Alan olla kurkkuani myöten täynnä opinnäytetyötä, sillä olen lähes koko päivän istunut ruokapöydän ääressä seuranani kasa kirjoja, muistiinpanoja ja läppäri. Muistan opintojeni alussa ihmeteelleni kuinka kaikki vouhkaavat opparista - eihän se ole käytännössä kuin iso essee, piece of cake. Joopa. Onneksi en ole koskaan sanonut tuota kenellekään ääneen, sillä olen itse aivan valmis heittämään kirjat mäkeen. Ja se helpottaa, että meillä alkaa olla suurin työ takana.
Viikonloppu sujui ainakin suurimmalta osalta hyvin. Aktiivisuusranneke hyytyi perjantaisen iltavuoron alussa, mikä harmitti ihan hirveästi. Olisin nimittäin ollut todella kiinnostunut näkemään kuinka monta askelta otin sinä päivänä, sen verran hullun hommaa oli kyseisessä paikassa työskentely. Eilen tein kotona pienen kahvakuula- ja vatsalihastreenin. Ruokapuolella herkuteltiin itsetehdyillä hamppareilla, lankkuperunoilla ja salaatilla, ja vaikka nekään eivät mitään terveysruokaa ole, niin uskaltaisin väittää sen olevan paljon parempi vaihtoehto kuin mäkkärin rasvakeittimestä tulevat ranskalaiset. Makeaa taas olen napostellut koko viime viikon ihan liikaa, enkä oikeasti tiedä miksi. On tehnyt mieli ja olen antanut haluille periksi - toivottavasti paino on silti tullut alas huomenna.
Tällainen pikapostaus tällä kertaa siivittämään alkavaa viikkoa, ja tervetuloa blogini 11. lukijalle! Nyt täältä muuten pamahtaakin teille lukijoilleni pieni pyyntö - toivoisin, että kertoisitte mistä aiheista haluaisitte minun kirjoittavan. :) Haluaisin kuulla, mistä asioista olette kiinnostuneita ja toivositte kuulevanne tai näkevänne. Toki ideoita saa heitellä ihan koska vaan ja minkä tahansa postauksen perään, mutta etenkin viime aikoina olen niitä kaipaillut!
Sulla on tosi kiva tapa kirjoittaa, onneksi löysin blogisi. Suunnilleen samoissa painoissakin olen, ja kovasti yritän taistella kiloja pois. Jotenkin lohduttaa, kun muutkin yrittävät. Kiinnostaa kaikki arkiset asiat, ruoka, liikunta, työelämä, opiskelu (onnea kovasti opinnäytetyöhön, sekin on tullut väännettyä, joskin aikaa jo yli 10 vuotta!) Koiruliinin kohtalo sai ihan kyyneleet silmiin.
VastaaPoistaKiitos kommentista ja kiva löytää kanssalaihduttajia, joiden kanssa on suunnilleen samoissa painoissa! Oppari on kyllä omanlaisensa prosessi, tuskin tulee kovin lämmöllä muisteltua. :D
VastaaPoistaTsemppiä oppariin, itsekkin sen joitakin vuosia sitten vääntäneenä voin sanoa, että kyllä se siitä. Kyllähän se työtä vaatii, mutta ei kuitenkaan ole mitenkään mahdoton homma. :) Tuli tuosta sun viime viikon naposteluhimosta mieleen, että syötkö sä tarpeeksi? Itse olen kanssa ollut oikea sokerihiiri, mutta nyt oikein koostetun ruokavalion, säännöllisen ruokarytmin ja riittävän vedenjuonnin myötä makeanhimo ja naposteluntarve on hellittänyt.
VastaaPoista