1. viikko juoksukoulua

Ensimmäinen viikko (tai oikeastaan viisi päivää) juoksukoulua takana, ja tuntuu... no, ei pahalta, vaikka ei edelleenkään mitenkään erityisen loistavaltakaan - siihen toki voi vaikuttaa sekin, että molemmat lenkkarini ovat rikki ja jalkani ovat joka puolelta rakoilla tai hiertymillä (kyllä, huomenna menen lenkkariostoksille). Nautin kuitenkin siitä, että olen enemmän ulkoilmassa - esimerkiksi tänään oli satanut ja ulkona oli ihanan helppo hengittää ilman katupölyä. Ja siitä tunteesta, joka tulee
kun olen painanut eteenpäin enkä heti luovuttanut.

Miten sitten konkreettisesti menee? Ensimmäisinä päivinä jaksoin juosta minuutin tai aivan maksimissaan puolentoista minuutin pätkissä ja tuntui, että selvisin juuri ja juuri hengissä. Tänään juoksin kaksi kertaa kaksi minuuttia, enkä vieläkään kuollut! Olen myös kahtena päivänä kävellyt tuoolla auringonpaisteessa töistä kotiin. En ole varma matkasta, mutta reilu puoli tuntia reipasta kävelyä ja olen kotona. Juoksuihinkin olemme yhdistäneet kävelyä, mutta ensi viikosta alkaen jatkamme varmaan pelkillä juoksuilla ja pidämme kävelypäivät sitten erikseen.

Puhuimme tyttöystävän kanssa siitä, mikä meitä motivoi. Itse olen jotenkin lopen kyllästynyt sohvan pohjalla nyhjäämiseen ja huonon itsetunnon kanssa elämiseen. Vaikka en pidä liikunnasta niin olen ehkä alkanut sisäistää, että vaikka ruokavaliolla saakin aikaan ne suurimmat muutokset, niin liikunta kuitenkin vaikuttaa niin moneen muuhun hyvinvoinnin kannalta oleelliseen asiaan. Sen vaikutukset ovat positiivisia niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja haluan oikeasti yrittää. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin väsynyt yksinkertaisesti siihen, että voivottelen vain enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Joten yritetään.

Ja muuten! En ole mikään linssilude, mutta tyttöystävä sai eilisiltä ulkoiluiltamme napattua ihan vahingossa musta sellaisen suhteellisen painokelpoisen kuvan ilman pärstäkerrointa. Hyvää alkavaa ensi viikkoa!