussiperunamuusi
- broileri- tai lihavihanneswokki ja lasi- tai riisinuudelit
- broileririisilaatikko
- tortillat kasviksilla ja broilerilla tai papujauhelihatäytteellä

Niin kuin näkyy, niin meillä harvemmin syödään keittoja, tosin nyt ollaan päätetty skarpata tässä ihan jo pelkästään vaihtelun (krhm ja hinnan) vuoksi. Itse pistelisin niitä mielelläni naamaani, mutta tyttöystävä ei keitoista kauheasti perusta. Meidän arkiruoat on myös varsin yksitoikkoisia, mikä osittain johtuu rahasta ja osittain... en tiedä, laiskuudesta? Siitä, ettei koskaan muista ajatella, että voisi ehkä kokeilla jotain muutakin? Haluaisin myös lisää hyviä ja maistuvia kasvisruokareseptejä, joita saa mielellään pommittaa tai linkata kommentteihin - ja toki siis muutakin!

Tänään kaapissa odottaa vielä eilinen makaronilaatikko, ja taidankin tästä lähteä syömispuuhiin. Lämpimästi tervetuloa 15. lukijalleni!