Lauantaina tein aamuvuoron palvelukodissa, jossa käyn tekemässä satunnaista keikkaa ennen valmistumista. Uteliaisuudestani johtuen olin halunnut jo edellisellä kerralla tsekata työpäivän aikana kertyneet askeleet, mutta armas aktiivisuusranneke otti ja simahti. Tällä kertaa olin kuitenkin pitänyt huolen siitä, että Fitbit Flexin akku kestää varmasti Ja tässä tulos:
Reilut 20 000 askelta, joista puolet ehti tulla jo puoleenpäivään mennessä. Olin 7,5 tuntia töissä enkä pahemmin kävellyt ennen kuin vasta illalla, kun kävin ystäväni kanssa teatterissa. Työpaikallani on monta kerrosta, ja vaikka hissillä pääsee kulkemaan, niin päätin jo heti alkuunsa, että ravaan portaissa ellei työnnettävänä ole pyörätuolia tai käsissä raskaista kantamuksia. Ja kyllä tuossa paikassa saa juosta niin, että hiki valuu otsalta.
Aion muuten nyt kokeilla uudenlaista lähestymistapaa herkuttelun hillitsemiseen - ennalta määrätyt päivät jolloin voin herkutella. Ei, se ei ainakaan vielä tunnu masentavalta eikä kaavoihin kangistuneelta, vaikka olenkin päivittäinen napostelija (joka ei kuitenkaan halua kieltäytyä herkuista kokonaan). Olen aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, että jos tiedän että en tänään "saa" ostaa herkkuja, niin en ajattelekaan niitä yhtä paljon kuin silloin jos minulla periaatteessa olisi "lupa" syödä mitä haluan. En tiedä huomaako kukaan muu tätä ehdottoman täysin pettämätöntä logiikkaani, mutta ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan olen ollut jo päivän ilman herkuttelua - joita vieläpä kaapeissa pyörii. Tarkoitus olisi jatkaa samaa rataa torstaihin, kunnes saan syödä yhden lempiherkuistani - Runebergin tortun. Sen jälkeen yritän elellä viikonlopunkin vain yhdellä herkkupäivällä.
Katsotaan siis kuinka käy. :) Aurinkoista helmikuuta ja viikon alkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisista kommenteista!